Molemmat päähenkilömme on kasvatettu tiukoin uskonnollisin tavoin ja kiinni uskontoonsa. Se on kuitenkin vaikuttanut heihin hyvin eri tavalla. Johtuen luultavasti siitä, millä tavalla uskonto on heidän elämäänsä tuotu, millaisena se on heille näytetty ja opetettu.
Hankille uskonnon läsnäolo elämässä on tehnyt ehdottomasti hyvää. Hänen päähänsä on iskoistunut hyvä moraali, ja Jumalan läsnäolon ajatteleminen auttaa häntä selviämään elämän pienistä ja suurista haasteista. Hänelle vanhemmat opettivat Jumalan kunnioitusta, sillä Jumala on hyvä, opettaa ja auttaa uskollisia lapsiaan, antaen heille kuolemassa autuuden. Se ajatusmaailma jäi, eikä Hank edes enää haluaisi päästä siitä eroon.
Timin kohdalla asia on aivan toinen. Hänelle perhe opetti, että Jumala rankaisee tottelemattomia, on hurja ja pelottava, ja häntä täytyy totella tai käy huonosti. Sen vuoksi Tim alkoi vihata Jumalaa ja ajatusta hänestä, mistä johtuen uskonto kävi pian vastenmieliseksi. Suuresti uskonnolliset vanhemmat eivät tietenkään kyenneet tätä ymmätämään, vaan yrittivät pelotella poikaansa entistä enemmän uskomaan. Timiin se ei kuitenkaan toiminut, ja elämän epäreilut kokemukset hajottivat uskoa vielä enemmän. Siksi Tim on lähempänä ateistia kuin uskonnollista.
Molempien päähenkilöiden perheet ja suvut ovat hyvin uskonnollisia, ja toivovat siksi jälkikasvunsakin olevan. Jostain syystä parimme ei kuitenkaan ole tutustunut muihin kovinkaan uskonnollisiin ihmisiin, vaan joko he ovat agnostikkoja tai tapauskovaisia, mutta suurin osa kuuluu kuitenkin kirkkoon.
Tim pitää itseään vahvasti ateistisena ja käyttäytyy sen mukaan, miten hän uskoo ateistin käyttäytyvän. Nuoren iän vuoksi vaikutukset ovat turhan vahvoja, eikä niihin pysty kunnolla vaikuttamaan. Siksi Tim arvostelee ja ylenkatsoo uskovaisia välillä hieman turhankin raskaasti, ja siitä tietenkin seuraa paljon väärinymmärryksiä ja kiistoja, jotka ovat täysin turhia.
Todellisuudessa Tim ei oikeastaan edes voi olla ateisti. Hän tuntee suurta vihaa ja kaunaa Jumalaa kohtaan, ja miten jotain, mitä ei ole olemassa, kohtaan voi tuntea vihaa? Jollain tasolla Timin on siis pakko uskoa, vaikkei hän sitä itse myöntäisikään. Poika itse ei koskaan uskonut, että päätyisi yhteen uskovaisen kanssa. Hank on saanut hänet kunnioittamaan uskontoja jollain tapaa, mutta yhä hän on erittäin skeptinen ja verrattain hyökkääväkin aina välillä. Ylesnsä Hank onneksi ymmärtää, että Tim on edelleen nuori, eikä hänen puheitaan kannata aina ottaa tosissaan.
Timillä on ristikoru, mutta hän ei pidä sitä kaulassaan. Hän ei kuitenkaan myöskään koe tarpeelliseksi sen pois heittämistä, vaan pitää sen tarkassa säilössä. Syytä sille poika ei tiedä, hän vain ei halua luopua korusta, sillä jollain tasolla se kuitenkin tuntuu tärkeältä.
Muulla tavoin uskonnollisuus tai ateismi ei Timin elämässä ole ala-asteen jälkeen näkynyt.
Hank on kasvatettu juutalaiseen uskoon lapsuudestaan asti, ja hänen elämässään usko on ollut erittäin tärkeässä asemassa. Juutalaiset juhlat on käyty läpi lapsuuden ajan, eikä joulua juhlittu. Edelleen Hank syö mieluummin kosher-lihaa, vaikka kohteiaisuussyistä hän kykenee syömään muutakin. Rabbin tapaaminen silloin tällöin tuntuu tärkeältä ja juutalaisuuden perusmerkit ovat arvossa. Kirkossa Hank ei kovinkaan usein käy ja rukoilee melko harvoin, mutta yhtä kaikki hän arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa erittäin suuresti. Hän vain uskoo, että sen kykenee näyttämään muillakin tavoin kuin yhtämittaisella rukoilemisella.
Hank ei muutenkaan usko kaikkiin uskon lakeihin ja sääntöihin. Hänen mielestään esimerkiksi homous ei ole kiellettyä, sillä rakkaus on tärkeintä. Toisaalta Hank välillä epäilee tätä ajattelutapaa ja joutuu miettimään, tekeekö sittenkin väärin ollessaan Timin kanssa. Yleensä hän kuitenkin onnistuu karkottamaan tämän pienen äänen, sillä hän uskoo että Timin ja hänen kohtaaminen oli jonkinlainen Jumalan teko, sillä se oli niin monen sattuman summa. Toisaalta myös tätä ajatustapaa mies osaa silloin tällöin epäillä.
Ainoa aika kun Hank ei uskonut ja oli katkera sekä vihainen Jumalalle oli silloin, kun hän sai pureman Afganistanissa. Siitä seurannut kirous, tai tarkemmin sanottuna virustartunta, sai hänet niin pahaan kuntoon että Jumalakin sai osansa hänen vihastaan. Kuitenkin se oli juuri Jumala, joka Hankin tästä jamasta pelasti, ja siitä hän on kiitollinen.
Hankilla on toora sekä englanniksi että hepreaksi, mutta hepreaa hän ei juurikaan osaa puhua. Hank lukee kirjaa harvoin, mutta se on hänelle tärkeä.
-Yössä ken vaeltaa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti