Taikasauva on velhon tärkein apuväline, sen kautta taikavoimat valjastetaan, ja voima virtaa sauvan ytimen avustamana sen päästä ja tuo loitsun näkyväksi. Loitsun luomisessa auttaa myös taikasana, joka saa taikavoimat heräämään. Erittäin taitava velho saattaa kyetä ohjaamaan taian sormenpäitään pitkin, niin ettei hänen enää tarvitse käyttää taikasauvaa.
Taikasauvat valitsevat itse ihmisensä, ja tietyllä tapaa niillä on oma mieli. Sauvat pyrkivät pelastamaan omistajansa jos mahdollista, mutta ne myös vaihtavat helposti uskollisuuttaan, jos joku varastaa ne tai muutoin mittelössä saa sauvan omakseen.
Taikasauvoja on hyvin eri näköisiä, pituisia, värisiä ja paksuisia. Ne on myös koristeltu hyvin eri tavoin. Jokainen sauva on erilainen ja sillä on omat piirteensä. Taitavat sauvasepät antavat jokaiselle sauvalle kaikkensa, ja enemmänkin kuorivat puusta jo valmiin sauvan kuin luovat sen itse oman mielensä mukaan.
Yleisimmät ytimet ovat yksisarvisen jouhi, lohikäärmeen sydänjuuri ja feenikslinnun sulka. Sauvoihin käytetään kuitenkin muitakin aineksia, kuten esimerkiksi kelpin harjajouhia, veelan hiuksia, hevos- tai aarnikotkan sulkia tai gäätän viiksiä. Kolme ensimmäistä ovat kuitenkin tasaisimpia ja toimivimpia, ja sen vuoksi niitä käytetään kaikkein eniten. Muut sauvat ovat paljon harvinaisempia. Puu- ja pensaslajien puita käytetään päästä päähän, sauvan voi luoda melkein mistä tahansa puusta, kunhan puussa asuu oikeanlaisia taikaeläimiä.
Severus on ostanut taikasauvansa Viistokujalta, sauvaseppä Ollivanderilta. Hänen sauvansa on eebenpuuta, ja se on 26cm pitkä sekä joustamaton. Sen ytimenä on thestral-nimisen olennon häntäjouhi, joka tunnetaan yhtenä siivekkäistä ratsuista.
Tämä ydin on erittäin harvinainen, eikä vain siksi, että vain kuoleman nähneet voivat nähdä thestralin ja näin saada siltä jouhen, vaan myös siksi, että vain kuoleman nähnyt pystyy käyttämään sauvaa kunnolla. Suurin osa sauvasepistä on sitä mieltä, että thestralin häntäjouhet ovat hyödyttömiä ja tuovat kantajalleen huonoa onnea, eikä niitä kannata käyttää sauvoihin. Osittain tämän vuoksi on Ollivanderkin tehnyt vain muutaman tämänkaltaisen sauvan, ja Severus sai niistä viimeisen. Taikasauva, jonka Severus sai, on hyvin voimakas. Voimakkaimmasta päästä. Ja Severus osaa käyttää sitä. Sauvan suuren voiman vuoksi sen kanssa on helppo luoda uusia taikoja, ja sitä Severus erittäin usen tekeekin.
Myös Siriuksen taikasauva on peräisin Viistokujan Ollivanderilta.
Se on kirsikkapuuta ja pituudeltaan 29,5cm, eli taikasauvojen pisimmistöä, ja joustava. Sauvan ydin on lohikäärmeen sydänjuuri, joka on yksisarvisen jouhen lisäksi yleisin taikasauvan ydin.
Lohikäärmeen, jonka sydänjuuri Siriuksen taikasauvassa on, laji oli unkarilainen sarvipyrstö, ja siksi Ollivander varoittelikin sauvan myydessään pientä Siriusta siitä, että sauva saattaa olla oikukas. Mutta itsekin oikukas Sirius tuli alusta asti taikasauvansa kanssa hyvin toimeen, eikä siitä ole jälkeenpäinkään ilmennyt mitään ongelmia.
Lucius Malfoyn taikasauva on vanha Malfoyn suvun taikasauva, joka on periytynyt Luciukselle. Sauva on 46,5cm pituudella pisin koskaan tunnettu taikasauva.
