Aseet:Haltioille aseet ovat miltei pyhä asia. Ne eivät ole vain teräviä rautatankoja ja puukappaleita, joita jokainen voi käyttää mielensä mukaan ja omansa voi valita ulkonäön perusteella. Ei, sillä jälleen kerran haltiat eivät saa valita itse. Ase valitsee haltiansa, se vetää tätä olentoa puoleensa kuin magneetti, kunnes lopulta pääsee tulevan omistajansa käsiin.
Omistajan ja aseen välillä vallitsee syvä yhteisymmärrys, rakkaus ja luottamus. On vaikeaa kuvailla millaista on esineen rakkaus ihmistä tai haltiaa kohtaan, mutta sitä on olemassa. Tämä rakkaus saa miekan tai jousen haluamaan isäntänsä suojelemista tapahtui mitä tahansa, sen vuoksi ne lähtevät sotiin. Mikä tahansa miekka ei aina halua toimia jonkun tietyn haltian parhaaksi, ja tämän vuoksi haltiat eivät yleensä valitse miekkoja jotka eivät kutsu heitä. Tämä on muutenkin tärkeää, sillä eri miekat toimivat paremmin eri haltioilla. Sen vuoksi mitä tahansa asetta ei pitäisi ostaa, vaikka se muuten olisikin täydellinen ja kaunis.
Oman miekan ja muiden varusteiden kunnosta huolehditaan antaumuksella, eikä yksikään haltia anna varusteidensa olla huonossa kunnossa tai likaisina. Aseiden hoitoon erikoistuneita haltioita kutsutaan aseiden entisöijiksi, ja kuka tahansa voi viedä heille aseen tai niihin liittyvän varusteen huollettavaksi melko pientä palkkiota vastaan.
Yleisin haltioiden ase jousipyssyjen lisäksi on miekka. Niitä on monenlaisia, eikä miekan ulkonäkö yleensä ole kiinnoksissa rotuun tai ryhmään. Kuitenkin joku tietty porukka on saattanut päättää käyttää tietynlaista asetta näyttääkseen yhteenkuuluvuuttaan. Armeijoissa kaikilla on oma miekkansa ja jousipyssynsä, minkä vuoksi niitä on kaikilla monenlaisia.
Haltiat ovat tuoneet ihmisille suurimman osan aseista, ja opettaneet käyttämään niitä. Toisin sanoen alunperin ihminen ja haltia olivat ystäviä, ja haltiat pitivät heidän opettamisestaan. Asia on kuitenkin vuosien mittaan muuttunut, kun haltiat ymmärsivät ihmisten kehittyvän liikaa. Ihmislajin typerät keksinnöt alkoivat tuhota luontoa, minkä vuoksi sota lopulta alkoikin. Tälläisillä aseilla haltiat pärjäsivät ihmisiä vastaan, sillä heidän muut kykynsä olivat siihen apuna.
Kuvassa alimpana oleva ase on kaikkein yleisin, kuten näkyy, ovat kaikki ylimmässä kuvassa olevat sen kaltaisia. Kapea ja kevyt miekka on helppokättöinen ja hyvä pitkille matkoille, ja lisäksi kahvaa on hyvä koristella. Haltiat kun rakastavat miekkojen, muiden aseiden ja esineiden lyipäätään koristelua, sillä he pitävät kauniista esineistä.
Toiseksi ylimpänä oleva miekka on toiseksi yleisin. Pakaksummalla terällä on helpompaa tappaa nopeasti, mutta jo olevan painon vuoksi ei kahvaa voi liikoja koristella. Ylin miekka on kolmanneksi yleisin, neljänneksi yleisin on toiseksi alin miekka.
Haltiat rakastavat aseiden koristelua. Niitä koristellaan muunmuassa kimaltelevilla ja kauniinvärisillä kivillä, joko siksi että ne vain ovat kauniita, tai siksi että niissä on voima joka auttaa kantajaansa. Myös helmet, kulta, hopea ja pronssi ovat suosittuja koristelumateriaaleja. Yleensä kahvaan myös rakennetaan erilaisia kuvioita, sitä saatetaan koristella nahalla, ja pään nuppi joka on yleensä joko puuta tai metallia saatetaan veistää esimerkiksi jonkun eläimen pään muotoon. Myös sormisuoja on yleinen koristelunkohde, oli se sitten minkälainen tahansa.
Usein miekkoja koristellaan erilaisin luontoaihein, esimerkiksi eläimillä, kasveilla tai muilla luonnonelementeillä kuten tuuli- tai vesikuvioilla. Kuitenkin myös abstraktit kuviot ovat yleisiä.
Tähän liittyen myös miekkojen huotrat koristellaan usein erittäin kauniisti, erilaisin kuvoin ja elementein, jotka useimmiten sopivat miekan kahvaan kuin yksi yhteen. Useimmiten miekalla pidetäänkin sen koko käyttöiän ajan sama huotra, sillä mikä tahansa huotra ei sovi mille tahansa miekalle ja uuden sellaisen teetättäminen maksaa erittäin paljon. Yleensä siksi että ne koristellaan kauniisti, sillä haltialle koristelematon huotra ei edes ole kunnollinen huotra.
Tikari on kuin miekan pienempi muoto. Se on normaalisti kymmenestä sentistä viiteenkymmeneen senttiin pitkä. Siitä pidempi on miekka.
Tikarit ovat yleisiä aseita miekan lisäksi. Usein siis haltialla, joka taistelee vain yhdellä miekalla, on kuitenkin toisella puolella vyötä (tai miekan vieressä taempana) myös tikari. Sillä jos taistelussa menettää miekkansa toisen iskun vuoksi, voi tikari pelastaa hengen. Yleensä tikari ei kuitenkaan ole haltian päätaisteluase juuri sen vuoksi, että se on miekkaa pienempi. Tästä johtuen ei tikari kestä niin suurta painetta ja sillä on hankalampi torjua. Myös iskuvoima pienenee kun vipuvarsi madaltuu.
Tikari on lasten yleinen ensimmäinen ase, sillä yleensä lapselle miekka on liian pitkä. Tikarilla on helppo harjoitella, kunnes kehon pituus riittää miekalle. Usein tämä niin sanottu ensitikari periytyy suvussa ja sisarukselta aina nuoremmalle.
Matkustavalle haltialle on tikari erittäin kätevä ase pitää mukana, sillä sitä voi käyttää myös riistan nylkemiseen ja suolestamiseen, sekä lihan, kasvien, juurien ja monien muiden materiaalien pilkkomiseen. Tikari käy myös vuolemiseen paremman puutteessa, vaikka useimmiten on haltioilla varta vasten siihen tarkoitukseen mukanaan puukot.
Tikareita koristellaan samoin kuin miekkojakin, ja usein niihin lisätään monenlaisia yksityiskohtia.
Jousipyssy on haltialle yhtä yleinen ase kuin miekka. Sillä on heidän historiassaan aivan omat perinteensä ja oma mystiikkansa. Kuka ei olisi nähnyt kuvaa ylväästä haltiasta kauniin jousen kanssa? Haltia ja jousipyssy vain nähdään kuuluvan yhteen, varmaan siksi että haltioilla on niin tarkat silmät, minkä vuoksi he ovat myös erittäin taitavia jousiampujia.
Melkein jokaisella haltialla on selässään jousipyssy, pieni tai iso. Joillain se on tuskin viisikymmentä senttiä korkea, ja toisillla taas korkeus yltää yli puoleentoista metriin. Suurimmalla osalla siltä väliltä. Tämä on hyvin haltia- ja rotukohtaista. Sillä esimerkiksi naiset eivät useimmiten saa jännitettyä suurta jousta. Lisäksi metsähaltioilla suuri jousi on paljon yleisempi, kuin esimerkiksi vuorihaltioilla. Tämä johtuu siitä että vuorihaltioiden vahvuus on yleensäkin lähitaistelussa, ja jouset heillä on vain varmuudeksi. Tämän vuoksi ne yleensä ovat melko pieniä, jotta niitä olisi helppo ja kevyt kantaa mukana painavien sotakirveiden lisäksi, jotka ovat vuorihaltioiden yleisin ase paksujen miekkojen lisäksi.
Jousipyssyjä käytetään yleisesti metsästys- ja sotimistarkoituksessa, mutta myös yksinkertaisesti huvitteluun maalitauluihin ampuessa. Haltialapset aloittavat ampumisopettelun ennen miekkailua, ja ensimmäiset jouset saadaan jo miltei silloin kun on juuri oppinut kävelemään.
Jousipyssy on tosiaan haltioiden perinteinen ase, joten usein sillä on jonkinlaista osaa haltioiden seremonioissa. Esimerkiksi kevät- kesä- syys- ja talvijuhlat käynnistetään kuningattaren tai kuninkaan ampumalla palavalla nuolella, joka leimauttaa korkealla olevan soihdun palamaan. Joskus hallitsija kuitenkin antaa jonkun arvostetuimmista sotilaistaan tai mahdollisista lapsistaan ampua nuolen. Tämä on erittäin suuri kunnia. Myös nuorten haltioiden aikuistumisriitissä on jousipyssyllä osansa, mutta se on sen verran monimutkaista etten tässä ala sitä selittämään.
Myös jousipyssyjen ja niiden viinien, sekä usein myös nuolien koristelusta pidetään hyvää huolta.
Sotakirveet ovat haltioille melko harvinaisia. Vain vuorihaltioilla ne ovat yleisessä käytössä, ja he käyttävätkin niitä paljon mieluummin kuin tavallisia miekkoja. Sotakirveellä on pitkä historia heidän perinteissään, sillä se on yleensäkin voiman ja julmuuden symboli. Kuvia sotakirveistä näkyy usein vuorihaltioiden koristuksissa, ja sellainen esiintyy heidän kansansa sotavarusteissa ja lipussakin.
Sotakirves on miekkaa raaempi ase, sillä on helpompi tuottaa kipua mutta vaikeampi tappaa, ellei sitten iske vihollisensa päätä irti. Tähän sotakirveen käyttäjät yleensä tähtäävätkin, ja tämän vuoksi heitä vastaan taistellessa on hyvä varoa päätään. Toinen kirveen käyttäjien taktiikka on iskeä vihollisen kädet irti, ja jättää hänet sitten kitumaan ja odottamaan kuolemaansa veren valuessa ja viedessä elämän mukanaan. Tämä tietenkin on erittäin kivulias ja inhottava tapa kuolla, minkä vuoksi vuorihaltiatkin yleensä käyttävät tätä vain pahimpiin vihollisiinsa. Paitsi sitten ne jotka ovat sadisteja.
Sotakirveen metalliosa koristellaan usein monimutkaisin ja kauniin kuvioin, mutta puinen varsi jätetään koristelematta tai yksinkertaiseksi. Tähän ilmiöön ei loppujen lopuksi tiedetä syytä, sillä kahvan koristelun vähentäminen tai lisääminen ei juurikaan vaikuta sen käyttöön. Mitä luultavimmin kahvan jättäminen silleensä on vain perinne, joka on jäänyt haltioille ammoisilta ajoilta. Yleensä haltiat kyllä pitävät puun työstämisestä, mitä varret yleensä ovat. Joskus harvoin ne on valmistettu metallista.
Sotakirveitä on kolmenlaisia, esimerkit niistä näkyy kuvassa.
Aseista oonkin luonnollista siirtä suojiin. Haltioiden suojat ovat lähes aina nahkaa, sillä metalli ärsyttää heidän ihoaan ja rauta polttaa sen. Nahkaa toimii tarpeeksi hyvin haltioiden aseisiin, vaikka ihmisten kanssa ne luultavasti olisivatkin melko turhat.
Suojat ovat usein haltioiden maailmassa elämän ja kuoleman asia, sillä ohutkin suoja voi erottaa terän ihosta. Ja koska tappo ei ole laissa rangaistava teko, ovat ne usein tärkeitä. Säännöissä on vain, ettei pääkaupunkien alueella saa taistella, tai sen väellä on oikeus tappaa riitapukarit. Myös jos joku tappaa haltian, on haltian perheenjäsenellä, sukulaisella tai puolisolla oikeus haastaa tappaja rehelliseen kaksintaisteluun. Yleensä näitä vanhoja sääntöjä ei kuitenkaan noudateta, vaan haltiat tekevät omia kostoretkiään niistä välittämättä.
Haltioiden maailmassa ei siis ole varsinaista lainsäädäntöä, ja viidakon laki määrää. Siltikin tappaminen on haltioista erittäin väärin, eikä se todella ole heille arkipäivää ellei sotia lasketa mukaan. Murhia tapahtuu erittäin vähän suhteisiin nähden, sillä haltiamaailmassa ei ole sarjamurhaajia. Jotkut tappavat toisia jotka osuvat tielle, mutta kukaan ei järestelmällisesti murhaa tietynlaisia haltioita tai saman kaavan mukaan. Tämä voi johtua siitä että haltiamaailmassa ei esiinny mielisairauksia.
Haltioilla on melkolailla aina päällään kyynärvarsisuojat, jos he liikkuvat kaupunkinsa tai kylänsä ulkopuolelle. Haltioilla jotka asuvat yksin tai kaksin ulkopuolella kylistä ja kaupungeista, on ne kokoajan. Myöskään kiertelevät haltiat eivät poista suojiaan. Kylä tai kaupunki tuo suurta suojaa, sillä niissä rähiköijät saavat todeta saaneensa koko paikan asukkaiden vihat niskoilleen.
Kyynärvarsisuojat ovat suureksi osaksi jousiampumisen vuoksi, sillä ampuessa jänne saattaa napsahtaa ihoon erittäin ikävästi. Seurauksena voi olla paha ja laajakin mustelma (//kirjoittajan välikommentti: SE SATTUU HELVETISTI), ja kättä on myös hankala taivuttaa. Tämä vaikeuttaa tulevien päivien jousiammuntaa, ja siksi se saattaa vaarantaa haltian hengen. Hhaltiamaailmassa pitää olla aina varuillaan, koskaan ei tiedä milloin törmää ryövärijoukkoon joka haluaa pyyhkäistä turhat tieltä pois. Elämä on pyhä ja tappaminen väärin, mutta jotkut ovat sen unohtaneet, joku unohtaaa aina.
Kyynärvarsisuojia koristellaan usein erittäin kauniisti, nahkaan mm. kirjotaan tai maalataan kultaisia tai hopeisia kuvioita. Myös erilaiset nauhoitukset ovat melko yleisiä. Ompeleillakin tehdään monenlaisia kuvioita. Yleensäkin nämä suojat ovat juuri sellaisia, mitä jokainen haluaisi edes kerran elämässään pitää yllä.
Kyllä, haltiatkin voivat pukeutua haarniskaan. Se ei kuitenkaan koskaan ole metallinen, tai ylipäätään kovinkaan saman näköinen kuin ihmisten haarniskat. Nämä tuovat mieleen enemmänkin lehdet, luonnon, kauneuden. Ne on tehty nahasta, ja niitä on muokkailtu ja laitettu monin tavoin ennen valmistumista.
Haltiat pukeutuvat yleensä haarniskoihin pelkästään sotiessaan, sillä useimmiten he pitävät niitä liian painavina, sitovina ja ahdistavina. Taistellessa haarniska on kuitenkin erittäin kätevä, sillä se toruu useat nuolisateet ja pitää monet miekkojen ja kirveidenkin iskut loitolla ihosta.
Vain vuorihaltiat saattavat pukeutua haarniskoihin vapaa-ajallaan ja matkaillessaan, sekä tietysti jotkut yksilöt jotka vain ovat erilaisia kuin valtaväestö.
Kaksi ensimmäistä haarniskaa ovat miesten, ja kolmas on naisten. Naisten haarniskasta puuttuvat olkasuojat, mutta ne kuuluvat siihenkin pukuun. Haarniskoiden erilaisuus johtuu siitä, että vaikka haltioiden tasa-arvo on loistavalla tolalla sekä hyvässä että pahassa, ymmärtävät he silti että nainen ja mies on erilainen. Sekä fyysisiltä että psyykkisiltä kyvyiltään. Ja tämän ymmärryksen viisastuttamina he tekevät päätöksensä a antavat miehille ja naisille sopivat roolit.
