Johnin makuuhuoneessa on hänen lapsuudestaan asti ollut sininen nojatuoli, jonka hänen äitinsä osti pojan syntyessä. Marilyn ajatteli, että siinä olisi mukavaa istuskella lapsen kanssa, imettää ja vanhempana lukea satuja ja kertoa tarinoita. Ja sellainen paikka siitä Johnille tulikin. Turvan, satujen ja lämmön tyyssija, ja sellaisena se on pysynyt. John lukee edelleen nojatuolissaan, ja muistelee lapsuutensa hyviä hetkiä.
Äiti piti tuolista erittäin hyvää huolta ja kunnosti sitä aina tarpeen tullen silloin kun John vielä asui kotona. Nyt myöhemmin on mies itse pitänyt tuolista vähintäänkin yhtä hyvää huolta. Sen vuoksi sininen nojatuoli näyttää yhäkin aivan uudelta.
Edes tuolin päällyskangasta ei ole vaihdettu kertaakaan ostamisen jälkeen ja siitä huolimatta se on edelleen hyvin siistissä kunnossa. Nojatuolissa oleva tyyny on kiinni selkänojassa.
Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: Gaho, Monsuta, Homonalle (ainoa Jonaksen), Li-Kun, Wanimaru, Whale Oppa ja Mikuto.
Chris on saanut kaikki unilelunsa pikkuhiljaa, ja rakastaa niitä syvästi. Monsuta ja Mikuto olivat ensimmäiset mitä Chris sai, sitten Gaho, joita seurasivat muut.
Homonallen Jonas taas sai Johnilta, joka voitti sen hänelle tivolissa. Miehet kun keksivät ruveta heittämään toisilleen erilaisia haasteita, ja John sai haasteeksi mennä pelaamaan pienille tytöille tarkoitettua peliä. Niinpä hän voitti pienen vaaleanpunaisen nallen, jonka vatsassa on valkoinen ympyrä, ja sen keskellä vaaleanpunainen sydän. Jonaksesta on hauskaa painottaa omaa homouttaan, minkä vuoksi hänellä on tapana antaa kaikelle nimi homo -etuliitteellä. Sen vuoksi pieni vaaleanpunainen nallekin sai nimekseen Homonalle. Pieni nallukka on yksi Jonaksen kalleimmista aarteista.
Landmanien perheessä ei ollut varaa kovinkaan moneen leluun, ja kummallakin miehellä on tallessa vain ensimmäinen unilelunsa.
Johnin ensimmäinen unilelu on Charlie-niminen kirahvi, Evanin Willie-niminen kilpikonna. Lisäksi Johnilla on edelleen tallessa vanha muovinen, lohikäärmeen muotoinen lelu, jolla mies leikki paljon ollessaan pieni. Se on paitsi hienon näköinen, myös muisto siitä, mitä lapsen silmissä merkitsi olla vahva ja rohkea.
Paikat:
Luonnollisestikin pelissä on monia paikkoja, mutta tällä htkellä kaikki keskittyy Burlingtonin ongelmanuorten sisäoppilaitokseen. Jokaisella oppilaalla on omat huoneensa (1-3 hengen huoneet). Chris itse on yhden hengen huoneessa, koulun kolmannessa kerroksessa. Johnilla taas on oma vastaanottonsa, ja siihen liitetty makuuhuone. Lisäksi koulussa on liikunta/juhlasali, ruokala, oppilaiden huoneita (toinen ja kolmas kerros, jossa on myös muutama opettajan huone), sekä tietenkin luokkia (ensimmäinen kerros).
Johnilla on pieni huoneisto, johon kuuluu työhuone ja makuuhuone, sekä pieni kylpyhuone. Hänellä ei ole omia huonekaluja, paitsi sininen nojatuolinsa. Muut Johnin omat huonekalut ovat varastossa hänen entisessä kotikaupungissaan. Sen verran mitä John on itse saanut sisustaa, hän on pitänyt huolta että ympäristö on rauhallinen, neutraali ja seesteinen. Huone joka kannustaa jakamaan huolet ja vaikeudet.
Johnin työhuoneeseen johtava ovi on auki aina, kun ei tarvitse varmistaa ettei kukaan pääse sisään. Omaan huoneeseen johtavat ovet ovat aina lukossa, jottei kukaan keksisi tunkea Johnin omaan tilaan. Hän kun haluaa pitää työn ja oman ajan tiukasti erillään, psykologin työ kun ei ole todellakaan mikään vähiten stressiä tuottava ammatti. Päinvastoin.
Johnin kohtaloksi koitui se, että Chris oppi jo nuorena tiirikoimaan vanhempia lukkoja. Burlingtonin lukion rakennus on niin vanha, että lukot on todella helppo avata. Niitä nimittäin ei ole vaihdettu kertaakaan, kun vanhatkin lukot toimivat vallan hyvin. Eikä tämän tapaisella koululla ole varaa juuri mihinkään ylimääräiseen, edes lukkoihin.
~I just want to make you happy~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti