Haltiat - Haltiat ja heidän kulttuurinsa, sekä muut olennot

Haltiat:

Yleistietoa
Haltiat ovat niin sanottu 'vanha kansa', heitä on ollut aina. Haltiat itsekään eivät tiedä tai muista mistä haltiat ovat tulleet, tai kauanko heitä on ollut. Olentojen itsensä ajatuksissa heitä on ollut aina. Alunperin haltiat olivatkin enemmän alkuasukasmainen kansa. Aina heillä oli hienoja vaatteita ja koruja, viisautta ja kauneutta. Kuitenkin he asuivat melko yksinkertaisissa asumuksissa suurissa metsissä, eivätkä koettaneet saavuttaa mitään sen suurempaa. He olivat keskittyneet tiettyihin heimoihin, joilla kaikilla oli jokin heimonimi. Nimi oli yleensä jonkin eläimen, kasvin tai sienen nimi. Nykyäänkin nämä heimot ovat olemassa, ja jokainen haltia tietää mistä heimosta on kotoisin. Nykyään vain harvoin nämä myös klaaneiksi kutsutut joukot asuvat kaikki samassa paikassa, tai ovat edes kuulleet kaikista heimonsa jäsenistä. Heimoja on arvion mukaan olemassa tuhansia, ellei määrä mene jopa kymmenenkintuhannen yläpuolelle. Heimolaisuus periytyy aina äidin mukaan, aivan kuin uskonnot ihmisten maailmassa. (Esimerkiksi päähenkilömme. Ell on metsäkauriin klaanista, ja Aidan villikissan klaanista). Jos äiti ei kuulu mihinkään klaaniin periytyy se isän mukaan.
Haltioilla on monia kieliä. Yleiskieli, jota he puhuvat normaalisti ja jota kaikki haltiat osaavat. Vanha kieli, joka on nykyisen kielen edeltäjä, ja jota haltiat opettelevat erikseen. Näiden lisäksi esimerkiksi aalto- ja vuorihaltioilla on omat kielensä. Myöskin luolahaltioilla on aivan oma kieli, jonka kielioppi ei muistuta ollenkaan yleiskieltä. Lumihaltioiden oma kieli muistttaa erittäin paljon aaltohaltioiden kieltä, sillä nämä kaksi rotua ovat alunperin lähteneet samasta sukuhaarasta. Metsä- tuuli- ja suohaltiat puhuvat pelkästään yleiskieltä, sillä he ovat myöskin alunperin sukua toisilleen, ja metsähaltiat ovat niin sanotusti alkuperäisiä haltioita.

Kuten aiemmin kerroin, asuivat kaikki haltiat ennen suurissa metsissä. Ja täten kaikki olivat metsähaltioita. Jossain vaiheessa haltiat lähtivät tutkimaan muuta ympäristöä, ja asettuivat erilaisille alueille viettämään elämäänsä. Näillä alueilla alkoivat tietyt ominaisuudet korvaamaan toisia, ja sen vuoksi vuosien saatossa ovat ns. haltiarodut tulleet siihen mitä ne nykyään ovat. Hiusten- ja ihonväri vaihtelee, samoin silmien, sillä eri alueilla eri värit ovat olleet haltioille niin suojaksi villipedoilta, kuin myös auringolta tai kylmyydeltä. Myös kehon rakenne voi olla hieman erilainen eri roduilla.
Tässä muutoksessa ja rotujen vakiintumisessa on mennyt hyvin kauan, sillä haltiat ovat erittäin pitkäikäisiä. Vanha kansa elää, kunnes kuolee onnettomuuteen tai sairauteen. Toisinsanoen olennot eivät voi kuolla vanhuuteen, tai ainakaan kukaan ei tähän mennessä ole elänyt niin kauan että olisi siihen kuollut. Vanhin tunnettu haltia on ollut yli satatuhatta vuotta vanha. Siihen että haltia alkaa ulkonäöllisesti vanhenemaan 20-30-vuotiaan näköisestä, mene siihenkin monia kymmeniätuhansia vuosia. Haltioilla on erittäin aktiivisesti uusiutuva keho, sekä esimerkiksi iho että luut ja sisäelimet siis uusiutuvat hyvin ja nopeasti. Tämän vuoksi haltioiden sisäelimet, sydän, maksa, munuaiset, eivät petä helposti, jos ollenkaan. Myös iho säilyy erittäin hyvänä, samoin hiukset ja kynnet. Myös haltioiden luut ovat vahvat, eivätkä ne murru helposti. Aivoistaan tämä olento kykenee käyttämään kerralla paljon enemmän kuin ihminen, minkä vuoksi haltiat pystyvät ajattelemaan nopeasti ja montaa asiaa kerrallaan. He ovat myös monta kertaa ihmistä vahvempia ja nopeampia.

Haltioiden elinkaari
Alle 5v - Vauva ja taapero
5-30v - Lapsi
30-80v - Alaikäinen
35-100v - teini-ikäinen
Yli 100v - Aikuinen
(Iät haltioiden ajanlaskun mukaan. Jos haluaa tietää ihmisten ajanlaskun iät, pitää luku kertoa kahdella. Tämä johtuu siitä, että haltioiden yksi vuorokausi on kahden ihmisten vuorokauden pituinen)
Haltioiden lapsuus kestää 30 vuotta, mutta he oppivat puhumaan ja kävelemään jo viiden ensimmäisen elinvuotensa aikana. Kasvaminen on ensin hyvin nopeaa, mutta se hidastuu koko ajan entisestään kunnes pysähtyy melkein kokonaan. Teini-ikään haltiat tulevat noin 35-vuotiaina, jolloin he ovat ihmisten iässä noin 13-vuotiaita. Täysi-ikäisyys taas näille nuorille koittaa 80-vuotiaana, jolloin he ovat ihmisten iässä suunnilleen 18-vuotiaita. Aikuistusmisriittiin, jollaisia suurin osa haltioista pitää, saa osallistua vasta 80-vuotiaana. Kaikkien muiden maiden ja rotujen armeijoiden pääsykokeisiin ja sitä tietä sotilaaksi opiskelemiseen saa osallistua vasta 85-vuotiaana, paitsi viidennen ja kahdeksannen (missä suurin osa väestöstä on vuorihaltioita), missä osallistumiseen vaaditaan  vain 70 vuoden ikä.
Haltianaiset ovat hedelmällisiä tiettävästi jopa yli 10 000-vuotiaiksi. Ei tiedetä koska heidä kykynsä saada lapsia katkeaa, mutta sen uskotaan katkeavan kuten kaikilla muillakin olennoilla. Naisilla on ovulaatio vain kaksi tai kolme kertaa vuodessa, ja niiden tuleminen alkaa yleensä 40-70-vuotiaana. Haltiamiehet ovat hedelmällisiä koko elämänsä, kuten ihmismiehetkin. Lapsia syntyy kerralla 1-4, nelosia enempää ei tiettävästi ole haltioiden lapsia koskaan syntynyt. Kaksoset ovat hieman yleisempiä kuin ihmisillä, mutta kolmoset ja neloset paljon harvinaisempia.