Haltioilla on erittäin vahva kulttuuri ja perinne vaatteiden suhteen. Naiset käyttävät usein mekkoja ja hameita, mutta ei ole heiltä väärin käyttää housujakaan. Esimerkiksi sodassa naiset pitävät naisten haarniskan kanssa nahkahousuja, eivät hametta, sillä se olisi erittäin epäkäytännöllinen. Naiset kuitenkin usein pitävät naisellisiin vaatteisiin pukeutumisesta, sillä kuten aiemminkin totesin haltiat tiedostavat eron sukupuolien välillä eivätkä koeta piilotella sitä.
Kuten kaikessa muussakin, rakastavat haltiat vaatteissakin kauneutta. Silti he kaipaavat käytännöllisyyttä, eikä moni haltia hallitsijoita lukuunottamata (jotka pukeilevat koreilevia vaatteita perinteen vuoksi) pukisi päälleen kovin monimutkaisia ja epäkäytännöllisiä vaatteita. Kyky liikkua on tärkeä, sillä muuten haltia alkaa tuntea olonsa ahdistuneeksi ja sidotuksi. Käsien ja jalkoen täytyy pystyä liikkua, juokseminen ja miekan ja jousipyssyn käytön mahdollisuus vaatteessa kuin vaatteessa on tärkeää. Jos vate ei täytä näitä kriteerejä, tai kiristää muuten vain, ei se sovi haltialle.
Tässä ensimmäisessä kuvassa on haltioille erittäin perinteisiä ja käytännöllisiä kaapuja. Niitä ei kuitenkaan enää pidetä yleisessä käytössä kuin erilaisissa juhlatilanteissa, kuten häissä tai hautajaisissa (jotka molemmat eroavat melko paljon ihmisten toimituksista). Niitä pidetään usein myös silloin, kun haltiat lähtevät purjehtimaan Valkeille Rannoille. Kuitenkaan tälle matkalle ei ole pitkiin aikoihin lähtenyt yksikään haltia.
Haltioilla housut ovat useimmiten nahkaa, tai muuten ihonmyöntäisesti kulkevaa kangasta. Joko nahkahousut ovat vain suorat ja sileät, tai sitten vaihtoehtoisesti letitetyt, punotut tai solmitut. Erilaisia letittämistapoja on, ja monenlaisia niistä käytetään. Riippuu hieman taas haltiasta ja hänen rodustaan sekä luonnollisestikin omista mieltymyksistään, millaisia housuja hän mielii käyttää. Ensimmäisen kuvan kaltaisia nahkahousuja pidetään usein haarniskan kanssa sodassa, sillä paksulti solmitut nahkanyörit suojaavat ihoa ja lihaksia. Kaikenlaiset nahkahousut ovat yleisiä myös matkalaisilla.
Toinen vaihtoehto on kankaasta ommellut yleensä erittäin maanläheisen väriset (usein vihreää tai ruskeaa) housut. Tälläisiä käytetään useimmiten omassa kodissa oloasuna tai kotikaupungissa tai -kylässä liikkuessa. Kuitenkin pidemmille matkoille useimmiten puetaan vähän vahvemmasta kankaasta ja kiinnityksistä tehdyt housut. Kangashousuissa myös erilaiset koristenarut ja -nyöritykset ovat yleisiä.
Haltioiden paidat ovat nekin yleensä kauniita. Toiset ovat yksinkertaisia ja toiset koristeltuja, mutta silti kaikki näyttävät siltä että ne olisi mukava pukea päälle. Miehillä on yleisesti ottaen kahdenlaisia paitoja. Pitkiä tunikamaisia paitoja (joita on joskus kutsuttu myös mekoiksi), tai lyhyempiä paitoja joissa on useimmiten kireät hihansuut ja sen vuoksi leveät muhkeat hihat. Näiden paitojen päälle tulee useimmiten toisia vaatekerroksia, liivejä, takkeja, nahkavaatteita, haarniskoita tai toisenlaisia paitoja. Usein varsinkin matkalaiset suosivat kerrospukeutumista.
Värit ovat paidoissakin usein luonnonmukaisia. Vaaleaa beessiä tai keltaista, erilaisia vihreän tai sinisen sävyjä, rusekaa päästä päähän ja lisäksi mustaa ja valkoista. Värit ovat harvoin kirkkaita muuten kuin juhlavaatteissa, jotka nekin ovat useimmiten miltei suoraan tiettyjen kukkien värisiä. Raaka-aineina paitoihin toimivat useimmiten pellava- ja puuvillakangas, erilaiset villakankaat (haltiat tekevät vaatteita lampaan, lumivuohen ja muiden vastaavien eläinten karvasta) ja nahka. Toisinsanoen pelkästään luonnonmukaiset materiaalit, sillä haltioilla ei ole olemassa keinotekoisia materiaaleja. Väritkin ovat peräisin luonnon kasveista ja marjoista, sekä joistain eläimistä.
Erilaiset koristukset ovat yleisiä näissäkin vaatteissa, ja nitä tehdään esimerkiksi nyörittämällä, erilaisilla kivillä ja arvometalleilla. Myös kirjomalangoilla ja erilaisilla nahanpaloilla.
Kuvassa näkyvä liivimalli on yksi yleisimmistä, mutta niitä on erilaisiakin. Juhlissa ne ovat yleensä koristellummat, ja värit erottavat haltioiden rodut toisistaan. Rotu ei merkitse haltioille juuri mitään, eikä heillä ole erottelua joka määräisi erilaisen kohtelun eri rotuisille haltioille. Värierottelu on vain perinne.
Alempana on kaksi haltianaisten paitaa, joiden kanssa voi pukea ihonmyötäiset yksinkertaiset housut tai hameen, joka useimmiten tälläisten paitojen kanssa ovat melko lyhyitä (tosin eivät millään tapaa vertailtavissa ihmisten minihameiden kanssa), alle polven.
Naisten paitoja koristellaan usein kauniisti erilaisilla kuoseilla ja koristuksilla. Kuvan tapaiset hihat ovat naisten kesävaatteissa erittäin yleisiä. Myös kaula-aukko on usein melko syvään uurrettu, muttei silti missään tapauksessa liian paljastava. Naiset ovat haltiamaailmassa erittäin tarkkoja kunniastaan, ja he pukeutuvatkin tätä asiaa ajatellen. Erittäin paljastavasti pukeutuvaa haltiaa aletaan helposti hieman vältellä, vaikkei itse alastomuus olekaan haltioille mitenkään ihmeellinen asia.
Kuvassa viimeisenä oleva musta paita toimii seitsemännen valtakunnan sotilaiden juhla-asuna (ja itseasiassa monen muunkin valtakunnan, sillä haltioissa ei ole samanlaista erottelua vaatteiden kautta kuin ihmismaailmassa), jos he esimerkiksi esiintyvät. Ja usein he esiintyvätkin juhlissa missä joidenkin haltioiden on tapana pitää esityksiä, esimerkiksi kevät- kesä- syys- ja talvijuhlissa.
Haltianaiset pitävät keskimäärin useimmiten päällään mekkoja tai paitaa sekä hametta.
Näistä puvuista suurin osa yltää maahan asti, mutta he pitävät myös juuri ja juuri polven alle yltäviä, sekä vähän polven ylle jääviä mekkoja ja hameita. Useimmiten tälläisten vaatteiden helmat ovat hyvin yksinkertaisia, mutta joissain niistä saattaa olla myös pitsiä, erilaisia koristeita ja jonkinlaisia hörhelöitä. Kuitenkin suurin osa koristeista on yleensä vyöttäröllä ja kaula-aukon ympärillä.
Kaula-aukko itsessään voi olla neliömäinen tai pyöreä, mutta kolmionmallisia näkyy erittäin harvoin, jos ollenkaan. Suurin osa mekoista teetetään haltialle itselleen, ja yleensä haltianainen haluaa olla tarkasti mukana puvun suunnittelussa. Suurin osa haltiamaailman ompelijoista ovat naisia, mutta myös jotkut miehet näkevät alan itselleen sopivimmaksi. Nämä ovat yleensä niitä miehiä, joita ei kiinnosta sotiminen ja taistelulajit sen enempää kuin eläintenkään tappaminen, eli kalastus ja metsästys. Yleensä heillä on tietynlainen rakkaus kankaita ja niiden materiaaleja kohtaan, aivan kuten kivien myyjillä on suuri rakkaus kiviin ja niiden alkulähteisiin. Useimmiten haltiat eivät joudu tekemään töitä mitä he eivät rakasta tai halua tehdä, sillä haltiamaailmassa miltei aina löytyy jotain auttava käsi.
Haltioiden mekot ovat useimmiten värikkäämpiä kuin miesten vaatteet, sillä ne ovat sen verran epäkäytännöllisiä, ettei niitä käytetä muualla kuin arkikäyttöön. Tämän vuoksi suojaväriä ei tarvita, vaan värit voivat olla kirkkaampia ja kauniimpia.
Matkaillessaan haltianaiset käyttävät samanlaisia vaatteita kuin miehet, sillä ne ovat paljon käytännöllisempiä ja niissä on helpompi liikkua.Kuitenkin naiset pitävät yleensä huolen siitä, että jokaisessa mekossa voi jousiampua ja miekkailla. Vaikka puihin kiipeäminen, uiminen, ratsastaminen ja juokseminen vaikeutuisikin, pitää aina kyetä käyttämään aseita.
Keskimmäinen mekko on melko arkikäyttöinen, joskin useimmiten arkimekkojen hihansuut ovat hiukan kapeammat. Väri on kaunis ja syvä, mutta koristuksia on siitä eroavasti melko vähän.
Viimeinen mekko on kevän ja kesän juhlien aikana käytettävä mekko. Kun haltianaiset tanssivat se päällään he näyttävät perhosilta, jotka lentelevät niityillä kukkien ja ruohonkorsien seassa kesäaikaan. Kun he vaihtavat paria, lentää perhonen kukasta ja ruohonkorresta toiseen. Haltioiden tansseissa hyvin usein tanssijat edustavat jotakin. Kevään juhlissa on montayhteistanssia, jossa miehet edustavat juuri kukkia ja naiset perhosia. Nämä tanssit ovat yleensä hyvin kauniita.
Haltioilla on erittäin usein, lähes aina, päällään viitta, jos he liikkuvat kotinsa tai oman pihansa ulkopuolella. Viitta on luontainen osa haltian asustusta. Jokaisella matkaavalla haltialla on päällään viitta, joka useimmiten on paksua villakangasta. Talvi- ja kesäviitat ovat luonnollisesti erikseen, sillä vaatteiden vaatimukset ovat vuodenaikaan nähden erilaiset. Talviviitassa saattaa olla turkisyksityiskohtia, ja sen kangas on tietenkin paksumpaa kuin kesäviitoissa, joiden kankaat saattavat olla hyvinkin ohuita, jopa suorastaan läpinäkyviä.
