Norpat - Uskonnoista ja maailmankatsomuksesta

Juuson perheessä ainoa oikeasti uskovainen on isoisä. Muu perhe on enemmänkin tapauskovaisia, suureksi osin isoisän kunnioittamiseksi. Kaikki lapset on kastettu kristinuskoon ja vaikka Juuso on monesti syystä jos toisestakin harkinnut kirkosta eroamista, hän ei ole sitä isoisänsä vuoksi tehnyt. Hän kokee olevansa sen velkaa vanhalle miehelle, joka on aina tukenut häntä, vaikkei olekaan aina ymmärtänyt tyttärenpoikaansa.
Perhe on aina käynyt joulu- ja pääsiäiskirkossa ja koska Juuso yhäkin viettää nämä juhlat perheensä luona, hän on vielä aikuisenakin aina liittynyt heidän seuraansa kaitsemaan nuorempiaan kirkon penkeillä ja kotonakin. Juuso onkin saanut lastenkaitsijan tehtävän jo useampana vuotena, monesti lasten on helpompi totella nahkatakkista isoveljeä joka kurvaa tilalle moottoripyörällään, kuin vanhempia joita pitäisi totella aina muutenkin. Tosin isoisä on myös poikkeus sääntöön, tuota kunnioitetaan ja totellaan aina. Lisäksi Juuso jaksaa leikittää sisaruksiaan juhlien aikana, kun vanhemmat yrittävät saada ruoan ja siivoamisen tehtyä. Sillä aikaa kaikki pienet sisarukset juoksevat vanhimpansa perässä.
Miro sen sijaan ei kuulu kirkkoon, eikä ole edes kastettu. Hänen molemmat vanhempansa ovat olleet vapaa-ajattelijoita koko ikänsä, samoin heidän vanhempansa, siitä pidemmälle Miron tiedot hämärtyvät, mutta hän tietää isänisänisänsä olleen yksi Suomen ensimmäisen vapaa-ajattelijainliiton jäsenistä. Kaikki Miron läheiset sukulaiset ovat olleet samoin vapaa-ajattelijoita, mutta nykyään hänen elävät sukulaisensa asuvat joko lapissa tai ulkomailla, eikä hän siksi tunne heitä oikeastaan laisinkaan. Miron elämään uskonto ei ole koskaan kuulunut sen kummemmin, mutta uskovaisten lapsuudenystävien myötä hän on oppinut kaikenlaista uskonnosta.

Vapaa-ajattelu ja agnostismi Miron elämässä

Jos Mirolta kysyy mikä on hänen uskonnollinen vakaumuksensa, hän sanoo olevansa vapaa-ajattelija. Toisaalta hän on myös agnostikko, eikä ota kantaa siihen onko Jumalaa olemassa vai ei. Hänen perusajatuksenaan on kuitenkin, että jos Jumala on olemassa, on Jumala luonut tieteen. Joten silloin sekä tiede, että Jumala olisivat oikeita ja todellisia. Koska hän ei siis voi olla varma, onko Jumalaa olemassa, hän menee tieteen kautta. Miro uskoo kaikkeen mikä on todistettu ja on ottamatta kantaa kaikkeen mistä ei ole todistettu mitään. Hän ajattelee, että jos esimerkiksi kummituksia olisi olemassa, se ei olisi yliluonnollista - sehän olisi olemassa. Ja hän uskoo myös, että maailmassa on paljon sellaisia asioita, mistä ihmiset eivät tiedä. Sen vuoksi hän uskoo sen mitä on omin silmin nähnyt ja epäilee loppua.
On vain yksi todistamaton asia mihin hän uskoo, ja se on, että avaruudessa on elämää. Toisaalta hänen ajatuksensa eivät muistuta millään tapaa avaruusoliojuttuja, eikä hän muutenkaan pidä asiaa yliluonnollisena, vaan päinvastoin. Jos avaruudessa ei olisi elämää, se olisi yliluonnollista
Kaiken kaikkiaan Miro ei ota mihinkään asioihin kantaa, jos hän ei tiedä niistä, joten sama pätee myös uskontoon. Hän ei ota kantaa niin kauan kun ei voi sitä tehdä, mutta joka tapauksessa Miro arvostaa jokaisen ihmisen uskontoa paitsi jos nuo oikeuttavat sillä kansanryhmää vastaan kiihottamista, toisten vahingoittamista tai jopa tappamista.

Kristinusko ja agnostismi Juuson elämässä

Kuten sanottua Juuson perhe on tapauskovaisia ja se on tarttunut jollain tasolla Juusoonkin. Hän ei käy kirkossa ilman perhettään, mutta kunnioittaa uskonnollisia arvoja - niin kauan kun pitää niitä järkevinä ja tasa-arvoisina.
Juuso kävi rippikoulun varsin mielellään, vaikka jotkut uskontokeskustelut olivatkin hieman tylsiä. Rippijuhlat ja vierailta saatu raha taisi kuitenkin korvata 15-vuotiaan Juuson leirin tylsät hetket. Vanhemmiltaan hän sai eniten rahaa, se oli helppoa vielä silloin kun hän oli ainut lapsi, ja se menikin kokonaan säästöön. Juuso tietää, ettei hänen pikkusisaruksilleen voi raha-asioissa käydä yhtä hyvin. Sen vuoksi hän on kieltänyt vanhempiaan antamasta hänelle joululahjoja.
Siitä huolimatta hän aina sellaisen saa, mutta yleensä jotain äidin itse kutomaa tai isän veistämää, kuten lapasia, villasukkia, koruja tai pieniä koriste-esineitä. Lapset taas ovat asia erikseen... Juuso on tainnut saada noilta suunnilleen kaikkea. Juuso itse kuitenkin pyrkii auttamaan vanhempiaan rahallisesti niin paljon kuin pystyy, vaikka nuo sitä yrittävätkin estää. Aina mennessään kylään Juuso hankkii ruhtinaalliset ruokavarat, joita yleensä riittää senkin jälkeen kun hän on jo lähtenyt kotiin. Myös koulutavarat hän on hankkinut jokaiselle jo kouluun menneelle sisarukselle ja nuoremmat odottavat näitä 'ekaluokkaostoksia' innolla. Tässäkin kohtaa vanhemmat yrittivät toppuuttaa vanhinta poikaansa, mutta kun tuo vetosi laatuaikaan pikkusisarusten kanssa nuo suostuivat joka vuosi nyt viiden sisaruksen ollessa koulussa. Reppu, penaali, kynät ja pari kouluvaatekertaa olivat aina Juuson ostamia ja syntymäpäivä- ja joululahjaksikin lapset saivat aina myös tarpeellisia käyttöesineitä.
Kaipa senkin kaiken voisi laskea kristinuskon arvoksi, vanhempien kunnioittamisen ja vahvojen perhearvojen osalle. Juusolle oli tärkeää olla avuksi ja iloksi perheelleen, sillä hän piti noita tärkeimpänä asiana elämässään.
Loppujen lopuksi Juusokaan ei sen kummemmin ota kantaa siihen, onko Jumala olemassa vai ei. Hän pysyy hämärällä linjalla ja tyytyy siihen, että yöpöydän laatikossa on raamattu, rukousnauha ja rippiristi... Kaksi edellä mainittua isoisän antamia ja viimeinen koko perheeltä. Niilläkin oli paljon suuremmilta osin tunteellinen kuin uskonnollinen arvo.

- Siivet minulle suutele -