Aisteista ja kyvyistä
Haltioilla on todella tarkat aistit ja hyvä vaisto. Näkö-, kuulo- ja hajuaistit ovat paljon ihmisen aisteja vahvempia. Kuitenkaan hajuaisti ei yllä monien muiden nisäkkäiden, kuten kissojen ja koirien tasolle. Haltiat eivät siis voi haistaa toisesta haltiasta, onko tuo esimerkiksi mies- tai naispuolinen. Näkö on tarkka, haltia erottaa selvästi korkealla taivaalla lentävän haukan, jota ihmissilmä ei enää huomaisi. Värit ovat myös haltioille kirkkaita. Kuulo on suunnilleen samaa luokkaa kuin koirilla ja kissoilla tai vähän tarkempi, hiljaisetkin äänet kuuluvat helposti ja pitkänkin matkan päästä.
Haltioilla on uskomattoman hyvä vastustuskyky. Tämä johtuu siitä että yhden sairastumiskerran jälkeen he eivät enää sairastu samaan tautiin, ja usein vanhempien vastustuskyky periytyy lapsille.
Haltiat tunnetaan myös uskomattomasta kauneudestaan.
Kaiken tämän lisäksi ovat haltiat sielunsyöjiä. Tämä johtuu siitä että heillä itsellään on hyvin pieni ja ohut sielu. Haltiat yrittävät löytää täyttymystä ja hyvää oloa viedessään ihmisten sieluja. Sielun vieminen toiselta haltialta on suuri tabu, ja kielletty kuoleman uhalla. Pienessä sielussa on hyvätkin puolensa, sillä se on avannut haltioille ovet. Kirjaimellisesti. Haltiat voivat kulkea paikasta ja maailmasta toiseen ovista, joissa reitti vie mustan tyhjyyden poikki. Jos ihminen yrittäisi kävellä tästä portista, hän tippuisi heti pimeyteen astuessaan. Tämä johtuu siitä että hänen sielunsa on yksinkertaisesti liian painava. Ja siinä tätä henkilöä odottaisikin ikuinen pudotus, pudotus kunnes kuolee, pudotus sen jälkeenkin.
Kun haltia vie sielun ihmiseltä, ihmisestä tulee tyhjä kuori, joka nääntyy hitaasti pois. Haltiamaailmassa nääntyvät ruumiskuoret katoavat lopulta hajoten pieniksi olemattomiksi palasiksi. Sielu jää vangiksi haltian sisälle kunnes haltia kuolee. Silloin kaikki tuon nielemät sielut vapautuvat ja pääsevät jatkamaan eteenpäin. Yleensä sieluilla on kuitenkin varsin hyvä olla haltioiden mukana kulkiessaan.
Jokaisella elollisella, sielun omaavalla, olennolla on tosinimi, joka pidetään salassa. Jos joku saa toisen tosinimen selville, sitä käyttäen hän kykenee käskemään nimen omistajan tekemään mitä tahansa. Käskyä ei voi olla tottelematta kun tosinimensä kuulee. Tämän vuoksi tosinimien selvittäminen ja käyttäminen on haltiamaailmassa ankarasti kielletty. Syytä tosinimien olemassaoloon ei tiedet. Kaikki olennot eivät tiedä omaa tosinimeään, sillä eivät ole löytäneet sitä. Esimerkiksi suurimmalle osalle ihmisistä käsite tosinimistä ja oma tosinimi on täysin vieras.
Moni haltia on onnistunut selvittämään oman oikean nimensä, ja pitävät sitä sitten tarkasti salassa. Yleensä vain syvästi rakastuneet haltiat saattavat kertoa tosinimensä toisilleen, eivätkä he silloinkaan koskaan käytä niitä. Joskus myös perheejäsenet ja hyvin läheiset ystävät paljastavat toisilleen nimensä, mutta se on harvinaisempaa.
Tästä päästäänkin siihen, miten haltiat rakastuvat. Sillä kun haltia rakastuu, se on erittäin paljon voimakkaampaa kuin ihmisten välinen rakkaus. Se on enemmän kuin kiintymystä ja halua pitää huolta toisesta, haltioiden rakkautta voisi verrata melkein pakkomielteeseen.
(Kuvissa kaksi metsähaltiaa, ensimmäisessä poika ja toisessa tyttö)


Paloja haltioiden kulttuurista:

Haltioilla on laaja kulttuuri, joten jos kirjottaisin tähän nyt kaiken, istuisin samassa paikassa vielä ensi vuonna samaan aikaan. Sen vuoksi kerron vain tärkeimmät kokonaisuudet, enkä niinkään paneudu yksityiskohtiin kuten joku jolla on enemmän aikaa voisi tehdä.

Uskonnoista
Haltioilla on paljon erilaisia uskomuksia, mutta uskontoja heillä ei ole. Nämä olennot eivät usko Jumalaan tai muihin jumaluuksiin, vaan uskovat että jokainen pienikin asia riippuu haltiasta tai muusta olennosta itsestään. Pienikin yksityiskohta voi muuttaa asioita suuresti, eikä tämä totuus liity mitenkään mihinkään Jumalaan, joka seuraisi heitä taivaasta ja päättäisi mitä he tekevät ja mihin heidän elämänsä oikein johtaa. Ihmisten jumaluskot tuntuvat haltioista uskomattoman naurettavilta ja vierailta, niissä ei heidän näkökantansa mukaan ole mitään järkeä. Tästä siis voimme hyvin päätellä, ettei yksikään haltia ole koskaan historian aikana tullut uskoon.
Haltiat uskovat ainoastaan tietynlaisiin suojelushenkiin, joissa yleensä esiintyvät oman klaanin eläimet. Esimerkiksi oman klaanin nimikkoeläintä ei saa tappaa eikä syödä, ja sen näkeminen tuottaa hyvää onnea. Kuitenkin tämäkin uskomus on jäänyt hieman taka-alalle, eivätkä klaanieläimet näy enää jokapäiväisessä elämässä ja taiteessa kuten aiemmin.

Musiikki ja tanssit
Haltioilla on paljon perinteisiä lauluja ja tansseja. Vanha kansa rakastaa kaikenlaisia lauluja, tansseja ja soittamista, ja heillä on monenlaisia soittimia minkä kaltaisista ihmiset eivät ole kuulleetkaan. Haltioilla on erityinen rakkaus huiluihin ja jousi- ja kielisoittimiin. Lauluja on päästä päähän, mutta usein ne ovat tietyllä tapaa joko uneksuvia tai vaihtoehtoisesti meneviä ja kansanlaulumaisia. Haltioilla on omat kansantanssinsa. Monet niistä ovat isossa porukassa tanssittavia, missä parit vaihtuvat ja daamit pyörähtelevät. Haltioilla on myös oma perinteinen valssinsa, joka on hyvin hidas ja intiimi.

Kirjallisuus
Kirjallisuutta on paljon, sekä historiasta, biologiasta ja muusta niin sanotusti oikeasta tiedosta kertovaa, kuin myös legendoja, laulukirjoja ja satuja. Haltioilla on tapana kirjoittaa kirjoja tuleville polville ja valmiita kirjoja myös kopioidaan pelkästään huvin vuoksi uusiksi kappaleiksi. Kun kirjan on kopioinut sen loppuun kirjoitetaan edellisen kirjan takakannesta löytyvä lista edellisistä kopioijista ja viimeiseksi oma nimi, jotta kaikki saavat oman kunniansa.

Kuva- ja rakennustaide
Haltiat rakastavat piirtämistä ja maalaamista, ja usein heidän taulunsa ja kokoelmansa ovatkin niin kauniita, että kuka tahansa ihminen pudottaisi silmänsä niitä katsellessaan. Haltioilla on aivan oma tyylinsä tehdä taidetta kynää pitkin paperille, eikä sitä voi verrata hirveästi yhteenkään ihmisen tyyliin. Se kuitenkin muistuttaa etäisesti aasialaisten perinteisiä maalauksia herkkyydessään.
Haltioiden arkkitehdit ja rakentajat suosivat pehmeitä ja selkeitä muotoja, jotka ovat siitä huolimatta usein hyvin koristeellisia ja uskomattoman kauniita. Luontoaiheet toistuvat usein kaiverruksissa ja koristuksissa. Haltiamaailmassa tunnettujen talojen suunnittelijoita kunnioitetaan hyvin paljon, mutta niiden rakentajia vähintään yhtä kovasti.

Vaatetus ja aseet
Haltioilla on myös paljon perinteisiä vaatteita ja aseita. Esimerkiksi sota-asujen yksityiskohdat ovat useimmiten tuhansien vuosien takaa. Myös juhlissa pidettävät vaatteet ovat yleensä vahva perinne, samoin kuin mm. vaatteet joita pidetään kun mennään naimisiin. Aseista perinteisimmät ja rakkaimmat ovat jousipyssy sekä miekka, mutta myös kirves, vasara ja keihäs ovat jo perinteeksi muodostuneita aseita joissain kylissä tai joidenkin rotujen joukossa.

Juhlat
Juhliakin haltioilla on melko runsaasti, ja esimerkiksi häitä haltiat viettävät kaikkialla melkoisen samanlaisella seremonialla ja samana päivänä vuodesta. Juhlista tärkeimpiä ovat kevät-, kesä-, syys- ja talvijuhlat, jotka kaikki kestävät viikon verran. Nämä juhlat pitävät sisällään tansseja, laulua, erilaisia esityksiä, myyntipöytiä ja kaikenlaista ilonpitoa. Syntymäpäiviä juhlitaan melko hillitysti. Juhlapäiviä ei ole paljoa.

Taivaankappaleet
Haltioiden antamat nimet esimerkiksi kuille ja auringoille ovat oikeastaan aina peräisin jostain myytistä tai todeksi tiedetystä tarinasta. Usein ne ovat suurien taistelijoiden tai parantajien nimiä, tai ne merkitsevät tiettyä kansaa tai ryhmää. Myös paikkojen, vuorten, järvien ja jokien nimet saattavat saada nimensä joinkin tarun mukaan, tai vaihtoehtoisesti tämän kyseisen paikan olosuhteiden mukaan. Tästä kertoo esimerkiksi Jyrkkävuori niminen pieni vuori, jonka reunoja pitkin pääsee kiipeämään vain kokenut ja monia vuoria kiivennyt haltia.

Haltiamaailmassa on kaksitoista kuuta, joiden nimien mukaan myös kuukaudet menevät. Eli esimerkiksi jos on kolmas kuukausi, on kyseessä Fergyn kuu. Haltioilla siis on meidän tavallamme kaksitoista kuukautta, mutta meistä poiketen heidän kaikissa kuukausissaan on tasan kolmekymmentä päivää. Kaikki kuut ovat saaneet nimensä suuren taistelijan tai muun tarinan sankarin mukaan. Kuutarinoiksikin kutsutut sadut kuiden nimien takana ovat joidenkin mukaan tarua, joidenkin mukaan totta. Loppujen lopuksi kenelläkään ei ole antaa todisteita siitä ovatko ne totta vaiko eivät.

Sa - Oli suuri soturi, joka johti joukkonsa jättiläisiä vastaan ja valtasi siten haltiamaan haltioille.

Shor - San poika, joka valtasi isänsä jälkeen haltioille paljon maata siihen aikaan kun haltioita vielä kiinnosti omistaa hiekkaa. Hän oli myös ensimmäisen luodun haltiavaltakunnan kunigas.

Fergy - Oli sotasankari joka uhrasi henkensä taistelussa kovasti vähenneiden joukkojensa puolesta lähtemällä vihollisen houkutuslinnuksi jotta soturit pääsisivät pakenemaan eri kautta.

Tos - Oli nuori haltiatyttö, joka johti pienen kylänsä voitokkaaseen taisteluun ja kuoli.
Ghar - Legendan mukaan historian pisin haltia, joka tarinan mukaan kantoi yli kaksimetristä miekkaa.

Eden - On haltioiden tarujen mukaan kaikkien haltiahevosten esi-isä, ja se kantoi selässään Gharia.Tarinan mukaan se oli myös suurin ja viisain hevonen joka on koskaan elänyt, ja metsän pimennossa elävien yksisarvisten sukua.

Edel - Toinen hevonen, Edenin jälkeläinen, joka juoksi nopeammin kuin tuuli. Sen nopeampaa ratsua ei ole maan päällä enää nähty.

Velvet - Oli parantaja, joka pelasti ensimmäisen haltiavaltakunnan kuninkaan, Shorin, kuolettavalta sairaudelta.

Gor - Oli kaikkein vanhimmaksi elänyt haltia. Hän eli yli viisisataatuhatta vuotta ennen kun matkatessaan vierailla mailla kuoli sairauteen johon hänellä ei ollut vastustuskykyä.

Wolger - Voimakas haltiamies, joka seilasi meren yli ja takaisin.

Jek - Hyvin nuori haltiapoika joka kesytti yksin kokonaisia villihevoslaumoja.

Far - Tarinan mukaan Far oli kaunein nainen, joka on koskaan maan päällä astellut. Niin kaunis, ettei yksikään mies voinut häntä katsoa häneen rakastumatta ja lopulta kauneus koitui naisen kohtaloksi.

Auringot, joita on kolme,  taas saivat nimensä ja merkityksensä hyveiden ja sisaruuden mukaan. Monet haltiat lajittelevat toisiaan kolmen auringon mukaan, miettien mikä näistä on heidän hyveensä. Ja joskus haltiat itseään esitellessäänkin sanovat sen auringon joka on kerrottu heille sopivimmaksi. Monesti nuoret haltiat jutellessaan puhuvat myös 'auringon hyveistä', ja miettivät mikä heille parhaiten sopii. Yleensä vanhemmat tietävät jo oman vahvuutensa, sillä haltiat kehuvat ja kannustavat toisiaan aurinkojen avulla.

Hes - On auringoista kaikkein pienin. Kolmesta auringosta toisten pikkuveli, se nousee ja laskee aina ensimmäisenä. Hesin hyveet ovat viisaus, neuvokkuus ja nokkeluus, sekä tietämisen taito.

Domen - On sisaruksista keskimmäinen, ja sen mukaan siis toiseksi suurin aurinko joka nousee ja laskee toisena. Domenin hyveet ovat voima, uskollisuus ja rohkeus, sekä johtamisen taito.

Freyla - On auringoista suurin ja täten vanhin, joka laskee ja nousee viimeisenä paitsi niinä aikoina vuodesta kun sitä ei näy. Kahden pikkuveljensä isosisko. Freylan hyveet ovat rauhallisuus, välittäminen, äidillisyys ja lempeyden taito.

Haltiarodut:

Metsähaltiat

Ovat haltioista selkeästi kaikkein yleisimpiä, ja niin sanotusti alkuperäisiä haltioita. Sillä alunperin kaikki haltiat olivat juurikin metsähaltioita. Nimensäkin mukaan metsähaltiat asuvat puissa tai maassa sankoissa metsissä. Joskus metsähaltiat rakentavat suurempia keskittymiä, kaupunkeja. Yleensä nämä kaupungit sijaitsevat metsässä virtaavien jokien vierellä, ja ne nousevat maasta puihin tasaisesti. Jotkut haltiat siis asuvat maassa ja toiset puissa. Kuitenkin useimmiten nämä haltiat asuvat pienissä, vähän perheyhteisöjä suuremmissa klaaneissa. Nämä haltiat ovat ainoat, joilla vielä klaani- ja heimoperinteet saattavat vaikuttaa. Esimerkiksi metsäkauriin heimo, josta Ell on kotoisin, asuu yhä yhdessä paikassa. Osa sen jäsenistä on lähtenyt muualle, ja Ell on yksi näistä haltioista. Myös esimerkiksi lento-oravan ja ketun heimot ovat yhä samalla alueella kuin kauan sitten. Yhteisöihin saattaa välillä eksyä asumaan muidenkin heimojen jäseniä, ja koska heimoerot ja niiden väliset vihat ovat suuresti vähentyneet, eivät näiden heimojen jäsenet juurikaan pistä pahakseen vieraiden asettumista heidän mailleen.