Viittoja on monen pituisia. Pisimmät yltävät reilusti nilkkojen yli ja saattavat laahata maata pitkänkin matkan päässä. Normaalisti pisimmät viitat ovat nilkkoihin asti, sitä lyhyemmät pohkeisiin, seuraavat takareisien alaosaan ja lyhyimmät alaselkään. Yleensä talviviitat ovat kesäviittoja pidempiä. Matkaviitat ovat useimmiten takareisiin asti, ja pisimmät viitat ovat melkein aina vain juhliin ja hallitsijoille tarkoitettuja.
Viitat saattavat erota myös rodun mukaan. Kuvassa viitta jossa on turkista, on erittöin yleinen lumihaltioilla. Ruskea viitta taas (//Kirjoittajan kommentti: Jedi-viitta! :D) on luolahaltioiden bravuuri, ja yleensä heillä kaikilla on samanmoinen päällään. Sekä naisilla että miehillä. Tällä rodulla kun muutenkin on erittäin yksinkertaiset vaatteet.
Usein haltiat kävelevät ilman kenkiä, sillä se on heille paljon kenkienkäyttöä luontaisempaa. Heidän mielestään liikkuminen ja esimerkiksi puihin kiipeily (mikä on suurimmalle osalle haltioista, ja etenkin metsähaltioille hyvin tärkeää) on silloin paljon helpompaa, ja he tuntevat olonsa paljon varmemmaksi. Jos haltiat kesäisin kuitenkin syystä tai toisesta käyttävät kenkiä, ovat ne usein tossumaiset ja ihonmyötäiset, mahdollisimman hengittävät ja mukavat. Kengät joiden läpi maan tuntee helposti, aivan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Juuri tämän ominaisuuden vuoksi haltiat tuntevat tälläisissä kengissä askelensa samalla tavalla vakaiksi ja mukaviksi, kuin ilman kenkiä.
Talvisin haltioiden jalat palelevat ulkona talvisin aivan kuten ihmistenkin. Sen vuoksi ohuet kengät tai paljaat jalat eivät vain riitä. Tämä on syy siihen että alueilla jossa on kylmä talvi, tai ikijää, haltiat käyttävät yleensä sisältä vuorattuja kenkiä tai saappaita (saappaat ovat yleisempiä). Vuoras on joko paksua villakangasta tai turkista. Ulkoa kengät ovat lähes aina nahka- tai mokkakangasta. Talvikengissä on melko harvoin kiinnikettä, vaan ne voi vetää nopeasti jalkaan. Kuitenkin joissain on myös nyöritys.
Matkaavilla haltioilla on kengät ainakin mukanaan, jolleivat he pidä niitä kokoajan jalassaan. Sodassa haltioilla on aina paksusta nahasta tehdyt kengät, jotka täydentävät housut ja haarniskan. Kengätkin suojaavat iskuilta, jotta liikkuminen pysyisi helppona ilman vammoja.
Kylmillä alueilla missä ei koskaan ole nähty kesää, ja missä suurin osa haltioista on lumihaltioita, käytetään aina kokonaan turkiksesta tehtyjä saappaita. (Kuvassa ylärivin neljäs).
Pussit, reput ja laukut
Haltiat tietenkin kuljettavat tavaraa mukanaan ja paikasta toiseen siinä missä ihmisetkin. Lähes kaikki heidän pussinsa, reppunsa ja laukkunsa on tehty nahka- tai mokkakankaasta, vain harva on tehty pellavasta tai puuvillasta,sillä nahasta hyvin tehty kuljetuslaukku kestää pidempään. Usein niitäkin on koristeltu monin tavoin. Värit ovat aina muststa ruskeaan ja sitä kautta vihreään asti, nahan väri pyritään pitämään melko samana, kuin mitä se on ennen käsittelemistä.
Vöille laitetaan usein erilaisia koteloita ja pusseja, haltioilla on myös reppuja. Heillä on myös erilaisia olkalaukkuja, joita pidetään usein kun mennään vaikka torille. Yleensä ruokaostoksille otetaan kori, jossa on kätevä kuljettaa ostokset. Kaikki ruoka kun on tuoretta, ja esimerkiksi kananmunat menisivät laukussa rikki. Kala ja liha taas kääritään omatuomiin kankaisiin, ja jos niitä ei ole, sotkisivat nekin joka paikan laukussa. Näiden seikkojen vuoksi on kori paljon kätevämpi kuljetusväline, hedelmät ja vihanneksetkin pysyvät paremmin kolhiintumattomina.
Matkaavilla haltioilla on useimmiten satulalaukkujen lisäksi reppu tai iso laukku, ja vyöllä koteloita ja pusseja joissa pidetään esimerkiksi yrttejä ja muita pieniä ja tärkeitä asioita.
Seitsemännessä valtakunnassa (ja joissakin muissakin) valkoinen vain on vakiutunut hallitsijoiden väriksi. Se ei kiellä muitakin haltioita käyttämästä valkoista, mutta juhlissa kokovalkoiseen pukeutuu vain hallitsija.
Tässä siis kuningattaren juhlamekko, ja kylmällä ilmalla käyttämä viitta. Molemmat on tehty hienosta kankaasta ja koristeltu erittäin kauniisti.