Sauva on tehty jalavasta ja se on miltei joustamaton. Sauva sisältää hebridien mustalta peräisin olevan lohikäärmeen sydänjuuren.
Jalavasauva on helppokäyttöinen, mutta jos sen voiman osaa valjastaa oikein ja omat taikavoimat riittävät sen hallitsemaan, voi Luciuksen taikasauvasta tulla todella voimakas sauva ja ase, jolla voi tehdä niin mahtavia kuin hirveitäkin tekoja. Toisaalta vaikka Lucius on koulussa ollut hyvä oppilas ja varsinainen rehvastelija, ei välttämättä hänen voimansa, taitonsa tai tietoutensa riittäisi löytämään ja pitelemään tätä voimaa oikealla tapaa.
Sauva on koristettu hopeisella käärmeenpäällä, jolla on vihreät jalokivisilmät. Sauvan voi piilottaa siihen sopivaan kävelykeppiin.
Reguluksen sauva on sauvaseppä Ollivanderin tekemä. Tämä sauva eroaa monista muista sillä suurella yksityiskohdalla, että sen kahva on eri materiaalia kuin varsi. Sauva on 24,5cm pitkä ja varreltaan mäntyä. Sen kahva on hevoskotkan onttoa varvasluuta, ja ytimenä on yksisarvisen jouhi.
Reguluksen taikasauva oli yksi Ollivanderin kokeilusauvoista, jotka hän teki testatakseen kahden eri materiaalin yhdistystä sauvan varren ja kahvan kohdalla. Suurin osa sauvoista epäonnistui, niistä tuli oikukkaita, hurjaluontoisia ja epätasapainoisia. Muutama sauva, niiden mukana Reguluksen, kuitenkin pääsivät läpi kokeista, ja niin se päätyi kaupan hyllyyn, ja valitsi kantajakseen nuoren Reguluksen. Sauva on joskus edelleen oikukas, mutta kärsivällinen Regulus on onnistunut valjastamaan sen hyvin käyttöönsä, ja omistajan ja taikasauvan suhde paranee koko ajan uuden tiedon ja opin myötä. Sauvan voimallisuudesta ei ole tietoa, sillä tämänkaltaisia sauvoja ei ole tehty monia, eikä mahdollisia voimia näin osata lainkaan arvioida.
Tämänkin sauvan on tehnyt ja myynyt Viistokujan sauvaseppä Ollivander. Sauva on tehty sypressistä, ja sen pituus on noin 27cm. Ytimenä tässä sauvassa on harvinaisen kauniin yksisarvistamman jouhi.
Remuksen sauva on sävyisä ja alusta asti helppo käyttää. Sillä voi tehdä mahtavia ja suuria taikoja jos niitä toistaa tarpeeksi, mutta uusien luominen on paljon haastavampaa sauvan lempeyden vuoksi. Tämän sauvan kanssa kertaus todella on opintojen äiti, ja sen vuoksi Remus arvostaakin opiskelua ja kertausta enemmän kuin ystävänsä James ja Sirius, joiden mielestä riittää, että parilla ensimmäisellä tunnilla kuuntelee puolet opettajan puheesta ja loput piirtelee pulpettiin.
Sypressisauvoista kerrotaan, että niiden omistajat ovat epäitsekkäitä, auttavat mieluummin toisia kuin itseään, ja heillä on tapana kuolla sankarikuolema ennen aikojaan.
On myös Ollivanderin tekemä.
Sauva on tehty mahongista, ja se on noin 28cm pitkä. Se sisältää lohikäärmeen sydänjuuren, on taipuisa ja erityisen sopiva muodonmuutoksiin. Sauvan sydänjuuri on peräisin tavalliselta walesinvihreältä.
Mahonkisauva on sopuisa, mutta joillain osa-alueilla haastava. Muodonmuutoksiin se kuitenkin sopii täydellisesti kuten sanottua, eikä Jamesilla siksi olekaan ikinä ollut mitään ongelmia kyseisen aineen opiskelussa.
Sauvan kauniit koristekaiverrukset ovat hämähäkinseittimäiset.
Peterin sauva on jälleen Garrick Ollivanderin tekemä. Se on mustaksi loitsittua päärynäpuuta, erityisen kova, ja sisältää lohikäärmeen sydänjuuren. Juuri on peräisin walesinvihreän ja ruotsalaisen ruttukuonon risteymältä.
Sauva on 22cm pitkä, ja sen kahva on paksu. Sauva eroaa monista muista vänkyrällä varrellaan. Tämä sauva on helppokäyttöinen, mutta liioitteleva, ja siksi taitamaton käyttäjä saattaakin silloin tällöin joutua pulaan sen kanssa.
Myös Ollivanderin tekemä ja myymä sauva. Tämä sauva on tehty pajusta, ja se on 26,5cm pitkä, sekä napakka. Taikasauva sisältää yksisarvisoriin häntäjouhen. Sauva sopii erityisen hyvin erilaisiin lumouksiin, estoihin ja loitsuihin.
Sauva on hyvin uskollinen viisaalle omistajalle, ja pyrkii auttamaan tuota kuten vain taikasauva voi. Sauvassa saattaa olla myös jonkin verran haastetta, mutta ei lainkaan liikaa.
On todellisuudessa tarunhohtoinen seljasauva. Se on siis toisin sanoen tehty seljanpuusta, ja pituudeltaan huimat 38,5cm pitkä. Sauva sisältää edelleen harvinaisen thestral-hevosen jouhen, ja tämä sauvojen yhtäläisyys antaa Severukselle myöhemmin jonkinlaisen etulyöntiaseman luottamusta hakiessa.
Sauva on todella haastava ja vaikea käyttää, mutta taitavan velhon tai noidan käsissä se on todella voimakas ja sillä voi tehdä hyvin suuria ja tuhovoimaisiakin taikoja.
On tehty jalokuusesta, ja se on 24,5cm pitkä, sekä ankaran taipumaton. Sauva sisältää hebridien mustalta peräisin olevan lohikäärmeen sydänjuuren.
Sauva on uskomattoman hyvä erilaisissa muodonmuutoksissa, ja onhan tämä selvää kun ottaa huomioon, että McGarmiwa opettaa kyseistä ainetta.
Sauva on kätevä ja nopeaoppinen. Se on yhtä ankaran käytännöllinen ja toimiva kuin omistajansakin. Loitsut saa sauvasta helposti irti, mutta jotta ne olisivat vahvoja, täytyy taikomiseen keskittyä tarkasti ja horjumatta.
Hagridin taikasauva
On sauvaseppä Ollivanderin tekemä. Tämä sauva on toiseksi pisin koskaan tunnettu sauva, 41,5cm pituudella. Hagridin sauva on tehty tammesta, ja se sisältää feenikslinnun pyrstösulan. Sauva on kevyen joustava, ja erityisen paksu.
Sauva sopii hyvin todelliseen elämään istuviin loitsuihin, joilla tehdään oikeita asioita.
Tammisauva on nykyään piilotettuna Hagridin vaaleanpunaiseen sateenvarjoon, sillä kun Hagrid väärin syytöksin erotettiin koulusta kolmannella luokalla, sauva katkaistiin. Dumbledoren kuitenkin onnistui palauttaa sauva Hagridille, ja niin Hagrid piilotti osaset sateenvarjoon. Varjolla pystyy taikomaan, mutta se on hieman oikukas eikä aina toimi kunnolla.
Muut esineet:
Sirius ostaa alunperin täysin rikkinäisen ja siten erittäin halvan jästimoottoripyöränsä kuudennen luokan jälkeisellä kesälomalla, jolloin hän jo asuu Potterien luona Lontoon ulkopuolella.
Koska velhot eivät tavallisesti käytä moottoriajoneuvoja pois luettuna poimittaislinjan lila bussi, heillä ei ole myöskään ikärajoja tai ajokortteja kuten jästeillä.
Näin Sirius voi täysin luvallisesti ajaa moottoripyörällä ilman ajokorttia rikkomatta mitään velhojen lakia. Jos jästipoliisit pysäyttävät, yksinkertanen loitsu riittää, että nuo näkevät tyhjällä kädellä moottoripyörän ajokortin ja pääsevät sitä tarkistamaan, vaikka mitään todellisuudessa ei ole. Näin sakoilta ja muilta ongelmilta vältytään helposti. Sirius kun yli seitsentoistavuotiaana saa taikoa kuten haluaa ilman rajoitteita, kunhan se ei ole ilmiselvää jästeille. Lumoukset eivät tällaisia ole.
Moottoripyörä on vanha musta Triumph. Siriuksen onnistuu loitsia moottoripyörä lentämään, sillä Siriuksen nuoruuden aikaan tällaiset loitsut eivät vielä olleet kiellettyjä. Lisäksi hän on aina pitänyt tarkasti huolen, etteivät jästit näe häntä lentämällä pyörällään, samoin kuten tekisi myös luudalla lentävä velho tai noita.
"Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara ylpeinä esittävät, Kelmien kartta."
Kelmien kartta on Remuksen, Peterin, Siriuksen ja Jamesin tekemä loitsittu kartta, jossa näkyy koko Tylypahka ja kaikki sen sisältämät reitit Tylyahoon. Kartassa myös näkyy jokainen ihminen, joka on koulun alueella. Tuon liikkeet näkyvät pienen nimilapun siirtyillessä pitkin käytäviä ja huoneita.
Koska kelmit ovat Tylypahkan maita öisin eläinahahmoissa kierrellessään tutustuneet jokaiseen pieneenkin yksityiskohtaan, on kartta erittäin selkeä ja siinä on lähes kaikki huoneet. Tarvehuonetta kartassa ei kuitenkaan näy, koska sitä ei voi merkitä karttaan.
Että kelmit onnistuivat tekemään kartan karttaamattomasta Tylypahkasta, heidän piti käyttää aivan erityisiä loitsuja. Jos Tylypahkan sijainti näkyisi kartalla pienemmässä mittakaavassa, karttaa ei olisi voinut tehdä millään loitsulla tai suurimmallakaan voimalla.
Kelmit laajentavat sitä mukaa karttaa, kun saavat tietää uusia paikkoja ja reittejä.
Paikat:
On yksi tapahtumien keskinäisimmistä paikoista. Tylypahka on Iso-Britannian ja sen lähimaiden velhojen ja noitien koulu, jossa opetetaan laajasti taikuuden eri osa-alueita, suoritetaan viidennellä luokalla V.I.P -koe (Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä) ja seitsemännellä luokalla S.U.P.E.R -koe (Se Uskomattoman Paha Erittäin Raskas -tutkinto), joiden arvosanat vaikuttavat ammatinvalintaan ja mahdollisiin jatko-opiskeluihin, -koulutuksiin ja -tutkintoihin, joita voi suorittaa mm. Taikaministeriön alaisuudessa tai oppipoikana tai -tyttärenä alan ammattilaisella. Jotta saisi virallisen tutkinnon ja mahdollisuuden tiettyihin ammatteihin (kuten parantaja, aurori tai Taikaministeriön virkamies) täytyy opettajan olla Taikaministeriön valtuuttama. Mutta toisiin ammatteihin (kuten kauppias, taikaeläinten hoitaja tai huispaaja) riittää, että valtuuttamaton opettaja on antanut yksinkertaisen koulutuksen. Jos töitä on tarjolla, voi niitä hakea myös ilman koulutusta, mutta yleisesti ottaen tutkinnoilla ammatin saaminen on helpompaa.
Tylypahkaa käy vuosittain noin 125-150 oppilasta, ja vuosittain valmistuu ja opiskelun aloittaa suunnilleen viidestätoista kahteenkymmeneen oppilasta. Opetus tapahtuu englannin kielellä. Koulu sijaitsee Skotlannissa, mutta koska se on karttaamaton, miltei kukaan ei tiedä koulun tarkkaa sijaintia tai osaisi näyttää sen paikkaa kartalta. Vain koulun henkilökunta ja Poimittaislinjan kuski tuntevat koulun sijaintipaikan ja kaikki sinne kulkevat reitit, joita juna ei kulje.