Jokaisella rodulla on oma henkieläimensä, joka on vähän niin kuin heimojen suojeluseläin. Jokaisen rodun suurin klaani on saanut suojeluseläimensä henkieläimen mukaan. Esimerkiksi metsähaltioiden henkiseläin on metsäkauris, joita elää laajalti kaikkialla haltiamaailman metsissä. Tästä johdettuna siis Ellin kotoheimo eli metsäkauriin klaani on metsähaltioiden pääklaani. Myöskään henkieläintä ei saa tappaa tai syödä, ja jos niin tekee siitä seuraa ankara rangaistus. Myöskään toisten rotujen henkieläimiä ei saa tappaa, sillä jos sen tekee on tällä rodulla oikeus surmata tappaja.

Yleisesti ottaen metsähaltioita on kahdenlaisia. Joko he ovat vakavia ja mietiskelevät paljon, ajattelevat ennen kun toimivat. Tai sitten he ovat villejä, uhkarohkeita, tekevät mitä haluavat ja toimivat ennen kun ajattelevat. Kummassakin tapauksessa on metsähaltia ehdottoman vapaa. He vihaavat olla sidottuna johonkin paikkaan, tai asiaan johon eivät haluaisi olla sidoksissa. Heistä ehdottomasti yksi kamalimmista asioista on se, jos he eivät saa päättää kaikkea omasta elämästään. Näiden ominaisuuksien vuoksi pahinta mitä metsähaltialle voisi tehdä, olisi tuon vangitseminen. Tämä myös siksi, että usein nämä haltiat rakastavat taivaan katselemista. Metsähaltiat ovat myös haltioista uteliaimpia ja positiivisen ilkikurisimpia.

Hiustenväreistä yleisimpiä ovat ruskeat, vaaleat, punertavat, mustat tai vihreät hiukset. Silmistä vihreät, ruskeat ja kultaiset. Kuitenkin kaikilla roduilla voi esiintyä kaikkia värejä, sillä geenejä voi tulla sukupolvienkin takaa.

Metsähaltialla on kolme alaryhmää, puuhaltia, aarniohaltia ja lehtohaltia.

(Metsähaltioita ovat: Ell(½), Becky, Cion, Frederik Haukansilmä, Tara, Ethorion, Gwedhiel, Mafortion, Nala ja Thá)

Aaltohaltiat

Ovat vuorihaltioiden ohella toiseksi yleisin haltiarotu. Kun muut alkoivat erota metsähaltioista, olivat aaltohaltiat yksi ensimmäisistä roduista. Ei kestänyt kauaa kun osa haltioista alkoi kaivata merelle, ja niin he lähtivät lautoilla ja veneillä tutkimaan meriä. Joillekin riittivät pelkät joet ja järvet, kunhan pääsivät uimaan, kalastamaan ja oleilemaan tai jopa asumaan keikkuvissa lauttakaupungeissaan. Useimmiten aaltohaltiat asuvat saarilla tai rannoilla, mutta myös rannikon tuntumaan paaluille rakennetuissa kylissä. Jotkut asuvat jopa keskellä meriä, isoille lauitoille rakennetuissa "kaupungeissa" jossa he liikkuvat pienillä veneillä lautalta toiselle. Veneissä asuvat ja niillä liikkuvat asuvat yleensä yhdestä kolmeen perheen perheyhteisöissä. Nämä haltiat syövät kalaa, lautoilla kasvatettua lihaa ja levää, sekä itse kasvatettuja kasveja. Heidän ruokavalionsa on erittäin terveellinen ja sopisi hyvin myös ihmisille. Koska aaltohaltiat asuvat aina veden lähellä ja rakastavat tätä elementtiä, ovat he aina erittäin taitavia uimareita ja hyviä kalastajia.

Aaltohaltioiden henkieläin on täplähylje, joita elää haltiamaailmassa niin meren rannoilla kuin joissa ja järvissäkin. Joissain paikoissa vähemmän kuin toisissa.

Nämä haltiat ovat haltioista kaikkein lempeimpiä, luonnoltaan miltei aina enemmän parantajia kuin taistelijoita. He nauravat paljon ja ovat hyvin rauhaa rakastavia. Ystävät ovat aaltohaltioille tärkeitä, ja niitä he keräävätkin helposti ympärilleen. Kaikki tulevat heidän kanssaan hyvin juttuun, paitsi jotkut vuorihaltiat. Tämä johtuu siitä että heidän elämäntapansa ja -tavoitteensa ovat niin kamalan erilaisia, etteivät he kunnolla kykene ymmärtämään toisiaan. Taistelijoina aaltohaltiat ovat vahvoja ja vaikea vihollinen voittaa, jos täytyy, mutta he vihaavat tappamista ja tuskan tuottamista toisille. Aaltohaltioiden keskuudessa on metsähaltioiden taistelutapaa muistuttavien taistelijoiden lisäksi myös sadetanssijoita, jotka käyttävät voiman sijasta ketteryyttä ja nopeutta. He ovat usein pienikokoisia ja suurin osa heistä on naisia.

Yleisimmät hiustenvärit ovat valkoiset, siniset, harmaat tai lilat. Silmienväreissä yleisimmät ovat siniset, harmaat, lilat ja turkoosit. Iho heillä on aina kalpea.

Aaltohaltialla on kolme alaryhmää, merihaltia, jokihaltia ja järvihaltia.

(Aaltohaltioita ovat: Meldiron, Vanya ja Kirjastonvartija)

 

Vuorihaltiat
Aaltohaltioiden ohella haltioista toiseksi yleisimpiä. Vuorihaltioista tuli myös nopeasti oma rotunsa, sillä jotkut haltiat alkoivat vain kaivata korkeammalle. He etsivät vuoria, ja lähtivät kiipeämään aina vain korkeammalle ja korkeammalle. He ovat tottuneet ohueeseen ilmaan, ja senkin vuoksi heidän keuhkonsa ovat vahvat. Ruokavaliossa vuorihaltiat vannovat lihan nimeen, sillä heidän elämäntavoitteensa on tulla mahdollisimman vahvoiksi ja mahtaviksi taistelijoiksi.

Vuorihaltiat asuvat usein suoraan kallioon louhituissa asunnoissa. Miltei aina ikkunat johtavat pystysuoriin satojen metrien pudotuksiin. Asuntojen ovet ovat vuorien huipuilla tai jollain sopivalla tasangolla, minne johtaa portaat maan läpi. Usein vuorihaltiat asuvat yksin, pienissä perheyhteisöissä tai erittäin suurissa joukoissa. Parhaimmillaan heitä voi olla yhdesssä keskittymässä yli tuhat, mikä on suuri määrä haltioita yhdessä paikassa, jollei pääkaupunkeja oteta lukuun.

Vuorihaltioiden henkieläin on vuorileijona, joita tavataan haltioiden maailmassa oikeastaan melkein kaikilla korkeilla ja vähänkin suuremmilla vuorilla melko harvalukuisina.

Nämä haltiat ovat selkeästi kaikkein julmimpia haltioita. Kovasydämisiä, melkeinpä tunteettomia. Tämä johtuu siitä että heidät on kasvatettu tälläisiksi, sillä vuorihaltioiden perinteessä se, joka näyttää vähiten tunteita on vahvin. Vain viha on kunnolla sallittu, ilokin jollain tapaa. Suru on silti ehdottomasti kielletty tunne, ja jos joku näyttää surua eli heikkoutta yhtään, päätyy tuo useimmiten hakatuksi tai vähintäänkin koko yhteisönsä syrjimäksi. Jo lapsena nämä haltiat saavat kokea kantapään kautta, että tunteet ovat heikkoutta, ja heikkous on sairaus. Heikoilla ei ole todellista sijaa tämän maan päällä, vaan he elävät vain antaakseen toisille olennoille tilapäistä huvia tai nautintoa.

Vuorihaltiat eivät piittaa sen enempää omasta kuin muidenkaan kärsimyksestä, ja he jopa nauttivat toisten kivusta. Ainoita haltioita joiden joukossa esiintyy oikeita sadisteja. Tämän vuoksi he ovat myös ainoita haltioita, jotka saattavat kiduttaa sotavankeja, jopa huvin vuoksi. Usein vuorihaltiat ovat riidanhaluisia ja sotaisia, ja sen vuoksi melko epäsuosittuja muiden haltioiden keskuudessa. He ovat taitavia taistelijoita

Yleisimmät hiusten värit ovat harmaa, valkoinen, musta ja tummanruskea. Silmissä yleisimmät värit ovat harmaat, mustat, keltaiset, punaiset tai valkoista lähentelevät siniset silmät. Iho on usein hieman harmahtava. Hiukset on melko usein sidottu jollain tapaa kiinni, tai on vaihtoehtoisesti letillä tai useammalla. Vuorihaltiat koristelevat itseään kasvojen ja kehon lävistyksillä, sekä väri- että arpitatuoinneilla.

Vuorihaltioilla on kaksi alaryhmää, kivihaltiat ja hiekkahaltiat.

(Vuorihaltioita ovat: Rhov ja hänen ryhmänsä)

 .

Suohaltiat

Suohaltiat ovat melkein yhtä yleisiä, kuin aalto- ja vuorihaltiat. Heitä ei silti näe paljoakaan, minkä vuoksi muut eivät osaa sanoa heidän todellista määräänsä. Tämä taas johtuu siitä, että kuten nimestä kuulee, asuvat he yleensä metsän keskellä sijaitsevilla vaarallisilla rämeiköillä. Näihin paikkoihin ei yleensä eksy vierailijoita, mistä johtuu se tosiasia, etteivät muut haltiat juurikaan tunne heitä, ellei lasketa lukuun niitä jotka ovat muuttaneet asumaan suohaltioiden luokse. Näitä muuttajia ilmestyy harvoin, mutta useimmiten he tulevat soille sen vuoksi että haluavat mietiskellä rauhassa.

Suohaltiat rakentavat kotinsa maahan upotetuille paalutuksille, jottei maa vedä niitä mukaansa kohti pohjatonta pohjaa. He asuvat useimmiten erittäin laajoilla kaupungeilla, jotka saattavat jatkua hyvin pitkiä matkoja ( monia kilometrejä) kunnes viimeiset talot ovat lähellä tukevaa maata. Talojen välissä on paljon tilaa jotta jokaisella olisi oma rauhansa ja ainoat oikeasti vilkkaat paikat ovat toreja ja tapaamispaikkoja. Näitä rakennuksia yhdistävät kapeat puusillat. Haltiamaailmassa rämeikköalueet ovat sen verran valtavia, että nämä suuretkin kaupungit pysyvät salassa. Jotkut asuvat myös pienissä luostarimaisissa taloissa keskellä suuria soita, eikä heidän luokseen pääse kuin veneillä, sillä yrittäjä ehtisi matkan aikana upota vaikka kuinka moneen suonsilmään. Useimmiten suohaltiat liikkuvat paikasta toiseen kapeilla, hieman kanoottimaisilla veneillä, joiden korotetussa keulassa roikkuu pieni, usein erittäin kauniisti ja yksityiskohtaisesti koristeltu lyhty. Näimä suoalueet kun ovat niin syvällä metsissä, niin suurien ja tuuheaoksaisten puiden alla, ettei aurinko yllä heidän luokseen.

Suohaltioiden henkieläin on hopeasaukko, joka elää suoalueilla pikkukaloja metsästäen. Tavallisesta saukosta tämän eläimen erottaa kaunis hopeainen turkki.

 Useimmiten suohaltiat ovat hiljaisia ja vakavia, ja suhtautuvat elämään samalla tavalla. Eivät piittaa juurikaan ajan kulusta, vaan elävät yksinkertaisesti siitä välittämättä. Ajattelevat aina ennen kun tekevät, ja ovat usein erittäin oppineita ja viisaita. Suohaltiat uppoavat usein ajatuksiinsa ja saattavat olla tuntejakin paikoillaan jotain elämän suurta arvoitusta ratkoen. Muutenkin rakastavat mietiskelyä. Pitävät sotimista turhana, eivätkä siksi sitä juurikaan harrasta, mutta jos kuitenkin on pakko, he ppitävät sitä ikävänä velvollisuutena ja koettavat päästä mahdollisimman nopeasti takaisin kotisoilleen.

Yleisimmät hiusten värit ovat sammalenvihreä, punertavan- tai tummanruskea ja harmaa. Silmien väreissä taas harmaat, ruskeat ja vihreät silmät ovat yleisiä. Näillä haltioilla on hieman tummempi iho kuin haltioilla normaalisti.

Suohaltioilla ei ole alaryhmiä.

Lumihaltiat

Ovat haltioista tiettävästi toiseksi harvinaisimpia. Heidän rotunsa syntyi, kun jotkut aaltohaltiat alkoivat etsiä lisää tilaa ja alkoivat kaivata takaisin maalle, he löysivät lumisen erämaan, jäivät ja sopeutuivat sinne. Lumihaltiat ovat siis sukua aaltohaltioille. Nykyään nämä haltiat rakastavat asuinsijojaan suuresti, eivätkä lähtisi sieltä vaikka maksettaisiin. He eivät siedä kuumuutta, vaan tuntevat olonsa tukalaksi heti jos ilma on hiemankaan korkeilla plusasteilla. Kuitenkin ne haltiat jotka ovat asuneet vain muualla kestävät kuumuutta, joskaan eivät useimmiten pidä siitä. Alueilla missä ei koskaan sada lunta, ei oikeastaan asu lumihaltioita lainkaan.

Useimmiten lumihaltiat elävät yksin, puolison tai perheen kanssa, jolloin he ovat kodittomia vaeltajia, kiertolaisia, jotka liikkuvat joko jalkaisin tai lumiratsuilla (katso: eläimet). Kun lapsi näissä olosuhteissa kasvaa, hän aikuiseksi tultuaan jättää perheensä ja lähtee vaeltamaan yksin omia reittejään. Toinen vaihtoehto on melko pienikokoiset kylät, joissa haltiat elävät yhdessä tiiviissä yhteisössä.Jotkut vaeltajat jäävät kyliin, jotkut kyläläiset lähtevät vaeltamaan.

Näitä haltioita on jo melko reilusti vähemmän kuin neljää edellistä lajia. Tämä johtuu siitä että erittäin karujen olosuhteiden vuoksi ei lapsia synny kovinkaan paljoa. Äidit ja joskus isätkin kantavat lapset selässä ennen kun he oppivat kävelemään. Kiertolaisilla lapsi saa luvan myös kävellä sen opittuaan, ja vain heidän väsyessään kantavat vanhemmat heitä jälleen. Tämän tavan vuoksi lumihaltioista kasvaa yleensä erittäin vahvoja nuoria, jotka pärjäävät elämässään.