Haltiat rakastavat suuresti koruja, mikä usein johtuu siitä että he rakastavat kauniita esineitä, ja korut jos jotkut niitä ovat. Jokaisella haltialla on vähintään yhdet korvareiät, ja monella saattaa olla suurikin korukokoelma. Yleensä jokaisella haltialla on ainakin yksi koru, jota hän pitää kokoajan päällään. Tämä on yleensä olla puolison, perheenjäsenen tai mestarin antama koru, joka muistuttaa tästä haltiasta, saattaa sisältää erilaisia voimia, ja ohjaa haltiaa elämänsä tiellä.
Korut ovat hyvin kauniita, kuka tahansa ihmisnainen haukkoisi henkeään niitä katsellessaan. Kiviä käytetään päästä päähän, sekä arvokiviä että kiviä joita voi löytää mistä tahansa. Haltiat saavat kuitenkin hiomalla näistäkin kivistä uskomattoman kauniita. Ja niinhän se on, että mikään esine jonka haltiain kädet luovat, ei voi olla ruma. Koruissa on melkein aina myös metallia. Hopeaa, kultaa, pronssia, valkokultaa, kuparia... hyvin usein halvemmissa koruissa metalli on vähintään kuparin väristä. Myös helmet, nahka, luut ja puu ovat käytössä. Metallista muotoillaan kauniita kuvioita, jotka useimmiten ovat kaarevia. Muutenkin haltioiden korut ovat useimmiten ympyränmallisia ja erittäin pehmeänmuotoisia muutenkin. Korut ovat haltioiden mielestä täydellinen lahja, ja he antavat toisilleen mielellään joko ostaessa erittäin tarkoin valittuja, tai itse suunniteltuja ja jopa tehtyjä koruja. Haltiat arvostavatkin tälläisiä lahjoja suuresti.
Haltiamaailmassa koruja käyttävät yhtälailla miehet ja naiset. Kaikilla on korvakorut, ja molemmilla saattaa olla myös kasvojen lävistyksiä. Molemmilla voi olla paljon kaula- käsi- ja korvakoruja, sekä sormuksia. Miestä jolla on paljon koruja, ei siis katsota mitenkään erikoisesti.
Kuten sanottua, jokaisella haltialla on ainakin yhdet korvareijät. Useimmiten heillä on kultaisia, valkokultaisia tai hopeaisia renkaita. Niitä ei näy kuvissa, sillä eiköhän jokainen tiedä miltä pyöreänmallinen korvarengas näyttää. Nämä renkaat ovatkin hauskoja, sillä ne ovat omiaan näyttämään haltian mielialoja. Moni haltia väräyttelee korviaan ollessaan jollain tapaa kiihtynyt, esimerkiksi vihainen, utelias, innostunut tai seksuaalisten halujen vallassa. Tällöin renkaat kilahtavat yhteen, ja haltioiden tarkat korvat kuulevat kilahdukset helpoksi. Näin he huomaavat toisen kiihtyneisyyden, vaikkeivat sattuisikaan juuri näkemään toisen korvia sillä hetkellä. Haltioita ei yleensä juurikaan haittaa tunteiden paljastuminen, ja juuri sen vuoksi he myös usein pitävät monia renkaita korvissaan.
Juhlissa haltiat pitävät usein muitakin korvakoruja kuin renkaita, ja joskus arjessakin. Usein kuitenkin korvissa on edes yhdet renkaat, vaikka muitakin koruja olisi korvissa. Renkaat ovat perinteiset korut ja usein kovasti haltioiden mieleen.
Käsikorut ja sormukset
Haltiat pitävät myöas käsikoruista. Niissä on usein tiettyjä kiviä, joilla on tietynlaisia voimia. Koristukset ovat useimmiten erittäin kauniita ja monimutkaisiakin. Korujen tekijät rakastavat näiden monimutkaisten kiekuroiden muokkaamista.
Vuodenaikajuhlissa haltioiden rodut erotellaan käsikorulla, joka on kiinni ranteessa ja jatkuu siitä keskisormeen asti. Metsähaltioilla kämmenselällä on lehtikuvio, aaltohaltioilla kala, vuorihaltioilla vuori, lumihaltioilla lumihiutale, tuulihaltioilla sulka ja suohaltioilla räs suokasvi. Koru laitetaan vasempaan käteen ja pidetään siinä koko juhlaviikon ajan paitsi öisin, jos menee kotiin nukkumaan. Iso osa haltioista nukkuu öisin juhlapaikoilla, tai valvovat koko yön muiden kanssa juhlien. Usein he nukkuvat vasta silloin kun väsymys käy ylivoimaiseksi, yksikään haltia ei kuitenkaan voi valvoa kokonaista viikkoa.
Käsikoruissa käytetään monipuolisesti kiviä ja metalleja kuten muissakin koruissa.
Sormukset ovat yleensä kauniita ja paljon koristeltuja. Niissä näkyy hyvin usein erilaiset luontoaiheet, varsinkin tähdet ja kukat.
Haltioilla on myös monenlaisia rintaneuloja, joissa toistuu edellä mainitut metallit ja kivet. Usein rintaneulat ovat suvussa periytyviä aarteita, joita ei oikeastaan käytetä, vaan säilytetään tallessa ja otetaan silloin tällöin esiin ihasteltavaksi. Tälläisiä aarteita pidetään yleensä vain sukujen juhlissa, ei yleisinä juhlapäivinä tai omssa arjessa. Tämäkin tietenkin vaihtelee eri sukujen ja eri haltioiden kohdalla, sillä joidenkuiden perinteet ovat erilaisia kuin toisten.