Tylypahka on valtavan suuri linna, jossa on luultavasti tuhansia huoneita. Kaikista Tylypahkan tiloista käytetään vain murto-osaa, ja loput huoneet jäävät pölyttymään. Suurin osa luokkahuoneista sijaitsee Eteishallin ja Suuren salin lähistöllä lukuun ottamatta ennustamisen luokkaa. Koulu on myös täynnä suuria salaisuuksia ja mysteereitä, joista välttämättä kukaan ei tiedä mitään. Yksi tällaisista salaisuuksista on tarvehuone, joka sijaitsee seitsemännessä kerroksessa. Kun kävelee muutamaan otteeseen käytävän tyhjän seinän ohitse ja toivoo jotain, ilmestyy seinää ovi josta pääsee juuri toivomansa kaltaiseen huoneeseen.
Koulun Suuressa Portaikossa portaat liikkuvat, minkä vuoksi niiden kanssa pitää olla varovainen tai joutuu väärään kerrokseen. Myös koulussa eksyminen on erittäin helppoa erityisesti ensiluokkalaisille, joille kaikki paikat ovat vielä uusia. Tämän vuoksi valjojaoppilat ja johtajapoika sekä -tyttö (valjojaoppilaita on jokaisella tuvalla kuusi kerrallaan, ja johtajia yksi kumpaakin sukupuolta) avustavat tulokkaita ensimmäisten viikkojen ajan. Koulun seinät ovat täynnä tauluja, jotka kykenevät liikkumaan kehyksiensä ulkopuolelle toisiin tauluihin, sekä puhumaan ohitse kulkeville ihmisille ja toisilleen.
Suuressa salissa käydään syömässä, viettämässä aikaa ja tekemässä läksyjä, jos oman tuvan oleskeluhuone alkaa rasittaa. Jokainen juhla vietetään Suuressa salissa.
Jokaisella tuvalla on oma oleskeluhuone ja makuukamarit. Rohkelikon ja korpinkynnen oleskeluhuoneet sijaitsevat torneissa eri puolilla Suuren salin puoleista linnaa. Puuskupuhin oleskeluhuone keittiön lähellä hieman Suurta salia matalammalla tasolla, ja luihuisten kaikkein matalimpana, tyrmien ja järven alapuolella. Luihuisen oleskeluhuoneessa on aina hämärän välkkyvä ja vihertävä valo, sillä sen katossa on ikkuna järveen.
Metsään menemisen kieltämisellä on erittäin hyvä syy, sillä metsässä asuu paljon erilaisia olentoja, niin hyviä kuin pahojakin. Esimerkiksi jättiläishämähäkkejä pitää varoa ja pelätä suuresti, akromantellat eivät ole ystävällisiä kenellekään laumansa ulkopuoliselle. Metsässä elää myös suuri kentaurilauma. Nämä olennot eivät niinkään ole vaarallisia petomaisuuden vaan ylpeyden vuoksi, sillä jos heitä ei kohtele kunnioittavasti ei metsästä enää palaa. Sama myös yksisarvisten kohdalla, varsinkin jos se joka kohtelee yksisarvista huonosti on velho. Sillä noitia ne sietävät paljon paremmin.
Aina silloin tällöin kolmasluokkalaiset ja sitä vanhemmat oppilaat saavat viikonloppuna käydä Tylyahossa ostoksilla ja huvittelemassa, jos ovat saaneet vanhemmiltaan siihen tarvittavan allekirjoitetun lupalapun. Tylyahossa on monia hyviä kauppoja, sekä pari kahvilaa ja pubia, joissa voi ottaa vaikka kupillisen kermakaljaa tai matami Rosmertan parasta tammitynnyreissä kypsytettyä simaa. Yleensä oppilaiden mukaan kylältä tarttuu herkkuja Hunajaherttuasta, kouluvälineitä Kirjurin kynäpuodista ja pilailuvälineitä Sekon pilapuodista. Myös opettajat nauttivat kylällä käymisestä.