Lumihaltioiden henkieläin on lumikko, joita elää melko paljon ensimmäisessä valtakunnassa, mistä lumihaltiat ovat kotoisin.

Nämäkin haltiat ovat melko vakavia, mutta samaan aikaan tietyllä tapaa herttaisia. He uskovat syvästi omiin ajatuksiinsa ja uskomuksiinsa. Lumihaltiat hymyilevät harvoin, mutta silloin kun he hymyilevät, on hymy varmasti aito. Sama koskee myös heidän nauruaan, joka kuuluessaan on iloinen ja helkkyvä kuin tuulikello jossa on monenkokoisia helyitä, joista siten kuuluu erilaisia ääniä. Lumihaltiat eivät tahdo kenellekään mitään pahaa, eivätkä he loppujen lopuksi ryhmänä ole kovinkaan hyviä taistelijoita. Juuri tämän vuoksi he pysyttelevät näkymättömissä ja herättävät mahdollisimman vähän huomiota. Myös heidän kylmä ja karu maansa on tässä apuna, sillä yleensä millekään muulle kansalle ei tulisi mieleenkään yrittää sitä vallata tai muutenkaan yrittää käydä lumihaltioiden kimppuun. Tähän asti tämä taktiikka on toiminut. Pieni osa lumihaltioista on jäätanssijoita, tämä ryhmä omaa samanlaisen taistelutavan kuin aaltohaltioiden sadetanssijat.

Hiukset ovat yleensä harmahtavat, valkoiset tai sinertävät. Silmät taas jäänharmaat, jäänsiniset, turkoosit tai lilat. Iho on erittäin vaalea, melkein valkoinen. Lumihaltiat pukeutuvat usein turkikseen.

Rodun alaryhmiä ovat jäähaltia ja tundrahaltia.

Tuulihaltiat
Tiettävästi harvinaisin haltiarotu. Nämä haltiat ovat hieman läheisempää sukua metsähaltialle kuin muut, sillä he elivät pisimpään näiden haltioiden joukossa. Siinä missä jotkut haltiat kaipasivat korkealle, ja etsivät vuorten pilviä kohti kurottavat huiput, kaipasivat toiset suoraan taivaalle. Nämä olennot löysivät rawsoronit ja kesyttivät ne, ja sen myötä heille avautui ovet taivaiden valtaamiseen. Lentäminen on tuulihaltioille luontaista, aivan kuin heillä itsellään olisi ollut siivet maailmojen alussa.
Tuulihaltiat elävät suurimpien puiden latvoissa kaiken muun yläpuolella, melko suurissakin kaupungeissa, jotka on rakennettu puiden sisälle ja niiden oksille. Pieniä yhteisöjä ei ole tähän mennessä tavattu. Kuitenkin yhden tai kahden hengen kiertolaisia on, ja aina he liikkuvat ympäriinsä lentoratsujen selässä. Tuulihaltioiden olemassaolosta tiedetään, mutta vain harvat ovat oikeasti tavanneet heitä. Ja sitäkin harvemmat ovat päässeet näkemään heidän kauniit kaupunkinsa. Tuulihaltiat pysyttelevät mieluusti omissa oloissaan sekaantumatta muiden haltioihin asioihin. Jos he syystä tai toisesta törmäävät toisiin, ei tämä estä heitä juttelemasta ja vaihtamasta kuulumisia.
Tuulihaltioiden henkieläin on haukka, joiden kanssa he joskus metsästävät. Haukkoja liikkuu paljon korkeiden puiden ja vuorien luona.
Nämä haltiat ovat kaikista haltioista kovaäänisimpiä, he nauravat paljon ja kovaan ääneen, ovat ilkikurisia ja saattavat jopa keppostella. He ovat ehdottoman villejä ja vapaita, ja rakastavat siksi lentämistä enemmän kuin mitään muuta. Tuulihaltia voisi hypätä korkeimmalta huipulta tietäen kuolevansa vain siksi, että saisi hetken aikaa tuntea olevansa oikein vapaa, melkein kuin lentäisi itse. Toisin kuin moni muu haltia yleensä, saattavat tuulihaltiat koreilla omalla ulkonäöllään ja vaatteillaan. Eivät mieti paljoa, tai ainakaan tarpeeksi. Naisen ja miehen välinen ero, sekä sukupuoliroolit näkyvät heillä kaikkein selkeimmin. Tuulihaltiat ovat hyviä ja nopeita taistelijoita, ja aina valmiina puolustamaan heikkoja ja vähäosaisia.
Hiuksista yleisimmät ovat valkoiset, vaaleat, punaiset, oranssit tai mustat hiukset. Silmistä keltaiset, kultaiset, harmaat ja vihreät silmät. Haltioista kevytrakenteisimpia, lihaksikkaita mutta silti hyvin hoikkia. Hiukset ovat miehillä yleensä melko llyhyet, joskus naisillakin.
Tällä rodulla ei ole alalajeja.

Luolahaltiat
Ovat kaikkein kauimpana metsähaltioista, sillä lähes heti nämä haltiarodut erosivat toisistaan. Ennen kun jotkut haltiat alkoivat kaivata ylös, vuorille ja taivaalle, alkoivat toiset kaivata maan alle. Turvallisiin luoliin ja koloihin, joihin miltei jokaisen eläimen vaisto alunperin käskee, turvaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka paljon luolahaltioita on, ja sen vuoksi on hankala sanoa ovatko he yleisiä vai harvinaisia. Tämä taas johtuu siitä, ettei kukaan tiedä heidän olemassaolostaan. He kun eivät tule maan päälle ainakaan päivisin, sillä aurinko häikäisee pahasti heidän silmiään. Lisäksi rotu elää tarkoituksellisesti täysin salassa voidakseen jatkaa vaatimatonta ja rauhanomaista elintapaansa.
He elävät siis täysin maan alla, sinne louhituissa osin luonnon luomissa ja heidän laajentamissaan luolastoissa ja käytävissä. Nämä kaikki käytävät ovat yhteydessä toisiinsa. Toisin sanoen on luolahaltioilla vain yksi valtava yhteisö, jonka luolat ja tunnelit ovat levinneet ties kuinka laajalle. Eri asia on sitten se, elävätkö he tiiviisti. Moni luolahaltia nimittäin nauttii yksinäisyydestä ja rauhasta, joten yksin asuminen sopii heille harvinaisen hyvin. Perhe- ja sukuyhteisöjä on myös paljon.
Luolahaltioiden henkieläin on lepakko, eläin joka asuu päivät maan alla pimeydessä, ja lähtee öisin metsästämään. Eläin joka sekin on päivänvalossa sokea.
Luolahaltiat ovat erittäin salaperäisiä, eivätkä kerro itsestään ulkopuolisille oikeastaan mitään. He puhuvat vähän, mutta ajattelevat hyvin paljon. Myös lukeminen ja kirjoittaminen on heidän mieleensä. Näiden seikkojen vuoksi he ovat viisaita ja oppineita. Nämä haltiat ovat myös erittäin hyviä tekemään aseita, mutta he eivät käytä niitä juuri koskaan. Ovat melkeimpä laiskoja, eivätkä sen vuoksi edes jaksaisi lähteä sotimaan. Kuitenkin jos joku heidät väkisin sotaan haastaa, he myös murskaavat vihollisensa viimeiseen mieheen.
Sekä hiukset että silmät ovat yleisimmin mustia, tummanharmaita tai ruskeita. Haltioista kaikkein lihaksikkaimpia ja lyhyimpiä, käyttävät yleensä ruskeita kaapuja ja viittoja.
Tälläkään rodulla ei ole alalajeja.


HUOM! Kaikki rotujen väliset erot saattavat rikkoontua suurimmissa kaupungeissa, missä kaikki elävät ristikkäin. Yleensä kuitenkin saman rodun edustajien lapset kasvatetaan rodun muottiin, eivätkä he geeniensä mukaan muuta haluakaan. Kaupungeissa rodut myös sekoittuvat helpoimmin. Usein luonteenpiirteet seuraavat lajia, vaikka ulkonäkö muuttuisikin epätyypillisemmäksi. Useimmiten haltiat myös yrittävät löytää puolisonsa samasta rodusta, ja jos mahdollista, samasta klaanista. Poikkeuksia kaikkiin sääntöihin löytyy.

Muut olennot:

Haltiamaailmassa on muitakin olentoja, kuin haltioita, eläimiä ja sinne eksyneitä ihmisiä. Tässä niistä yleisimmät, jotkut haltioiden kanssa paremmissa väleissä kuin toiset.

Vedenneidot ja -pojat, eli vedenihmiset

Ovat merissä eläviä olentoja, joiden ruumiin yläosa on kuin ihmisen vartalosta, ja alaosa kuin kalan pyrstö. Nämä olennot ovat haltioiden kanssa hyvissä väleissä, ja jäävät joskus juttelemaan kalastajien tai rannalla olevien haltioiden kanssa. He osaavat haltioiden yleiskielen. Vedenihmiset ovat erittäin rauhallisia ja rauhaa rakastavia, eivätkä he ole koko historian aikana koskaan sotineet. Meressä kun ei ole ketään kuka haluaisi hyökätä heidän kimppuunsa, eivätkä vedenihmiset kaipaa maalle asumaan sen enempää kuin haltiat veden alle. Ainoat viholliset ovat vedessä asuvat ns. pahat henget, miehenhahmoiset mustekalamaiset tai rauskumaiset olennot, jotka usein yrittävät kaapata nuoria vedenihmisiä mukaansa. Näiden pahojen henkien lukumäärä on kuitenkin vähentynyt hurjasti, minkä vuoksi heistä ei useimmiten ole haittaa.

Vedenihmisillä on omat salaiset taikansa ja kaupunkinsa vetten alla, sillä heillä on kokonainen oma maailma käytössään. Toisin kuin merenneidot Ariel -piirretyssä, eivät nämä olennot näe mitään pahaa ilman paitaa olemisessa. Naiset kun eivät veden alla todella tarvitse rintaliivejä, kun vesi estää painovoimaa vaikuttamasta samalla tapaa. Muutenkin simpukkarintaliivit olisivat melkoisen epäkäytännölliset. 

Vedenihmiset käyvät meren pinnalla hengittämässä, mutta erittäin harvoin. Heille riittää pieni määrä happea pitkäksi aikaa.

Pyrstöjen, hiusten ja silmien väri vaihtelee yhtä suuresti kuin haltioilla, mutta pyrstöt ovat aina helmiäisiä ja kimmeltäviä, juuri kuten suurimman osan kaloista suomut.

Dryadit ja najadit

Dryadit ovat metsänhenkiä ja najadit vedenhenkiä. Heilä ei ole kunnolla kiinteitä olomuotoja, mutta dryadit voivat näkyä esimerkiksi puista irronneiden lehtien ja kukkien muodotamana hahmona, tai metsän vihreydessä. Najadit taas muodostuvat usein juuri vedestä heidän uidessaan pitkin meriä.

Nämä olennot eivät puhu, mutta ne saattavat vilkuttaa ohi käveleville tai seilaaville haltioille epäkiinteissä hahmoissaan. Tälläinen huomionosoitus on yleensä haltioille kunniaksi, sillä kaikkia henget eivät tervehdi. Vain niitä joiden sydämen näkevät siihen tarpeeksi puhtaaksi ja hyväksi, sekä luontoa ja elämää rakastavaksi. Näitä haltioita ne saattavat seurata pitkiäkin matkoja, hänen ympärillään joko näkymättömissä tai puolinäkyvänä hypellen, ja ajaen pois pahat henget ja kaiken mikä voisi tehdä matkalaiselle pahaa. Nämä henget pitävät toisten auttamisesta tällä tavoin.

Henkiä on hyvin vaikea suututtaa, mutta jos sen virheen menee tekemään saa hengen vihan tuntea nahoissaan. Nimittäin suuttunut dryadi tai najadi levittää nopeasti tiedon pahasta olennosta kaikkiin metsiin ja meriin, ja siten suuttumuksen kohteena oleva haltia ei saa mennä rauhassa enää minnekään. Ja tämä tuomio on koko elämän mittainen, eikä siihen voi enää vaikuttaa.

Nämä henget ovat oikeastaan aina naisenhahmoisia.

Metsäläiset

Ovat pieniä, noin kaksikymmentä senttiä pitkiä metsässä asuvia olentoja. Ne elävät omaa elämäänsä ja piiloutuvat jos haltia lähestyy paikkaa missä ne ovat. Metsäläiset asuvat usein kannoissa, juurakoissa tai kivenkoloissa. Ne pukeutuvat kasveista, sienistä ja jäkälistä tehtyihin vaatteisiin. Kaiken ruokansa ne saavat metsästä, ja joitain hyönteisiä lukuun ottamatta ne ovat kasvissyöjiä.

Metsäläisillä on aina vihreät silmät, ja niiden iho on kalpea lukuun ottamatta kullertavia huulia ja silmien ympäryksiä.

Metsäläiset löytävät elinikäisen puolison ja menevät tämän kanssa naimisiin, kuten ihmiset ja haltiatkin. Lapsia metsäläiset saavat kerralla yhden tai kaksi ja yleensä yhteensä noin viisi kappaletta. Aika synnytysten välissä on kuitenkin hyvin pitkä ja yleensä edellinen sisarus ehtii jo kasvaa aikuiseksi ennen seuraavan syntymää. Olennot elävät muutaman sata vuotta.

Harva metsäläinen suostuu puhumaan haltioille tai edes tulemaan esille heidän pyynnöstään. Kuitenkin jotkut haltiat ovat onnistuneet solmimaan heihin vankkoja ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet olentojen koko eliniän. Tällöin metsäläinen on auttanut haltiaa keräämään tietoa ja haltia metsäläistä torjumaan petoja (pöllöjä, rottia, kissoja) ja etsimään ruokaa, sillä haltiat ovat voimakkaampia ja voivat kulkea kerralla paljon pidempiä matkoja. Tälläisten ystävyyksien vuoksi metsäläisistä ylipäätään tiedetään jotain. Haltioiden suurkirjastoissa on metsäläisistä joitain kirjoja, mutta yleensä haltiat ajattelevat liian suuresti kääntääkseen katsettaan näihin pieniin olentoihin. 

Ihmisten tonttusadut ovat lähteneet metsäläisistä, joita joskus kauan sitten asui heidänkin maailmassaan. Sieltä ne ovat kuitenkin kuolleet sukupuuttoon 1900-luvun alussa ja 1700-luvun jälkeen niitä eli vain vähän ja suurin osa niistä pohjoismaissa.

Yksisarviset

Ovat vielä haltioitakin vanhempia olentoja, ne ovat eläneet tässä maailmassa ennen kuin maailmankaikkeus keksi edes miettiä haltioiden luomista. Ne ovat maailman vanhimpia ja viisaimpia olentoja, niin viisaita, että ne näkevät toisten olentojen ajatukset vain noiden silmiin katsomalla.