Rintaneuloissa on hyvin usein erilaisia luontoaiheita, ja ne tehdään lintujen, sulkien, lehtien, hyönteisten tai kukkien muotoon. Myös tähdet ja puut ovat yleisiä kuvia koruissa. Kuitenkin näissäkin koruissa on luonnollisestikkin myös abstrakteja kuvioita jotka on tehty vain erittäin kauniisiin muotoihin ja kuvioihin. Kaikki korut vaihtelevat tekijän mukaan.
Haltiat rakastavat myös hiuskoruja, ja diadeemit eli otsarivat ovat heillä yleisiä. Monet haltiat käyttävät näitä koruja arkikäytössään, mutta juhlissa ne ovat jo erittäin yleisiä. Esimerkiksi kevät- ja kesäjuhlissa lähes jokaisella naisella on päässään diadeemi, jonka kivet sopivat neidon mekon väriin, joka on todella usein valittu hänen silmiensä värin mukaan lukuun ottamatta niitä haltioita, joiden silmät ovat mustat, ruskeat tai harmaat. Näiden juhlien mekot kun ovat aina värikkäitä.
Useimmat korusepät pitävät kovasti diadeemien tekemisestä, ja niiden yksityiskohtien rakentaminen on heille rakasta tekemistä. Tämä voi johtua siitäkin, että korvakorujen ja kaulakorujen lisäksi diadeemit ovat haltioilla kaikkein yleisimpiä. Kuningattarella on lähes aina päässään diadeemimainen kruunu, joka on kevyt kantaa ja erittäin kaunis hänen päällään.
Jotkut otsarivat yltävät pään yli aina niskaan asti, ja sisältävät paljon erilaisia kiviä ja koristuksia. Jotkut ovat vain pään ympäri, jotkut pelkästään korvien taakse yltäviä. Diadeemeja käyttävät niin miehet kuin naisetkin, mutta naisilla ne ovat yleisempiä.
Usein haltianaiset pitävät hiustensa laittamisesta, ja jos he nostavat niitä ylös laittavat he usein koristukseksi hiuskampoja- tai neuloja. Näitä koristuksia eivät miehet käytä juuri ollenkaan, paitsi erittäin pienikokoisina ja tietynlaisissa kampauksissa. Yleensä miesten koruissa on tummia kiviä, eivätkä ne ole aivan niin koristeellisia kuin naisten.
Hiuskoristeet ovat yhtiä haltioiden arvokkaimmista koruista, eli maksavat eniten. Yleensä haltioille rahan ansaitseminen on kuitenkin melko helppoa, minkä vuoksi he voivat ostaa korujakin yleensä helposti.
Haltiat rakastavat kaulakoruja siinä missä muitakin koruja. Yleensä niitä on kahdenlaisia, ketjussa roikkuvia, jotka saattavat yltää vain solisluiden yläpuolelle, tai pitkälle rintakehän ylle. Lisäksi on koruja jotka kiertävät kaulaa (ensimmäisessä kuvassa alarivin keskimmäinen). Kiviä on monenlaisia, ja niitä käytetäänkin monin tavoin. Kaulakorut ovat usein melko monimutkaisia, ja niihin on panostettu paljon. Hiuskoristusten ohella ovat kaulakorut usein yhtiä kalleimmista koruista.
Näissäkin koruissa ovat erilaiset luontoaiheet erittäin yleisiä. Useimmiten korusta jonka pääaiheena ei edes ole mitään luontoon liittyvää
Haltioilla on monenlaisia naamioita ja naamareita, joilla on erilaisia käyttötarkoituksia. Ne saattavat olla pelkästään asusteita, kuten kaksi ylempää naamiota voisi olla, tai esimerkiksi tanssiaisten teemaan kuuluva puvun osa (tähän sopisivat myös kaksi ylempää). Kuitenkin naamioillakin voi olla paljolti inhottavampia ja julmempia käyttötarkoituksia, silloin kun haltia ei halua tulla tunnistetuksi.
Myös haltioiden joukossa liikkuu kuninkaiden ja kuningattarien salamurhaajia, jotka heidän käskystään tappavat ne jotka tuottavat ongelmia tai ovat tiellä. Kun nämä salamurhaajat alkavat likaiseen työhönsä, heillä on melkein aina kasvoillaan kokovailkoinen koko kasvot peittävä naamio (alarivin keskimmäinen), jottei surmattava tai mahdollinen silminnäkijä heitä tunnistaisi. Alarivillä viimeisenä on taas naamio, jota myydään yleensä koristelemattomana. On haltialasten suurta hupia koristella naamionsa itse, ja monet aikuisetkin pitävät tästä käsityön lajista.
Alarivin ensimmäisenä on nahkainen naamio, jonka kaltaisia myydään paljon. Tällä tietyllä naamiolla tuleekin olemaan oma osansa pelissä...
-Lle naa vanima-
Vau! Tämä postaus on mieleeni. Sain todella paljon inspiraatiota tästä.
VastaaPoistaIhanaa että voimme tämän blogin avulla jakaa inspiraatiota myös toisille! Hauskaa että pidit tekstistä.
Poista-Shinsu ja Heart
on hyvää kuva
VastaaPoistaHauska kuulla että yhä vieläkin tekstit viihdyttävät jotakuta!
Poista-Shinsu ja Heart
Näillä varusteilla voisi tehä kunnon filmin
VastaaPoista