Tylyahoon kulkee monia salakäytäviä, joista tietää vain harva oppilas. Yhteensä niitä on seitsemän, mutta vain muutamaa kannattaa käyttää. Yksi näistä sijaitsee noitapatsaan kyttyräselässä, josta alkaa käytävä joka päättyy Hunajaherttuan kellariin. Toinen taas koulun pihalla sijaitsevan väkivaltaisen Tällipajun (jonka saa jähmetettyä tiettyä kyhmyä painamalla) juurakosta Rääkyvään röttelöön, jossa huhutaan kummittelevan. Todellisuudessa siellä kiljuu vain ihmissudeksi muuttunut Remus-parka, jonka matami Pomfrey on vienyt käytävän kautta taloon, jotta tuo voisi muuttua turvallisesti sekä itsensä että muiden ihmisten kannalta. Viimeinen kunnollinen käytävä sijaitsee erään peilin takana. Tiettävästi tästä käytävästä tietävät vain kelmit. Peililuola on Siriuksen oma piilopaikka, jos tuo esimerkiksi suuttuu (mikä tosin on harvinaista) kaikki kelmit tietävät tuon olinpaikan. Luolaan Sirius on piilottanut muutamia huonekaluja. Luolasta johtaa käytävä Tylyahon ulkopuolelle vuorille toiseen luolaan, mistä pääsee kävelemään nopeasti Tylyahoon.
On Lontoossa sijaitseva, jästeiltä piilotettu velhojen kauppakeskus, jonne pääsee Vuotava noidankattila -nimisen pudin sisäpihan kautta, jos osaa napauttaa oikeita tiiliä takamuurista. Viistokujalta voi ostaa lähes mitä tahansa, mitä velho vain voi tarvita. Kirjoja, vaatteita, taikaliemiaineksia, sulkakyniä, erikoisruokia, noidankattiloita, pilailuvälineitä ja erilaisia lemmikkejä sekä niiden tarvikkeita. Ja tietenkin sen kaikkein tärkeimmän, taikasauvan. Sillä parhaan sauvasepän, Ollivanderin, kauppa sijaitsee Viistokujalla. Kuja kääntyilee ja vääntyilee maan painaumien mukana, ja talot nojaavat toisiaan vasten kuin väsyneinä. Yleensä katu on täynnä velhoja ja noitia, jotka ovat tulleet ostoksille yksin tai perheen tai ystävien kanssa.
Viistokujalta vie reitti myös iskunkiertokujalle, missä on erilaisia Pimeyden voimiin ja niiden välineisiin erikoistuneita kauppoja ja puoteja. Koska käytännössä Pimeyden voimien esineiden myyminen tai välittäminen ei yksilönvapauden nojalla ole kiellettyä, ei kadun kauppoja voida sulkea tai niiden myyntiä rajoittaa kuin hyvin rajallisesti. Suurin osa kunnollisista velhoista kiertää Iskunkiertokujan kaukaa, elleivät sitten tarvitse lihansyöjäetanan karkotetta, valoa läpipääsemättömään pimeyteen tai kaunista pientä kalloa tai kutistettua päätä koristeeksi takan reunalle.
Holveille liikutaan pitkin eräänlaisia ratakiskoja, joilla kulkee vaunu. Jokaisen pankissa vierailevan johdattaa holvilleen maahinen joka pitää huolen, että kaikki sujuu hyvin. Tarkimmin suojatut holvit voi avata ainoastaan maahinen, eikä mikään muu olento.
Taulussa Irvetan ovella lukee varoitus varkaille: "Käy sisään vieras, mutta ole tarkka
muistathan mikä on ahneuden palkka
Sillä aina jos ottaa omaa toisen
saa kalliisti maksaa teon moisen
Jos siis hamuat alta näiden lattiain
aarretta joka ei omasi ole lain
Rosvo, kuuntele varoituksen salaa
sua jokin muukin kuin aarre odottaa."
Seitsemäntoista vuotta täytettyään, eli kuudennen luokan jälkeisellä kesälomalla, Severus hankkii itselleen oman asunnon päästäkseen pois vanhempiensa luota.
Pienen yksiön hän löytääkin kerrostalon ylimmästä kerroksesta Lontoon vähän huonomaineisemmalta puolelta, mutta silti sopivan läheltä Vuotavaa noidankattilaa ja Viistokujaa. Asunnon hän maksaa työskentelemällä arkipäivisin Viistokujan Säilä&Imupaperissa kassalla ja järjestelijänä, sekä viikonloppuisin ja sovittuina arki-iltoina Vuotavassa noidankattilassa tarjoilijana ja ylimääräisten tehtävien, kuten tiskaamisen, siivoamisen ja majoitukseen kirjautuvien vastaavana. Näin hän saa kesäloman aikana tarpeeksi rahaa maksaakseen halvan asuntonsa myös koulua käydessään velhovuokranantajalleen, sillä hän ei halua itse antaa asuntoaan vuokralle viimeiseksi kouluvuodekseen.