Yksisarviset ovat puhtaanvalkoisia ja niin kauniita, etteivät edes haltiat vedä sille vertoja. Ne muistuttavat hieman hevosta, mutta kukaan ei menisi sekotitamaan hevosta yksisarviseen. Keskellä olennon otsaa on sarvi, jonka pituus vaihtelee puolesta metristä puoleentoista metriin. Oriilla sarvi on pidempi kuin tammoilla.

Yksisarviset voivat lahjoittaa sarvensa pois ja pudottaa sen otsastaan, jos ne näkevät jonkun sen arvoiseksi. Sarvi kasvaa aina takaisin. Yksisarvisen sarvella voi parantaa minkä tahansa sairauden, eikä sen voima koskaan katoa. Yksisarviselta väkisin otettu sarvi ei toimi, vaan sen pitää olla sen itse pudottama. 

Yksisarviset lähestyvät vain kaikkein puhtaimpia olentoja, eikä se tässä tapauksessa tarkoita neitsyitä. Sillä vanha nainen jolla on takanaan monta kumppania ja monta lasta, pettymyksiä, kyyneliä, vihaa ja surua, voi olla sielultaan hyvin puhdas. Nämä olennot lähestyvät useammin naisia kuin miehiä, sillä ne rakastavat hellää kosketusta ja äidillistä lempeyttä.

Yksisarviset elävät syvissä metsissä, eivätkä koskaan poistu niistä ilman hyvää syytä. Useimmiten yksisarviset elävät yksin, mutta joskus niitä saatetaan tavata laumoissakin. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa, sillä useimmiten yksisarviset tapaavat toisia kaltaisiaan vain lisääntymistarkoituksissa. Siltikään laumat eivät ole mitenkään tavattomia, yksin elävät olennot vain ovat niitä yleisempiä. Laumoja tavallisempia, mutta silti yksin eläviä paljon harvinaisempia, ovat yksisarvisparit. Nämä olennot sitovat harvoin koko elämänsä kestävän kumppanuuden, mutta joskus sitäkin esiintyy. Elinikäinen kumppani ei välttämättä ole toinen yksisarvinen, vaikka useiten sitä onkin. Varmassa tiedossa on, että eräs yksisarvinen rakastui haltialapseen ja toisen kumppanina oli leijona.

Kentaurit

Ovat olentoja, joilla on ihmisen ylävartalo, mutta vyötäröstä alaspäin ne ovat hevosia. Turkin värityksiä on yhtä paljon kuin hevosilla, ja hiusten värejä samallalailla kuin ihmisillä. Useimmiten kuitenkin hiusten ja turkin väri ovat yhteydessä toisiinsa. Kentaurit, kuten haltiatkin, ovat kasvoiltaan ja vartaloltaan hyvin kauniita.

Haltiat tietävät että kentaureja on olemassa, mutta he asuvat toisistaan niin kaukana, etteivät juurikaan ole tekemisissä. Siinä missä haltiat elävät mantereiden rannikoilla ja vain vähän sitä syvemmällä, asuvat kentaurit yleensä niiden sydämessä näkemättä koskaan merta. Haltioiden ja kentaurien välillä on aina ollut syvä ystävyys ja yhteisymmärrys etäisyyksistä huolimatta, eikä näillä kahdella lajilla ole koskaan ollut mitään toisiaan vastaan. Sotia tai edes sanaharkkaa ei siis ole heidän välillään ollut. Kun kentaurien ja haltioiden tiet joskus harvoin kohtaavat, he tervehtivät toisiaan kuin vanhat ystävät, ja seuraavaksi syventyvät esimerkiksi mielenkiintoiseen keskusteluun tähdistä ja ennustuksista, tai kertomaan tarinoita seikkailuistaan ja niistä seuduista, mistä he ovat kotoisin. Usein he myös laulavat yhdessä.

Tähdet ja niiden asemat kertovat kentaureille tulevasta, ja useimmiten heidän ennustuksensa tulevat toteen. Tämän vuoksi haltiat ovat aina innokkaina niitä kuulemaan.

Kentaurit elävät laumoissa kuten hevoset, mutta heillä on selkeämmät arvot ja suurimmalla osalla on ammatti tai asema. Kaikki kentaurit ovat taitavia taistelijoita, ja he ovat hyviä niin miekan käytössä kuin jousiammunnassakin. Kentaurien jouset tunnetaan, sillä he tekevät täydellisen tasapainoisia jousipyssyjä. Tälläisen aseen he saattavat antaa ystävyyden merkiksi lahjana vieraalleen, joka useimmiten on haltia, mutta joskus äärimmäisen harvoin myös ihminen. Ihmisten maailmassa on tiedetty olleen kaksi kentaurien tekemää jousipyssyä.

Hiidet

Hiidet ja niiden sukulaiset örkit ovat haltioiden arkkivihollisia. Molemmat vihaavat toisiaan enemmän kuin mitään muuta, ja näiden kahden lajin välillä on oikeastaan aina ollut sopimaton ja epäsuora sota. Yllätyksiä toisen kimppuun tulee molemmilta suunnilta ja yleensä aina molempia osapuolia kaatuu. Sillä vaikka hiidet eivät ole kovinkaan hyviä taistelijoita, ja heidän aseensa ovat melko alkeelliset, on heitä yleensä taisteluissa enemmän kuin haltioita.

Hiidet ovat rumia ja inhottavia olentoja, joiden pituus vaihtelee sadastaviidestäkymmenestä sentistä sataankahdeksaankymmeneen. Ne ovat usein huonoryhtisiä, vääräsäärisiä ja pitkäkätisiä. Niiden iho on sinertävän tai vihertävän harmaa.

Hiidet asuvat vuorien sisällä luolissa, ja sen vuoksi ne joutuvat usein kärhämiin vuorihaltioiden kanssa. Haltia ja hiisi kun ei vain mahdu samalle vuorelle, ja reviiristä tulee aina kiistaa. Molemmat yrittävät hävittää toisen siinä onnistumatta. Hiidet eivät saa haltioita tapettua koska he ovat niille liian paha vastus taitojensa vuoksi. Hiidet taas lisääntyvät luolissaan nopeasti ja vaikka niitä tappaisi kuin itikoita, eivät ne siltikään tunnu koskaan loppuvan. Myös hiisien ja luolahaltioiden välillä on tiedetty olleen paljon sotaisuuksia.

Jättiläiset

Jotkut haltiat uskovat niihin, toiset eivät. Jättiläisiä ei ole nähty moniin tuhansiin vuosiin. Kuitenkin niistä kerrotaan yhä kirjoissa. Perimätiedon mukaan haltiat valtasivat haltiamaailman jättiläisiltä purjehtiessaan sinne meren halki. Kukaan ei tiedä onko tämä pelkkää legendaa.

Jättiläisistä tiedetään sen verran, että ne ovat suuria ja typeriä olentoja. Iho on usein harmahtavan sininen ja haarniskamaisen paksu ja silmät mustat tai kivenharmaat.

Jättiläisillä on paljon voimaa, suuret kourat ja tukevat jalat. Olennon pää on pieni, ja samoin aivot. Ne osaavat tuskin puhua, eikä järki riitä mihinkään toisen olennon joukkojen järjestelmällistä tappamista ja johtajan pitämistä suurempaan. Jättiläiset syövät enimmäkseen lihaa, mutta pakon edessä ne syövät myös juureksia ja sieniä, joskin niiden kanssa ne ovat hyvin varovaisia. Jättiläisten on vaikeaa erottaa syötävät sienet ja juuret myrkyllisistä. 

-Lle naa vanima-