Jossa James asuu koko kouluaikansa, ja Sirius viidennen luokan jälkeiseltä kesälomalta seitsemännen luokan jälkeiseen kesään, sijaitsee jossain Lontoon ulkopuolella maalla. Talon lähellä on järvi, jossa pojilla on ollut tapana käydä uimassa aina kun he ovat kesälomilla tavanneet. Veden kylmyyskään ei ole koskaan haitannut, tärkeintä on ollut pitää hauskaa.
Talo on tyypillinen velhontalo, hieman vinohko, vanhanaikainen, ja jästien silmään oudonnäköinen. Potterien lisäksi lähistöllä asuu muutama muukin velhoperhe, mutta jästejä vasta jonkin matkan päässä, niin että perhe on saanut elää rauhassa taikamaailman elämää joutumatta piileskelemään jästeiltä. Talon takana on tarha, jossa on omena- ja päärynäpuita, ja jossa Jamesilla on ollut tapana harjoitella huispausta ystäviensä kanssa ensimmäisestä kouluvuodestaan lähtien.
On Siriuksen lapsuudenkoti, hänen vanhempiensa talo, ja Reguluksen kouluaikainen asuinpaikka. Kalmanhanaukio sijaitsee rivitalojen rivissä Lontoon keskustan lähistöllä, ja se on näkymättömissä jästinaapureilta, joita Mustan suku suuresti inhoaa.
Sisältä Kalmanhanaukio on suurempi miltä se ulkoapäin näyttää, hyvin monikerroksinen ja koristeltu vahvan luihuispiirteisesti esimerkiksi hopeaisilla käärmeaiheisilla koristeilla ja smaragdinvihreällä sekä mustalla värillä. Jokaisen talossa palvelleen kotitontun pää on kutistettu, ja pistetty koristamaan rappusten viereistä seinää. Eteisessä on sateenvarjotelineenä toimiva peikonjalka.
Mustan perheen lisäksi talossa asuu Oljo-kotitonttu, jonka huone on keittiön alakaapissa lämpökattilan vieressä. Oljo pitää huolta talon siisteydestä ja muusta taloudenhoidosta. Sirius inhoaa suuresti koko taloa, ja sen mukana myös kotitonttua, joka muistuttaa häntä kurjasta lapsuudesta.
Mustan suvulla on myös maatalo kaukana Lontoon ulkopuolella. Talon lähistöllä ei asu ketään muuta, ei velhoja eikä jästejä. Lähimmän jästiasutuksen asutuksen luo on lähes sata kilometriä, lähimmän velhorikkaan paikan luo on vielä pidempi matka. Talon vieressä kasvaa muutama ikivanha tammi, ja se on aidattu rehottavalla pensasaidalla. Talon pihalla on myös marjapensaita, muutama omenapuu ja vanha kasvimaa, jota kukaan ei ole pitkään aikaan käyttänyt.
Talon lisäksi alueella on ruohikkoalue ja sitä ympäröi ikivanha suuri metsä, joka on monien taikaeläinlajien suojelualuetta.
Talo on rakennettu luihuistyypillisesti hieman goottilaistyylisesti. Sen seinät ovat tummanharmaata kiveä, ja liuskekatto musta. Ikkunat ovat kauniisti koristellut, ja talon arkkitehtuurissa on paljon koristeellisia yksityiskohtia.
Sisältä talon sisustut lähentelee Kalmanhanaukiota, mutta on jonkin verran sitä neutraalimpi ja rennompi, eikä huuda turhan paljon puhdasverisen suvun itsetietoisuutta.
Täällä sijaitsee Severuksen lapsuudenkoti. Kehrääjänkuja on ankea ja sumuinen jästikatu, jonka lähellä on likainen joki ja seutua saastuttava tehdas. Aiemmin Kehrääjänkujalla oli vielä jonkun verran iloa ja lasten naurua, mutta siitä on pitkä aika, eikä katu ole koskaan palannut aiemmalle tolalleen. Myös Lily Potterin ja hänen sisarensa Petunian lapsuudenkoti sijaitsee Kehrääjänkujalla.
~I love you and it kills me~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti