Tämä on roolipeliblogi, jossa on tietoa ja muistiinpanoja wolfheart^:in ja shinjusen roolipeleistä. Jouduimme luomaan blogin, koska uudistuksen jälkeen Demi.fin demilät ovat perseestä. Amen.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Haltiat - Esineet, paikat ja mahdolliset unohdukset

Haltioiden esineet:

Haltioilla ei loppujen lopuksi ole lainkaan niin paljon omaisuutta kuin ihmisillä. Heidän asuntonsakin ovat pienempiä, sillä tilaa turhalle roinalle ei tarvita. Heillä on tarpeelliset huonekalut ja astiat sun muut, muttei paljoa turhia esineitä. Kirjoja jokaisen haltian kodista löytyy varmasti useita, joillain niillä on kymmenestä kahteenkymmeneen, ja joillain satoja ympäri asuntoa. Tämä tietenkin riippuu aivan haltiasta, mutta haltiamaailman kansalaista jolla ei olisi yhtäkään kirjaa, ei löydy. Ainoita niin sanottuja turhuuksia haltioiden omistuksessa ovat korut ja pienet kauniit esineet, kuten soittorasiat, joita haltiat usein rakastavat suuresti. Tälläiset pienet esineet, kuten soittorasiat, voivat olla joko erittäin koristeltuja, tai sitten yksinkertaisia tarkasti hiottuja ja lakattuja puurasioita, joihin soittorasioihin erikoistunut seppä on tehnyt soitto-osan. Usein haltiat haluavat rasioihin tietyn sävelmän, joka muistuttaa heitä jostain tietystä ajasta tai henkilöstä. (kuvassa on yksinkertainen puinen soittorasia).


Astiat
Haltioiden astiat ovat yleensä kauniisti koristeltuja. Ne ovat joko keramiikkaa, lasia, tai metallia. Usein niihin on kaiverrettu erilaisia kuvioita ainakin reunoihin, esimerkiksi kukkia ja lintuja. Tai vaihtoehtoisesti ne maalataan , kuten esimerkiksi teekuppeien kohdalla, jotka ovat haltioilla usein erittäin kauniita.
Koristelemattomia astioita on erittäin vähän. Kuvassa olevat aterimet ovat melko normaalisti koristeltuja, mutta tuota vähemmän koristeita on vain hyvin harvoin. Enemmän saattaa löytyä.
Kuten kuvasta näkyy, ovat myös kolpakko, muki ja kupit täynnä koristeita. Sama toistuu vielä lautasissakin, mutta niistä en onnistunut löytämään hyvää kuvaa.

Kirjat
Haltiat rakastavat kirjoja. Niitä on päästä päähän, ja kirjoihin kirjataan paljon erilaista tietoa. Niihin kirjoitetaan legendoja ja tositapahtumia, tietoa eläimistä, kasveista, sienistä ja haltioista. Niihin kerrotaan totuus ja taru, ja haltia joka lukee paljon myös tietää paljon. Haltioilla kun ei ole kouluja, vaan lapset voivat osallistua yksittäisille kursseille. Kuitenkin suurimman osan opetuksesta hoitavat vanhemmat, he muunmuassa opettavat lapset lukemaan ja kirjoittamaan. Yleensä heti kun lapsi oppii lukemaan, vanhempi antaa hänelle eteen ison kasan kirjoja. Lapset jotka lukevat paljon mylös tietävät yleensä asioista enemmän kuin muut ikäisensä. Oikeastaan kaikki haltiat kuitenkin rakastuvat kirjoihin ja lukemiseen tavalla tai toisella, lukivat he enemmän tai vähemmän.
Kuvan pieniä kirjoja pitävät mukanaan matkalaiset, ja yleensä niihin on kirjattu tietoa yrteistä joilla voi hoitaa sairauksia ja muita vammoja, sekä muuta tietoa mitä matkaava haltia voi tarvita.


Haltioiden kaikki kirjat kirjoitetaan käsin, ja heistä jotkut käyttävät paljon aikaansa toisten kirjoittamien kirjojen kopioimiseen. Tämä onkin erittäin tärkeää, sillä käsin kirjoitetut kirjat haalistuvat helposti vuosien saatossa ja käyvät tällä tavoin lukukelvottomiksi. Kopioiminen siis säilyttää tietoa sukupolvelta toiselle.
Kirjoja joiden kaikki sivut ovat tyhjiä, voi ostaa melko halvalla kirjoihin ja erilaisiin kirjoitusvälineisiin (musteeseen, mustekyniin, jopa sulkakyniin) erikoistuneista kaupoista. Suurimmassa osassa näistä kirjoista on nahkakannet valmiina, mutta jotkut haltiat haluavat suunnitella kannet itse. Usein kirjoihin maalataan tai kirjotaan nimi ja alkuperäinen kirjailija jälkeenpäin, kun kopiointi on saatu valmiiksi. Usein niihin lisätään myös koristekuvioita, mutta joskus koristeet ovat niissä valmiiksi. Yleensä sivunumerot on jo kirjattu, jotta haltia tietää minkä kirjan ostaa, että teksti mahtuu.
Kun haltia kopioi kirjan hän kirjoittaa sen viimeiselle sivulle ensin kirjan alkuperäisen kirjoittajan, sitten kaikki edelliset kopioijat ja viimeiseksi itsensä. Joissain kirjoissa tmä lista tarvitsee monta sivua, sillä vanhimmat kirjat on kopioitu erittäin monta kertaa.


Lelut
Haltialapsilla on monenlaisia leluja. Niistä yleisimpiä ovat hyrrät, jojot, ja sauvallla pyöritettävät vanteet. Myös keinuhevoset ja erilaiset pienet figuurit ovat yleisiä. Yleensä melkein kaikki haltioiden lelut on tehty puusta, mutta myös erimerkiksi tinasotilaita on. Nämä tinasotilaat tosin ovat haltioita jousipyssyineen, eli hyvin eri näköisiä kuin ihmisten vastaavat. Usein haltiatytöillä on ainakin yksi nukke, kuten ihmislapsillakin. Useasti lelut ovatkin melko samanlaisia näillä kahdela lajilla.
Suurin osa haltioiden leluista on pieniä, ja ne on helppo kuljettaa mukana minne vain. Oikeastaan ainoat isot lelut ovat keinu- ja keppihevoiset, sekä nukkekodit. Tälläisiä leluja on yleensä vain kaupungeissa asuvilla haltialapsilla, sillä he asuvat yleensä koko lapsuusikänsä yhdessä asunnossa. Lisäksi he eivät pääse näkemään esimerkiksi hevosia niin usein, joten sen vuoksi puuhevoset ovat heidän mieleensä. Tälläiset lelut ovat yleisempiä kaupungeissa myös siksi, että esimerkiksi vaeltavien perheiden lapset voivat pitää mukanaan vain pienikokoisia leluja.


Huonekalut
Haltioilla on erikseen huonekalusepät, jotka rakentavat, veistävät ja muotoilevat useimmiten puusta uskomattomia huonekaluja. Joskus niitä myös maalataan, mutta usein huonekalut pidetään sen värisinä, mita ne ovat leikattaessakin. Haltiat kun rakastavat luonnollisuutta, ja usein joko vaalea tai tumma puu on heidän mieleensä, tämä on mielipideasia, joten se tietenkin riippuu aivan haltiasta.
Todella usein on huonekaluissa luontoaiheita, useimmiten vaikutteita on otettu varsinkin kasveista kuten kukista ja puista. Haltiat pitävät muutenkin kotiensa sisustamisesta, ja joskus he saattavat maalata kauniita seinämaalauksia, joskus jopa koko huoneen seinät täyteen (esm. Meldironin kodin eteisestä keittiö-olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen johtava käytävä on täynnä hänen itse maalaamiaan meriaiheisia kuvia. Meldiron kun on aaltohaltia, ja kaipaa siksi merta ja sille kuuluvia asioita, vaikka rakastaakin myös kiviä ja omaa kotiaan maalla).
Huonekalut ovat periaatteessa aivan samat kuin ihmistenkin asunnoissa, mutta esimerkiksi elektroniikkavälineitä tai niille tarvittavia huonekaluja ei haltioilla luonnollisestikaan ole. Lisäksi huonekalujen tunnelma on usein hieman erilainen, eikä esimerkiksi desing-tyylisiä virtaviivaisia kalusteita ole ollenkan.
(Kuva ei ole kollaasi, vaan valitsin vain yhden hyvin kuvastavan kuvan. Tämä johtuu siitä että  ihania kalusteita oli niin paljon että kuvia olisi tullut valtavasti).

Tällä tietyllä esineellä onkin aivan oma tarinansa, jaoka liittyy melko tiiviisti Aidaniin ja Elliin, täydentäen heidän omaa tarinaansa kauempaa kuin olemme tienneet olevan mahdollistakaan. Mikä kaukainen muisto tuleekaan Aidanin mieleen, kun hän ja Ell jälleen lähtevät matkaamaan haltiamaailmassa? Mitä Ellkin sillä hetkellä muistaa, unohdettuaan sen moneksi vuodeksi?
Sen kuulemme sitten kun tämä aika pelissä koittaa. Sitä hetkeä odotellessa voimme katsella tätä suloista kuvaa ja miettiä, kuka mahtoikaan omin käsin tehdä kaarnaveneen, ja kuka sen ensimmäistä uittoa ilmestyikään katselemaan.
Paljastinkohan jo vähän liikaa? Nojaa, tuskinpa kukaan tätä juurikaan seuraa! *silmän vinkkaus* Heart se vaan näitä lueskelee ja tietääkin mihin tämä vene liittyy...
Anteeksi, jäin selittelemään aivan omiani. Ehkä nyt vaan hiljenen ja jatkan kirjottamista!



Paikat:

Valtakunnat
Haltiamaailmassa on kolmetoista valtakuntaa. Niiden koot vaihtelevat suuresti, pienin on suunnilleen Norjan (324 000 km2) kokoinen, ja suurin on suunnilleen Intian (3,3 miljoonaa km2)  kokoinen. Kokoero valtakuntien välillä on siis melkoisen suuri, kuten sanottua. Tästä huolimatta eivät valtakunnat edes yritä alistaa toista omaan tahtoonsa, sillä hiekan (//kirjoittajan kommentti: Sä voit maata omistaaaaa, omistat sä maata vaaaaan!) omistaminen ei haltioita oli vuosituhansiin kiinnostanut. Haltiamaailmassa kun on helppo siirtyä rajan yli toiseen (ensimmäistä valtakuntaa lukuun ottamatta), joten omaa tilaa löytää kyllä, eikä sen omistaminen tai valtaaminen ole välttämätöntä. Lisäksi jokainen haltia saa kaataa puita, metsästää ja kaivaa maata missä haluaa ilman rajoituksia. Haltiat saavat myös itse päättää kenelle ovat uskollisia, syntymämaansa, vai uuden kotimaansa hallitsijalle. Valtakunnat kun harvemmin ovat sodassa keskenään, vaan yleensä sodassa ovat joko rotu ja rotu, tai rotu ja valtakunta. Jokaisella valtakunnalla on siis oma hallitsijansa, kuningas tai kuningatar, samoin kuin roduillakin.


Ensimmäinen valtakunta
Ensimmäinen valtakunta sijaitsee kaikkein pohjoisimmassa. Siellä missä tämä valtakunta sijaitsee, ei koskaan nähdä kesää. Lumi on maassa ympäri vuoden, eikä lämpötila koskaan nouse plusasteille. Korkeimmillaan on ensimmäisessä valtakunnassa mitattu miinus viisi astetta ja kylmimmillään noin miinus viisikymmentä astetta.
 Jäätä on paksu kerros ja lunta saattaa sataa monia metrejä. Lumisateet lakkaavat harvoin, usein kokoajan sataa edes muutamia hiutaleita. Lumen suuren määrän takia ihmisten olisi vaikea liikkua ensimmäisessä, mutta haltioilla on kyky kävellä lumen päällä uppoamatta. Tästä onkin heille valtavasti hyötyä maassa jossa lumi ei koskaan sula. Syytä tähän ilmiöön ei oikeastaan tiedetä, sillä haltia ei kuitenkaan ole painoltaan niin kevyt, etteikö sen vuoksi uppoaisi lumeen. Luultavasti tähän liittyy jonkinlainen muinainen taikavaikutus. Myös lumihaltioiden ratsut, lumiratsut, pysyvät lumen päällä sinne uppoamatta. Haltiat pitävät päällään kevyitä, mutta erittäin lämpimiä vaatteita.
Tundraa on erittäin paljon, suuria ja tyhjiä lumikenttiä, joilla haltiatkin helposti tulevat lumisokeiksi. Tämän vuoksi he pitävät kasvoillaan takaraivon taakse solmittuja lumiketun tummasta nahasta tehtyjä nahkasuikaleita, joihin on silmien kohdalle tehty ohuet viillot.
Ensimmäisessä valtakunnassa ei ole oikeastaan vuoria, mutta joissain kohtaa jäätikköä maa laskee ja vesi tulee esille. Nämä jääjyrkänteet saattavat olla erittäin korkeita, ja niistä putoaminen koituisi kuolemaksi. Myös tuntureita ja vuonoja esiintyy, mutta ei tosiaan mitään varsinaisia vuoria. Muutama jäätikköjärvi on, mutta suurin osa näkyvästä vedestä on joko merivettä tai puroja/jokia, jotka liikkeen vuoksi ovat koko vuoden paljaina.
Ensimmäisen valtakunnan linnassa elävät sekä ensimmäisen valtakunnan kuningas, että lumihaltioiden rodun hallitsija. Linna on rakennettu kokonaan valkoisesta haltiamarmorista, ja se loistaakin lumen ja kallioiden keskeltä kuin olisi itse jäästä rakennettu. Tässä linnassa sijaitsee yksi kolmesta haltiamaailman suurkirjastoista.


Toinen valtakunta
On hieman ensimmäistä etelämpänä, alaoikealla siihen katsottuna. Miltei kaikki valtakunnat sijaitsevat rannikolla, ja ne on numeroitu pohjoisesta etelään.
Toisessa valtakunnassa suurin osa vuodesta on talvea. Sen pohjoisosat ovat jään peitossa kuten ensimmäinen valtakunta kokonaisuudessaan. Toisen valtakunnan eteläisimmät osat kuitenkin sulavat kuukaudeksi keskikesällä, mutta sen keskiosat ovat suurimmaksi osaksi lumen peitossa.
Toisessa valtakunnassa ei juurikaan ole tyhjiä lumikenttiä, mutta siellä on paljon erittäin suuria kuusi- ja mäntymetsiä. Nämä metsät koskettavat toisiaan, eli oikeastaan ne ovat vain yksi suuri metsä.
Näiden mäntyjen latvoissa asuu pohjoisin tuulihaltioiden heimo, tunturipöllön klaani. Heillä on kaupunki kuten muillakin tuulihaltioilla, mutta se on kaikista tuulihaltioiden kaupungeista pienin. Tuulihaltioiden rawsoronit ovat sopeutuneet kylmemmille seuduille ja niillä on paksumpi alusturkki. Niissä on myös enemmän leijonamaisia piirteitä kun eteläisemmilla lentoratsuilla.
Tässä valtakunnassa on myös vuoria toisin kuin ensimmäisessä valtakunnassa, ja niiden alarinteet ovat useimmiten aivan puiden peitossa. Niiden koko pienenee ylöspäin, ja ne ovat suunnilleen ihmisten maailman kokoisia ylärinteillä. Toisessa valtakunnassa on myös paljon jääkylmiä, peilipintaisia ja tasaisen tyyniä järviä. Jos joku haltia etelästä sattuu matkaamaan pohjoiseen, käy hän miltei poikkeuksetta katsomassa näitä järviä. Rohkeimmat uskaltautuvat uimaan kylmyydestä huolimatta, ja toisen valtakunnan Jääjärvessä uimisen kerrotaan tuottavan onnea.
Toisessa valtakunnassa monet talot ja huonekalut ovat usein hieman, kuten ihmiset sanoisivat, aasialaisvaikutteisia. Tämä näkyy esimerkiksi pääkaupungin ja toisen valtakunnan hallitsijan linnassa.


Kolmas valtakunta
Valtakunta numero kolme on metsien ja pienten vuorien maa. Siellä ei ole kaikkein korkeimpia vuoria, mutta matalampia metsien peittämiä kumpuja se on täynnä. Tiet kulkevat poikki metsien, ollen ainoita hiekkakohtia sammalmetsissä. Nämä paikat ovat metsäläisten lempipaikkoja, sillä puut eivät ole yhtä suuria kuin muualla, mutta sammalta ja puita, kantoja, sieniä ja marjoja riittää.
Myös peltoa riittää, kun ollaan alueella joka sijaitsee lähellä pääkaupunkia. Kolmannessa valtakunnassa on oikeastaan vain yksi iso pelto, ja loput ovat sitten pieniä yhden talouden peltoja. Tämän vuoksi loppujen lopuksi metsää on paljon peltoa enemmän.
Koska puut eivät ole kooltaan kovinkaan suuria, pelkästään sen kokoisia kuin ihmisten maailman suurimmat tammet ja männyt, eivät metsähaltiat viihdy näissä metsissä niin suuresti. Lisäksi kolmannessa valtakunnassa on paljon rämeikköjä, joten suohaltiat pitävät näistä seuduista. Kaiken lisäksi ovat nämä suot kaukana teistä syvällä metsissä, minkä vuoksi rauhaa kaipaavat suohaltiat pitävät niistä vain entistä enemmän. Ratsumies voi ylittää kolmannen valtakunnan melko helposti, sillä siellä ei ole kovin monia teitä. Läpi ratsastaminen on siis helppoa, leiriytyminenkin onnistuu tien viereen.
Kolmannessa valtakunnassa lumi sataa maahan suunnilleen vähän yli puoleksi vuodeksi. Pääasiassa valtakunta on vain erittäin... kostea. Puut suojaavat soita lumelta, joten suohaltiat saavat olla melko rauhassa lumikerrokselta. Kylmä kuitenkin on, mutta soiden höyryt lämmittävät.


Neljäs valtakunta
On edelleen metsien maata. Puut kasvavat melko paljon kolmanteen valtakuntaan verraten, ja yltävät jo erittäin korkealle. Tämä onkin ensimmäinen valtakunta, jossa puuhaltiat todella viihtyvät, ja jossa heitä on hyvin paljon. Sillä vaikka metsähaltioita onkin yleisimpänä haltiarotuna jokaisessa valtakunnassa enemmän tai vähemmän, eivät he yleensä viihdy vuorilla tai paikoissa, jossa ei ole tarpeeksi paljon ja tarpeeksi suuria puita. Metsöhaltiat haluavat puiden olevan niin isoja, että he voivat rakentaa kotinsa niiden oksille tai sisälle. Joskus heidän kotinsa ovat myös niiden juurissa, sillä isoimmat puut antavat siihen hyvän mahdollisuuden. Puiden ja niiden henkien läheisyys on kuitenkin metsähaltioille kaikkein tärkeintä. Neljännessä metsät alkavat jo olla sekametsiä, eli niissä on sekä havu- että lehtipuita.
Neljännessä valtakunnassa on myös vuoria, ja osa kolmannen vuorijonoista yltääkin neljänteen asti. Kuitenkin puiden peittämien vuorien lisäksi on neljännessä myös kokonaan peruskalliosta koostuvia jyrkännemäisiä vuoria. Tästä ominaisuudesta on saanut nimensä melko pieni yksinäinen vuori nimeltä Jyrkkävuori, jota vain harva haltia uskaltautuu kiipeämään. Tämä paikka on neljännessä asuvien vuorihaltioiden lasten aikuistumisriitti, he joko pääsevät huipulle tai kuolevat yrittäessään. Samantapaiset aikuistumisriitit ovat muilla roduilla paljon helläkätisempiä.
Lumi on maassa suunnilleen kolmen kuukauden ajan joka vuosi, eli ilmasto on melko samanlainen kuin Suomessa. Tietenkin erilaisten olosuhteiden vuoksi - Suomessa ei ole vuoria - myös eroja löytyy.
Neljännessä valtakunnassa sijaitsee myös toiseksi pohjoisin tuulihaltioiden kaupunki. Kuten aiemmin sanoin, myös metsä- ja tuulihaltiat viihtyvät tällä alueella. Soita on yksi, mutta se ei ole kovin suuri, ja sen vuoksi myöskään suohaltioita ei paljoa näy. Kaikkialla missä on vuoria, on vuorihaltioita. Niin täälläkin. Ja koska neljännessä on vettä, on siellä myös aaltohaltioita.


Viides valtakunta
Haltiamaailmassa on kaksi valtakuntaa, joissa on todella paljon vuorihaltioita. Toinen näistä paikoista on viides valtakunta, joka onkin miltei kokonaan vuoriston peitossa. Siellä on myös muutama vuoristopuro, -lähde ja -järvi. Puita on vain alarinteillä. Ylhäällä kallio on paljasta satunnaisia ruoholäiskiä ja sammalta lukuun ottamatta. Näillä paljailla alueilla vuorihaltiat louhivat kotinsa kiveen, tai rakentavat ne kivitiilistä korkealla oleviin mataliin laaksoihin. Alarinteilläkään puut eivät kasva kovin suuriksi, matalimpia kohtia lukuun ottamatta. Näillä alueilla asuu joitain metsähaltioita, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen paljoa. Metsähaltiat eivät juurikaan viihdy vuorihaltioiden seurassa, sillä heidän ajatustapansa ovat kamalan erilaiset. Oikeastaan ainoat haltiat jotka perinteisen vuorihaltian kanssa tulevat toimeen, ovat suohaltioita. Eivät siksi että he olisivat niin julmia ja väkivaltaisia, vaan siksi että he ovat enimmikseen melko flegmaattisia.
Viidennen valtakunnan ilmasto on suunnilleen samalainen kuin neljännen. Kesä vain on lämpimämpi ja lunta sataa hieman vähemmän, maassa se kuitenkin on suunnilleen saman ajan. Tietenkin erona ovat vuoret, joiden korkeimmilla huipuilla lunta on kokoajan. Näin ylhäälle vuorihaltiat harvemmin rakentavat kotejaan. Viidennen valtakunnan kuninkaan linna on rakennettu pienen yksinäisen vuoren huipulle, se sijaitsee eteläisessä sisämaassa, joten olosuhteet ovat hieman lempeämmät kuin toisilla vuorilla. Lisäksi se ei tietenkään ole niin korkea kuin toiset vuoret. Linna on erittäin kaunis, ja se onkin tunnettu monista vuoristopuroista, joiden reittejä vuorihaltiat ovat ohjailleet.
Alimmassa kuvassa on paikka joka tunnetaan Yksinäisen Puun Lahtena. Paikka on hyvin kaunis, ja viidennessä valtakunnassa asuvat haltiat tapaavat tulla juusi sille kohdalle mietiskelemään, mistä kyseinen kuva on otettu. Siinä on luonnon muokkaama pyöreänmallinen kivi, jolle mietiskelijä voi istua katselemaan maisemaa.


Kuudes valtakunta
Haltiamaailman kuudes valtakunta, metsien ja metsähaltioiden luvattu maa. Koko kuudes valtakunta on puiden peittämä, metsät yltävät viidenteen ja seitsemänteen asti, mutta niiden keskus on kuudennessa. Puut suurenevat kun mennään keskelle kuudetta valtakuntaa. Ja siellä, suurimpien puiden keskellä, kuudennen ainoan vuoren lähellä, sijaitsee kuudennen valtakunnan kuningattaren ja metsähaltioiden kuninkaan linna, jossa he molemmat siis puolisoineen asuvat. Kuudennen valtakunnan metsät ovat todellakin ikivanhoja, ja siellä asuvat metsähaltiat rakastavat asuinseutujaan suuresti.
Puita on sekä lehti- että havupuita, mutta suurin osa niistä on kuitenkin lehtipuita, kuten tammia, leppiä, pihlajia ja haapoja. Myös koivuja esiintyy, mutta melko vähän, ja suurin osa niistä on rauduskoivuja. Sitäkin vähemmän on malinornë-puita, jotka muutenkin ovat erittäin harvinaisia.
Kuudennessa ei ole paljoa muita, kuin  metsähaltioita, mutta esimerkiksi suo- ja vuorihaltioita siellä tavataan jonkin verran, sillä heillä on muutama oma yhteisö. Vuorihaltioilla kaksi kuudennen ainoan vuoren eri puolilla, ja suohaltioilla yksi kuudennen valtakunnan suurimmalla suolla. Tietenkin siellä saattaa aivan hyvin olla muitakin haltiarotuja, muttei niin paljoa että heistä erikseen tiedettäisiin.
Ilmasto kuudennessa valtakunnassa on melko leuto ja lämmin, ja kesä onkin suurimman osan vuodesta. Lumi sataa vain vähän yli kahdeksi kuukaudeksi, ja kaikkiin osiin metsiä se ei yllä, sillä suurimmat puut suojaavat latvustollaan maata. Näiden asioiden vuoksi metsähaltiat rakastavat kuudetta valtakuntaa - siis sen lisäksi että siellä on paljon puita - sillä he voivat olla melkein koko vuoden ilman kenkiä. Ja kuten aiemminkin olen mahdollisille lukijoille kertonut, rakastavat varsinkin metsähaltiat ilman kenkiä olemista. Se helpottaa heidän mielestään kävelemistä ja puihin kiipeilyä
Kuudes valtakunta on Ellin kotimaa, ja hän ikävöikin koko ajan asuinsijojaan ja heimoaan, sekä perhettään ja muita sukulaisiaan. Haltioille kun synnyinmaa on yleensä tärkeä, ja se merkitsee paljon. Ellin kotimetsä on yksi hänelle tärkeimmistä asioista.


Seitsemäs valtakunta
Kuudennen valtakunnan metsät yltävät seitsemänteen, mutta puut eivät ole niin suuria kuin kuudennen suurimmat. Lisäksi tammet ja pyökit alkavat olla yleisimpiä puita. Metsiä on myös vähemmän, ja niittyjä enemmän. Niityt ovatkin parhaillaan lähes loppumattomia, ja vain muutama puro saattaa kimeltää niitä leikaten, sekä kauniit ja värikkäät kukkarykelmät niitä koristaa. Nämä paikat ovatkin erittäin kauniita, ja joskus rakastavaiset tapaavat tehdä retkiä niiden luo eväät mukanaan, ja viettää siellä kesäisin koko pitkän päivän kolmen auringon paistaessa. Kesä kestääkin seitsemännessä valtakunnassa lähes koko vuoden, ja lunta sataa korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi. Talvi ei useimmiten ole kovinkaan kylmä, mutta meren läheisyydessä, missä seitsemännen pääkaupunki sijaitsee, tuulee napakasti ja kylmästi. Kesällä tuuli on vain raikasta meri-ilmaa.
Seitsemännen valtakunnan linna sijaitsee sen pääkaupungissa, ja se on linnoista ehkä ihmisten silmään perinteisin kiviseinineen ja torneineen. Linna on suuri, ja siellä on helppo eksyä jos ei tiedä minne menee. Linna on myös maatasolla levein, mutta sen tornit eivät ole niin korkeita kuin monessa muussa linnassa. Seitsemännen linnassa sijaitsee yksi haltiamaailman kolmesta suuresta kirjastosta, tämä on niistä kolmesta kaikkein suurin. Seitsemännen valtakunnan kirjastossa on valehtelematta  kaikki haltioiden koskaan kirjoittamat, ja ehjänä säilyneet kirjat ja pergamenttikääröt. Vain ne puuttuvat jotka ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Haltiat kopioivat kirjoja sen verran ahkerasti, että erittäin harva kirja tai pergamentti on kadonnut kokonaan.
Seitsemännessä valtakunnassa sijaitsee myös yksi koko haltiamaailman pelätyimmistä paikoista. Se on metsäalue, jota kutsutaan Hämymetsäksi. Metsän alueella käytiin kauan sitten yksi koko haltioiden historian verisimmistä taisteluista. Metsän maa on imenyt itseensä niin monen haltian veret, että koko metsä on kieroutunut ja paha, janoten sisäänsä vain lisää haltioiden verta ja lihaa. Tämän vuoksi se imee sisuksiinsa kaikki metsässä kuolleet haltiat, ja myös osan niistä jotka elossa jäävät metsään nukkumaan. Metsän läpi kävelevä ei saa jäädä metsään nukkumaan, vaan hänen täytyy yöpyä aukeilla.
Seitsemäs valtakunta on Aidanin ja Ellin tämänhetkinen kotivaltakunta.


Kahdeksas valtakunta
Tämä osa haltiamaailmaa on vuorihaltioiden toinen koti. Oikeastaan vielä viidettä valtakuntaa tärkeämpi, sillä kahdeksas on isompi ja siellä asuu vuorihaltioiden rodun kuningas, joka samalla johtaa kahdeksatta valtakuntaa. Hän on vuorihaltioiden kunnioitetuin johtaja. Kuten varmasti vuorihaltioiden rodusta kykenee arvaamaan, on tämä maa täynnä vuoria. Suuria vuoria, jotka tuntuvat yltävän ennennäkemättömiin korkeuksiin. Ja tässä valtakunnassa haltiat mielellään asuvat myös niin korkealla kuin hengittämisen puolesta voivat. Vaikka heidän keuhkonsa ovatkin tottuneet paljon ohuempaan ilmanalaan kuin muiden, ja haltiat kestävät paljon vaikeampia olosuhteita kuin ihmiset, eivät hekään aivan kaikkeen kykene.
Kahdeksannessa valtakunnassa ei ole liikoja metsiä, mutta jonkin verran niitäkin. Kuitenkin melkolailla kaikki metsät ovat seitsemännen valtakunnan puolella kahdeksatta valtakuntaa. Puut ovat melko pieniä, tai ainakin matalia (haltioiden mittakaavassa) oksat kuitenkin alkavat jo matalalta, joten puut ovat erittäin suojaavia ja niiden sekaan on helppo piiloutua. Metsät ovat myös täynnä pensaita, mitä luultavimmin enimmäkseen piikkipensasta. Metsän pohja on yleensä melko kuiva maapohja, joka kuumimpina päivinä pöllyää kun siinä kävelee. Kahdeksannessa valtakunnassa harvoin sataa lunta sen pohjoisosia ja korkeimpia vuortenhuippuja lukuun ottamatta. Eteläisissä osissa lunta sataa erittäin harvoin, mutta joskus erittäin kylminä vuosina tälläistäkin on nähty. Viimeisimmästä lumisateesta näillä seuduilla on aikaa satoja vuosia.
Jälleen on tässäkin valtakunnassa yksi haltiamaailman paikoista kaunein, paikka tunnetaan nimellä Tulikukkalaakso. Se on täynnä punaisia, keltaisia, ja oranssinsävyisiä kukkia, jotka ovat nimeltään tulikukkia (//kirjottajan kommentti: Yllätys!). Tulikukat tuoksuvat uskomattoman hyvältä, ja juuri niiden tuoksu turruttaa hetkellisesti minkä tahansa kivun, ja syötynä nukuttaa. Sen vuoksi sitä käytetään puudutus- ja nukutusaineina haltiamaailmassa, kun ommellaan tai muuten laitetaan haavoja, joiden tuottama kipu itsessään ei riitä pyörryttämään potilasta. Tulikukkia kasvaa vain tässä yhdessä laaksossa, syytä ilmiöön ei tiedetä. Kasvin istuttamista muualle on yritetty, mutta se vain ei menesty kuin Tulikukkien laaksossa.


Yhdeksäs valtakunta
Tämä valtakunta on kokonaan korkeiden vuorien ympäröimä, joten sinne on melko hankala liikkua muista valtakunnista. Kahdeksannesta yhdeksänteen, ja yhdeksännestä kymmenenteen kulkee kuitenkin pitkät ja pilkkopimeät tunnelistot vuorien läpi. Niiden kerrotaan olevan hiisien rakentamia ja kirottuja, joten vain harva uskaltaa niitä käyttää. Vuorien yli kiipeäminen taas on hyvin pitkä ja raskas matka.
Moni tunneleihin uskaltautunut ei ole koskaan palannut, loput eivät matkastaan kerro. Muutenkin niin moni haltia (joitain vuorihaltioita ja luolahaltioiden rotua lukuun ottamatta) vihaa suljettuja tiloja, joissa päällä lepää tuhansia ja taas tuhansia kiloja puhdasta kiveä, etteivät he yksinkertaisesti uskalla mennä tunneleihin kun ahdistus käy liian suureksi. Voikin olla, että vuorten sisällä haltioiden oma ahdistus on ajanut heidät kuolemaan tai jättänyt heille niin kovat traumat, etteivät he kykene siitä puhumaan. Kirous saattaakin todellisuudessa olla kiertoilmaisu tälle pelolle ja paniikille, jonka uhreiksi haltiat tunneleissa joutuvat.
Yhdeksäs valtakunta on ainoa paikka, jossa kasvaa paljon malinornë-puita. Ne ovat uskomattoman kauniita kasveja, joiden runko on harmaa ja sileä, ja lehdet kullankeltaisia. Koko kesän kukkii puissa kultaiset kukat, eivätkä lehdet putoa talvellakaan (joka tosin yhdeksännessä ei ole kylmä, vaan lämpötila pysyy koko ajan plussan puolella). Nämä puut ovat täällä asuvien haltioiden rakkain asia, ja se esiintyy esimerkiksi heidän kuninkaansa lipussa. Myös linnan kuninkaansalissa on suuri seinämaalaus joka esittää malinornë-puita niiden kauneimmassa kukinnassa. Puita ei juuri kasva muualla, sillä yhdeksännessä niillä on paras kasvualust, ja valtavat maata reunustavat vuoret estävät siemeniä leviämästä muihin valtakuntiin asti.
Yhdeksännen valtakunnan linna onkin yksi kauneimpana linnana tunnettu. Keskeltä sitä virtaa joki, joka muodostuu vesiputoukseksi keskellä rakennusta ja siten melko isoksi lammeksi linnan piha-alueelle. Tämä linna ylipäätään on rakennettu monina eri rakennuksina, ei yhtenä suurena paikkana jossa eri pisteet sijaitsevat yhdessä päärakennuksessa.


Kymmenes valtakunta
Kutsumanimeltään tiimalasivaltakunta, on jälleen paikka jossa on erittäin paljon puita ja metsää, vaikka puita haltiamaailmassa on oikeastaan kaikkialla. Kymmenennen puut ovat rungoltaan paksuja, mutteivat niin korkeita kuin korkeimmat puut muualla. Alimmat oksat ovat usein melko korkealla.  Havupuita on yhä harvemmassa, eikä luntakaan enää kymmenennessä sada. Pääsääntöisesti ilmasto on melko lämmin. Kymmenennen linnakin sijaitsee metsän keskellä melko korkealla kukkulalla, ja jos sitä katsoo taivaalta käsin, näyttää kuin linna olisi vihreän lehtimeren keskellä. Puiden latvustot nimittäin ovat usein erittäin tuuheita, vaikka rungot sijaitsevatkin kauempana toisistaan, eivätkä metsät siis ole niin tiheitä kuin joissain muissa valtakunnissa. Metsien pohja on melko kosteaa maapohjaa, tai kuivaa sammalmätästä. Kaikkein harvimmissa metsissä saattaa maa olla myös ruohon peittämää. Kiviä näissä metsissä on melko paljon, ja ne ovat usein täysin eri sammal- ja jäkälälajien peittämiä, kuten myös puiden oksat ja juuret. Naavaa esiintyy kymmenennessä enemmän kuin missään muussa valtakunnassa. Tässä valtakunnassa on yksi vuori, joka yltää sen alueelle yhdeksännestä valtakunnasta. Se ei ole kuitenkaan kovin korkea.
Myös niittyjä kymmenennessä on, ja ne ovat täynnä vihreää heinää joka loppukesään mennessä muuttuu keltaiseksi. Kymmenennen haltiat tekevät leipää näiden heinien siemienistä, mutteivat kuitenkaan sen erityisemmin kasvata niitä. Heinä saa kasvaa luonnonmukaisesti, ja haltiat vain korjaavat sadosta sen verran kuin tarvitsevat itselleen ja perheelleen. Kymmenennessä valtakunnassa haltiat metsästävät vähemmän kuin muissa valtakunnissa.

Yhdestoista valtakunta
Maa, jossa on paljon erilaisia yrttejä ja kasveja, joita voi käyttää sairauksien ja vammojen hoitoon. Tämän vuoksi historian parhaat parantajat ovat lähes poikkeuksetta kotoisin yhdennestätoista valtakunnasta. Niittyjä ja heinäpeltoja on paljon, mutta tässä valtakunnassa on myös metsää ja vuoria. Joskaan vuoria ei ole kovinkaan paljoa, oikeastaan vain yksi jono joka tulee yhdenteentoista valtakuntaan kolmannestatoista valtakunnasta.
Puut ovat korkeita ja suuria, ja tässä valtakunnassa sijaitseekin tuulihaltioiden suurin kaupunki. Rodun kuningas asuu kyseisessä kaupungissa, ja on erittäin arvostettu haltia muidenkin yhdennentoista valtakunnan haltioiden mielissä, jotka hänen olemassaolostaan tietävät. Tuulihaltioiden kuningas onkin hyvin viisas, ja jos hän päättää jotakuta neuvoa, täytyy hänen neuvoaan ehdottomasti kuunnella. Harvoin tämä kuningas nimittäin on väärässä. Yhdennessätoista on myös metsä- ja vuorihaltioita, sekä joitain suohaltioita. Rannikolta löytyy melko paljon aaltohaltioita.
Valtakunnan kuninkaan linna sijaitsee keskimaassa keskellä suuren suurta niittyä, ja se on kuin suoraan tarinoista joita ihmiset kymmeniä vuosia sitten kertoivat toisilleen iltasatuina. Linna on erittäin kaunis, se on valkoista kiveä, ja sen katot ovat sinistä tiiltä. Linnassa on yksi muita korkeampi torni, jossa kaikki valtakunnan kuninkaalliset asuvat, kuningas kaikkein ylimpänä - tietenkin. Tällä hetkellä tornissa asuu kuninkaan lisäksi hänen puolisonsa, äitinsä ja sisarensa. Lapsia kuningaspari ei nimittäin ole vielä saanut, osittain nuoresta iästään johtuen.Voi olla, että valtakunnan kansalaiset saavat iloitsemisen ja juhlimisen aihetta kuitenkin haltioiden mittakaavassa melko pian.
Yhdennentoista niityillä kasvaa ruohon seaksi erilaisia heiniä ja yrttejä, joita voi käyttää aina parantamisesta ruuan maustamiseen. Kun niityiltä siirrytään metsiin, on yrttejä ja kasveja entistäkin monipuolisemmin. Tämän vuoksi yhdestoista valtakunta tosiaan on parantajan paratiisi.

Kahdestoista valtakunta
On kaikista valtakunnista pienin, ja tasaisen suorakulmion muotoinen. Tämä osa maata kuului aiemmin kolmanteentoista valtakuntaan, mutta eräässä vaiheessa (tästä ei ole kauaa, nykyinen kuningas on vasta maansa toinen hallitsija, hänen isänsä oli ensimmäinen) toisinajattelijoiden ryhmittymä vaati itselleen omaa aluetta, näin he saivat kahdennentoista valtakuntansa. Tämä pikkuinen maa on täynnä metsiä ja kukkia. Metsien kuivat turvepohjat ovat kokonaan eri väristen kukkien peitossa, jotka koristavat maata erikokoisina läntteinä, heinien ja ruohon rinnalla. Yleisin heinä kahdennessatoista on helmiheinä, jossa roikkuu pieniä, vaaleita, pyöreänmuotoisia siemeniä. Valtakunnan lipussa on puu, kukka, ja kaksi helmiheinää. Puu kuvaa paikkaa missä valtakunnan linna sijaitsee, ja kukka ja heinät sen olosuhteita. Sillä kuten sanottua, kahdennentoista valtakunnan linna sijaitsee valtavan puun sisällä. Koska valtakunta on pieni, ei se kaipaa myöskään suurta tai pröystäilevää linnaa. Pienelle sadunomaiselle kukkien täyttämälle valtakunnalle kelpaa aivan hyvin pieni ja maanläheinen hallintokeskus.
Kahdennentoista valtakunnan kuningas on kaikista tämän hetkisistä hallitsijoista nuorin. Ihmisten iässä hän on suunnilleen juuri kolmetoista vuotta täyttänyt. Hän tuli kuninkaaksi valtakunnan luojan, isänsä, kuoleman jälkeen vain yhdentoista vuoden iässä. Iästään huolimatta hän on kuitenkin ollut hyvä hallitsija pienelle maalleen, ja kansa rakastaakoin häntä suuresti.
Kahdennessatoista valtakunnasssa asuu lähinnä pelkästään metsähaltioita. Muita rotuja ei esiinny ainakaan mainittavan paljoa. Tämä kukkien maa onkin hieman kevytmielisemmille ja hilpeämmille metsähaltioille juuri sopiva koti, jota he kaikki suuresti rakastavat. Kahdennentoista asukkaat ovat erittäin uskollisia kansalaisia, ja he tekisivät mitä tahansa maansa puolesta. Tämä pieni valtakunta on rauhanomainen, eikä se lyhyen historiansa aikana ole sotinut kertaakaan. Kuitenkin on kahdestoista valtakunta täynnä tarvittaessa sitkeitä taistelijoita, jotka pahan paikan tullen antaisivat vaikka henkensä silmääkään räpäyttämättä maansa ja omien rakkaidensa puolesta.


 Kolmastoista valtakunta
On kaikista valtakunnasta suurin. Kahdestoista valtakunta menee pinta-alaltaan siihen noin kahdeksan kertaa. Suuren kokonsa vuoksi kolmanteentoista valtakuntaan kuuluu niin vuoria, jokia, järviä, metsää, kuin niittyjä ja aroakin. Se on siis erittäin laaja valtakunta, jossa asuu lähes kaikkia haltiarotuja lumihaltioita lukuun ottamatta. Metsissä puita on tiheään, mutta ne eivät ole niin suuria kuin joissain muissa valtakunnissa. Niityillä kasvit ovat lämpimässä ilmanalassa viihtyviä, ja usein värit ovatkin lämpimiä, oranssin, keltaisen, ja keltavihreän sävyjä. Tässä valtakunnassa ilmasto onkin kaikkein lämpimin (kahdennessatoista ilmasto on sama, yhdennessätoista lähes sama), lunta ei ole satanut sitten suurten jääkausien ajan. Kesäisin lämpötila saattaa lähennellä jopa kolmeakymmentä astetta siellä, missä puut eivät ole varjostamassa maata. Ilmasto ei kuitenkaan ole kuiva, vaan metsissä on melko kosteaa. Tämän vuoksi soita esiintyy jonkin verran.
Kolmannentoista hallitsijan linna on kaunis harmaasta kivestä rakennettu, punatiiliset katot omaava rakennus, jonka vierestä soljuu joki. Linnassa ja sen vieressä sijaitsevassa kaupungissa asuu paljon kolmannentoista valtakunnan asukkaita. Kolmannentoista pääkaupungin vieressä on haltiamaailmass kasvavia kuusia, jotka viihtyvät lämpimillä alueilla. Ne muistuttavat etäisesti lehtikuusia, sillä niiden neulaset ovat pehmeitä ja taipuvaisia. Kun neulasia murskataan, keitetään, ja siivilöidään sitten pois, on tuloksena liemi jolla voi puhdistaa kaikenlaisia haavoja helposti ja tehokkaasti.


Muut asuinpaikat
Haltioita asuu muuallakin, kuin valtakuntien sisäpuolella. He eivät ole kotoisin alueelta, vaan heimoista. Nämä haltiat ovat uskollisia omalle heimolleen, eivätkä he välttämättä edes tiedä toisten haltioiden olemassaolosta, heidän tavoistaan tai yhteisiksi sovituista pelisäännöistä. Jotkut tietävät, jotkut eivät. Haltioiden maailma on paljon paljon suurempi kuin ihmisten planeetta, joten sinne myös mahtuu paljon enemmän. Toisella puolella planeettaa asuvat haltiat eivät vain voi tietää toisen puolen haltioista. Matka nimittäin on niin pitkä, ettei kukaan ole ainakaan kymmeniin tuhansiin vuosiin sitä taittanut. Haltioiden maailma on suunnilleen viisitoista kertaa suurempi kuin Tellus.


Avomeri
Avomerellä asuu paljon aaltohaltioita (alaryhmästä merihaltiat), jotka eivät koskaan -tai ainakaan useimmiten - astu maalle, vaikka sitä näkisivätkin. He elävät ottaen elinkeinonsa merestä, tai omilta lautoillaan kasvattamaltaan karjalta ja kasveista. Suurin osa kuitenkin tulee merestä, he esimerkiksi syövät kalaa ja levää. Harva näistä haltioista on koskaan kävellyt tasaisella kamaralla, suurin osa ei koskaan edes ole nähnyt mannerta, vaan pelkästään ylksittäisiä saaria tai hietoja meren keskellä. Kuvassa näkyvä saari tunnetaan Yksinäisen Puun Saarena, ja se on tarkoitukseltaan sukua Yksinäisen Puun Lahdelle. Yksinäisen Puun Saarelle astumisen kerrotaan antavan terveen elämän, ja puun hedelmillä voi parantaa minkä tahansa sairauden. Jos saarella käy Keskikesän Aattona auringon laskiessa taivaanrannan taakse, sanotaan puun takaa tulevien säteiden valossa avomielisen näkevän ennenäkyjä rakkaimpansa tulevasta.


Tunnelit ja luolastot
Nämä paikat ovat luolahaltioiden koti. Suurimmat luolastot ovat yhdeksännen valtakunnan alapuolella, mutta ne jatkuvat suuria matkoja kahdeksanteen ja kymmenenteen, samoin kun valtakuntien ulkopuolelle kohti sisämaata, ja jopa meren alle. Osa luolista on täysin luonnon rakentamia, joitain luolahaltiat ovat laajentaneet ja louhinneet niitä tasaisemmiksi. Myös portaita ja erilaisia portteja on tehty paljon.
Suurin osa näistä tunneleista on täysin pimeitä, mutta jotkut on valaistu seinään kiinnitetyillä soihduilla, joiden palamisesta tietyt haltiat pitävät huolta. Näillä haltioilla on samanlaisia kykyjä kuin Ellillä, ja vain tunneleiden läpi kävelemällä ja laulamalla he pitävät soihdut palamassa. Muissa tunneleissa pitävät haltiat mukanaan omia soihtuja, joita oikeastaan kaikki luolahaltiat pitävät aina mukanaan. Näissä tunneleissa on valo kaikkein tärkeintä, sillä jos valo katoaa, eksyy olentokin, eikä välttämättä enää ikinä löydä pois tunneleiden loputtomasta sokkelosta.
Tällä tavoin on joitain haltioita kuollut, kun he eivät ole muistaneet ottaa tarpeeksi soihtuja mukaansa. Toisaalta on myös paikkoja, missä soihtuja ei saa käyttää. Näitä sanotaan Pyhiksi Luoliksi, ja siellä valoa näyttävä saa kuolemantuomion. Pyhiin Luoliin uskaltautuva pysyy reitillään seuraamalla luolan seiniin hakattuja pieniä kuoppia.


Muut paikat
Tarinassamme on tietenkin myös yksittäisiä paikkoja, jotka ovat erityisen tärkeitä. Esittelen niistä nyt muutaman tärkeimmän. Nämä paikat ovat niitä, missä hahmot viettävät erityisesti aikaansa, tai joista puhutaan paljon. Nämäkin tietysti vaihtelevat paljon tarinan edetessä, joten tämä kohta saattaa päivittyä aina silloin tällöin. Tällä hetkellä tärkeimmät kohdat tulevat ensimmäisinä.


Suuri Kirjasto
Seitsemännen valtakunnan kirjasto on suurin kaikista kolmesta Suuresta Kirjastosta. Siellä on lähes kaikki koskaan ilemstyneet kirjat ja pergamentit, joistain monia kappaleitakin, sillä haltiat kopioivat kirjoja aina ehtiessään. Kirjasto on linnan koko kerros, ja sitä on suurennettu erilaisin taikakeinoin. Tästä johtuen kirjastossa kävellessä se tuntuu miltei loputtomalta, ja sinne on melko helppo eksyäkin, jos paikkaa ei kunnolla tunne, tai tiedä ilmansuuntia. Onneksi siellä täällä kirjaston hyllyihin on merkattu ilmansuunnat, niin että eksynytkin vierailija saattaa löytää takaisin pääoville omin avuin. Yleensä Kirjastonvartija on myös valmiina auttamaan eksyneitä, vaikkakin hän useimmiten tekee sen melko hiljaisesti.
Suurin osa hyllyistä on numeroituja, mutta siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Tämä johtuu siitä ettei kirjaston kirjoja ole järjesteltu millään tapaa, vaan kirjat ja pergamentit ovat siellä minne viimeisin käyttäjä on ne sattunut laskemaan. Kaikissa hyllyissä on kiinni jokopyörällisiä  tikkaita, tai porrastikkaita (näkyy kuvassa), jotta kuka tahansa pääsee myös ylimmille hyllyille.Portaiden avulla niitä on helppo liikuttaa monia metrejä pitkiä hyllyjä pitkin. Hyllyköt saattavat nimittäin olla jopa melkein viisi metriä korkeita ja kymmenen metriä pitkiä. Jotkut eivät halua kiivetä korkeimmille hyllyille huimauksen vuoksi, haltiatkin saattavat pelätä korkeita paikkoja.
Kukaan muu kuin Kirjastonvartija ei tiedä mitä kaikkea kirjasto itseasiassa edes sisältää. Hän nimittäin on ainoa henkilö joka on lukenut kaikki siellä olevat kirjat. Kirjastonvartijan oppitytön Beckyn pitäisi saada sama urakka tehtyä. Tämä onkin varsinainen tehtävä, sillä kirjasto perustettiin satoja tuhansia vuosia sitten. Haltiat ovat taitaneet kirjoittamisen ja lukemisen taidon kauan kauan ennen ihmisiä. Itseasiassa juuri haltiat opettivat tämän ihmisillekin.
Toisin kuin ihmisten historiassa on kerrottu, ovat haltiat todellisuudessa opettaneet ihmisille paljon enemmän kuin he myöntäisivätkään. Todella moni taito on ollut haltioiden käsissä ennen ihmisiä. Haltioiden ihmisille opettamia taitoja lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi ovat mm. Tulen sytyttäminen ja hyödyntäminen, miekkojen ja muiden välineiden takominen ja käyttäminen, sekä paremmat ja helpommat metsästystavat.


Ellin ja Aidanin koti
Ell ja Aidan asuvat melko lähellä keskustaa aika pienessä kolmihuoneisessa asunnossa. Asunto on korkea, sillä alakerrassa sijaitsi joskus vuosia sitten talli, minkä vuoksi alakerran katto nostettiin normaalia asumusta korkeammalle. Tästä johtuen Ellin ja Aidanin kodin ikkunoista näkee muiden kattojen yli, ja makuuhuoneen ikkunasyvennyksestä jopa aina merelle asti. Merenranta, ja esimerkiksi sen vieressä sijaitseva tori ovat tärkeä osa keskustaa, joten Aidanin ja Ellin kotoa on meren luo suunnilleen kilometri matkaa, korkeintaan viisitoista minuuttia kävellen.
Ell on sisustanut asunnon itse kokoajan Aidania ajatellen. Se on lämpimänsävyinen ja kaunis asunto,jonka sisustus on suurelta osin juuri haltioiden suosima. Sisustuksessa on kätytetty paljon puuta, ja juurikin puun tummempia, mukavan lämpimiä, sävyjä.
Pohjapiirustuksessa lila kohta tarkoittaa toisia asuntoja, ja vihreä kohta pihaa. Se kohta missä on Igorin katos on sisäpihaa, jolla paikan asukkaat saavat pitää lemmikkejään ja tehdä suunnilleen mitä haluavat, kunhan eivät häiriköi naapureita. Tämän vuoksi esimerkiksi Ell saa vapaasti pitää nuorten haltioiden tuntejaan kotinsa sisäpihassa, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista.



Meldironin koti
Meldironin, Aidanin ja Ellin ystävän, koti sijaitsee miltei kaupungin keskustassa. Hän asuu oman kauppansa yläkerrassa. Meldiron on sisustanut asuntonsa itse, ja siitä näkee selvästi hänen juurensa. Käytävällä johon pääsee suoraan portaikosta, joka vie kaupasta asuntoon, on mies maalannut itse koko seinän meriaiheiseksi. Siinä on kaloja, levää, muita meren otuksia ja kaikkea meren ja veden kauniita puolia. Vaikka Meldiron sielultaan rakastaakin kiviä ja hiekkaa, on myös meri hänen rakkauttaan. Tämä ristiriita tekee Meldironista erikoisen hallian, sillä useimmiten haltiat voivat sielussaan rakastaa vain yhtä juurta kerrallaan.
Kuvan pohjapiirustuksessa lila alue on naapurien asuntoja, vihreä ulkoilmaa. Valkoinen kohta asunnon edessä on Meldironin kauppa. Asunnon vieressä oleva peilikäytävä, on käytävä täynnä peilejä. Se on lattiasta kattoon ja seinät täynnä eri kokoisia peilien palasia, jotka on upotettu laastiin. Myös paikan katosta riippuu peilejä, jotka liikkuessaan saavat koko käytävän kimaltamaan.


~Lle naa vanima~

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Haltiat - Aseet, suojat, vaatteet, korut ja naamiot



Aseet:

Haltioille aseet ovat miltei pyhä asia. Ne eivät ole vain teräviä rautatankoja ja puukappaleita, joita jokainen voi käyttää mielensä mukaan ja omansa voi valita ulkonäön perusteella. Ei, sillä jälleen kerran haltiat eivät saa valita itse. Ase valitsee haltiansa, se vetää tätä olentoa puoleensa kuin magneetti, kunnes lopulta pääsee tulevan omistajansa käsiin.
Omistajan ja aseen välillä vallitsee syvä yhteisymmärrys, rakkaus ja luottamus. On vaikeaa kuvailla millaista on esineen rakkaus ihmistä tai haltiaa kohtaan, mutta sitä on olemassa. Tämä rakkaus saa miekan tai jousen haluamaan isäntänsä suojelemista tapahtui mitä tahansa, sen vuoksi ne lähtevät sotiin. Mikä tahansa miekka ei aina halua toimia jonkun tietyn haltian parhaaksi, ja tämän vuoksi haltiat eivät yleensä valitse miekkoja jotka eivät kutsu heitä. Tämä on muutenkin tärkeää, sillä eri miekat toimivat paremmin eri haltioilla. Sen vuoksi mitä tahansa asetta ei pitäisi ostaa, vaikka se muuten olisikin täydellinen ja kaunis.
Oman miekan ja muiden varusteiden kunnosta huolehditaan antaumuksella, eikä yksikään haltia anna varusteidensa olla huonossa kunnossa tai likaisina. Aseiden hoitoon erikoistuneita haltioita kutsutaan aseiden entisöijiksi, ja kuka tahansa voi viedä heille aseen tai niihin liittyvän varusteen huollettavaksi melko pientä palkkiota vastaan.


Miekka
Yleisin haltioiden ase jousipyssyjen lisäksi on miekka. Niitä on monenlaisia, eikä miekan ulkonäkö yleensä ole kiinnoksissa rotuun tai ryhmään. Kuitenkin joku tietty porukka on saattanut päättää käyttää tietynlaista asetta näyttääkseen yhteenkuuluvuuttaan. Armeijoissa kaikilla on oma miekkansa ja jousipyssynsä, minkä vuoksi niitä on kaikilla monenlaisia.
Haltiat ovat tuoneet ihmisille suurimman osan aseista, ja opettaneet käyttämään niitä. Toisin sanoen alunperin ihminen ja haltia olivat ystäviä, ja haltiat pitivät heidän opettamisestaan. Asia on kuitenkin vuosien mittaan muuttunut, kun haltiat ymmärsivät ihmisten kehittyvän liikaa. Ihmislajin typerät keksinnöt alkoivat tuhota luontoa, minkä vuoksi sota lopulta alkoikin. Tälläisillä aseilla haltiat pärjäsivät ihmisiä vastaan, sillä heidän muut kykynsä olivat siihen apuna.
Kuvassa alimpana oleva ase on kaikkein yleisin, kuten näkyy, ovat kaikki ylimmässä kuvassa olevat sen kaltaisia. Kapea ja kevyt miekka on helppokättöinen ja hyvä pitkille matkoille, ja lisäksi kahvaa on hyvä koristella. Haltiat kun rakastavat miekkojen, muiden aseiden ja esineiden lyipäätään koristelua, sillä he pitävät kauniista esineistä.
Toiseksi ylimpänä oleva miekka on toiseksi yleisin. Pakaksummalla terällä on helpompaa tappaa nopeasti, mutta jo olevan painon vuoksi ei kahvaa voi liikoja koristella. Ylin miekka on kolmanneksi yleisin, neljänneksi yleisin on toiseksi alin miekka.


Kahvat
Haltiat rakastavat aseiden koristelua. Niitä koristellaan muunmuassa kimaltelevilla ja kauniinvärisillä kivillä, joko siksi että ne vain ovat kauniita, tai siksi että niissä on voima joka auttaa kantajaansa. Myös helmet, kulta, hopea ja pronssi ovat suosittuja koristelumateriaaleja. Yleensä kahvaan myös rakennetaan erilaisia kuvioita, sitä saatetaan koristella nahalla, ja pään nuppi joka on yleensä joko puuta tai metallia saatetaan veistää esimerkiksi jonkun eläimen pään muotoon. Myös sormisuoja on yleinen koristelunkohde, oli se sitten minkälainen tahansa.
Usein miekkoja koristellaan erilaisin luontoaihein, esimerkiksi eläimillä, kasveilla tai muilla luonnonelementeillä kuten tuuli- tai vesikuvioilla. Kuitenkin myös abstraktit kuviot ovat yleisiä.
Tähän liittyen myös miekkojen huotrat koristellaan usein erittäin kauniisti, erilaisin kuvoin ja elementein, jotka useimmiten sopivat miekan kahvaan kuin yksi yhteen. Useimmiten miekalla pidetäänkin sen koko käyttöiän ajan sama huotra, sillä mikä tahansa huotra ei sovi mille tahansa miekalle ja uuden sellaisen teetättäminen maksaa erittäin paljon. Yleensä siksi että ne koristellaan kauniisti, sillä haltialle koristelematon huotra ei edes ole kunnollinen huotra.


Tikarit
Tikari on kuin miekan pienempi muoto. Se on normaalisti kymmenestä sentistä viiteenkymmeneen senttiin pitkä. Siitä pidempi on miekka.
Tikarit ovat yleisiä aseita miekan lisäksi. Usein siis haltialla, joka taistelee vain yhdellä miekalla, on kuitenkin toisella puolella vyötä (tai miekan vieressä taempana) myös tikari. Sillä jos taistelussa menettää miekkansa toisen iskun vuoksi, voi tikari pelastaa hengen. Yleensä tikari ei kuitenkaan ole haltian päätaisteluase juuri sen vuoksi, että se on miekkaa pienempi. Tästä johtuen ei tikari kestä niin suurta painetta ja sillä on hankalampi torjua. Myös iskuvoima pienenee kun vipuvarsi madaltuu.
Tikari on lasten yleinen ensimmäinen ase, sillä yleensä lapselle miekka on liian pitkä. Tikarilla on helppo harjoitella, kunnes kehon pituus riittää miekalle. Usein tämä niin sanottu ensitikari periytyy suvussa ja sisarukselta aina nuoremmalle.
Matkustavalle haltialle on tikari erittäin kätevä ase pitää mukana, sillä sitä voi käyttää myös riistan nylkemiseen ja suolestamiseen, sekä lihan, kasvien, juurien ja monien muiden materiaalien pilkkomiseen. Tikari käy myös vuolemiseen paremman puutteessa, vaikka useimmiten on haltioilla varta vasten siihen tarkoitukseen mukanaan puukot.
Tikareita koristellaan samoin kuin miekkojakin, ja usein niihin lisätään  monenlaisia yksityiskohtia.


Jousipyssyt
Jousipyssy on haltialle yhtä yleinen ase kuin miekka. Sillä on heidän historiassaan aivan omat perinteensä ja oma mystiikkansa. Kuka ei olisi nähnyt kuvaa ylväästä haltiasta kauniin jousen kanssa? Haltia ja jousipyssy vain nähdään kuuluvan yhteen, varmaan siksi että haltioilla on niin tarkat silmät, minkä vuoksi he ovat myös erittäin taitavia jousiampujia.
Melkein jokaisella haltialla on selässään jousipyssy, pieni tai iso. Joillain se on tuskin viisikymmentä senttiä korkea, ja toisillla taas korkeus yltää yli puoleentoista metriin. Suurimmalla osalla siltä väliltä. Tämä on hyvin haltia- ja rotukohtaista. Sillä esimerkiksi naiset eivät useimmiten saa jännitettyä suurta jousta. Lisäksi metsähaltioilla suuri jousi on paljon yleisempi, kuin esimerkiksi vuorihaltioilla. Tämä johtuu siitä että vuorihaltioiden vahvuus on yleensäkin lähitaistelussa, ja jouset heillä on vain varmuudeksi. Tämän vuoksi ne yleensä ovat melko pieniä, jotta niitä olisi helppo ja kevyt kantaa mukana painavien sotakirveiden lisäksi, jotka ovat vuorihaltioiden yleisin ase paksujen miekkojen lisäksi.
Jousipyssyjä käytetään yleisesti metsästys- ja sotimistarkoituksessa, mutta myös yksinkertaisesti huvitteluun maalitauluihin ampuessa. Haltialapset aloittavat ampumisopettelun ennen miekkailua, ja ensimmäiset jouset saadaan jo miltei silloin kun on juuri oppinut kävelemään.
Jousipyssy on tosiaan haltioiden perinteinen ase, joten usein sillä on jonkinlaista osaa haltioiden seremonioissa. Esimerkiksi kevät- kesä- syys- ja talvijuhlat käynnistetään kuningattaren tai kuninkaan ampumalla palavalla nuolella, joka leimauttaa korkealla olevan soihdun palamaan. Joskus hallitsija kuitenkin antaa jonkun arvostetuimmista sotilaistaan tai mahdollisista lapsistaan ampua nuolen. Tämä on erittäin suuri kunnia. Myös nuorten haltioiden aikuistumisriitissä on jousipyssyllä osansa, mutta se on sen verran monimutkaista etten tässä ala sitä selittämään.
Myös jousipyssyjen ja niiden viinien, sekä usein myös nuolien koristelusta pidetään hyvää huolta.


Sotakirveet
Sotakirveet ovat haltioille melko harvinaisia. Vain vuorihaltioilla ne ovat yleisessä käytössä, ja he käyttävätkin niitä paljon mieluummin kuin tavallisia miekkoja. Sotakirveellä on pitkä historia heidän perinteissään, sillä se on yleensäkin voiman ja julmuuden symboli. Kuvia sotakirveistä näkyy usein vuorihaltioiden koristuksissa, ja sellainen esiintyy heidän kansansa sotavarusteissa ja lipussakin.
Sotakirves on miekkaa raaempi ase, sillä on helpompi tuottaa kipua mutta vaikeampi tappaa, ellei sitten iske vihollisensa päätä irti. Tähän sotakirveen käyttäjät yleensä tähtäävätkin, ja tämän vuoksi heitä vastaan taistellessa on hyvä varoa päätään. Toinen kirveen käyttäjien taktiikka on iskeä vihollisen kädet irti, ja jättää hänet sitten kitumaan ja odottamaan kuolemaansa veren valuessa ja viedessä elämän mukanaan. Tämä tietenkin on erittäin kivulias ja inhottava tapa kuolla, minkä vuoksi vuorihaltiatkin yleensä käyttävät tätä vain pahimpiin vihollisiinsa. Paitsi sitten ne jotka ovat sadisteja.
Sotakirveen metalliosa koristellaan usein monimutkaisin ja kauniin kuvioin, mutta puinen varsi jätetään koristelematta tai yksinkertaiseksi. Tähän ilmiöön ei loppujen lopuksi tiedetä syytä, sillä kahvan koristelun vähentäminen tai lisääminen ei juurikaan vaikuta sen käyttöön. Mitä luultavimmin kahvan jättäminen silleensä on vain perinne, joka on jäänyt haltioille ammoisilta ajoilta. Yleensä haltiat kyllä pitävät puun työstämisestä, mitä varret yleensä ovat. Joskus harvoin ne on valmistettu metallista.
Sotakirveitä on kolmenlaisia, esimerkit niistä näkyy kuvassa.


Suojat:
Aseista oonkin luonnollista siirtä suojiin. Haltioiden suojat ovat lähes aina nahkaa, sillä metalli ärsyttää heidän ihoaan ja rauta polttaa sen. Nahkaa toimii tarpeeksi hyvin haltioiden aseisiin, vaikka ihmisten kanssa ne luultavasti olisivatkin melko turhat.
Suojat ovat usein haltioiden maailmassa elämän ja kuoleman asia, sillä ohutkin suoja voi erottaa terän ihosta. Ja koska tappo ei ole laissa rangaistava teko, ovat ne usein tärkeitä. Säännöissä on vain, ettei pääkaupunkien alueella saa taistella, tai sen väellä on oikeus tappaa riitapukarit. Myös jos joku tappaa haltian, on haltian perheenjäsenellä, sukulaisella tai puolisolla oikeus haastaa tappaja rehelliseen kaksintaisteluun. Yleensä näitä vanhoja sääntöjä ei kuitenkaan noudateta, vaan haltiat tekevät omia kostoretkiään niistä välittämättä.
Haltioiden maailmassa ei siis ole varsinaista lainsäädäntöä, ja viidakon laki määrää. Siltikin tappaminen on haltioista erittäin väärin, eikä se todella ole heille arkipäivää ellei sotia lasketa mukaan. Murhia tapahtuu erittäin vähän suhteisiin nähden, sillä haltiamaailmassa ei ole sarjamurhaajia. Jotkut tappavat toisia jotka osuvat tielle, mutta kukaan ei järestelmällisesti murhaa tietynlaisia haltioita tai saman kaavan mukaan. Tämä voi johtua siitä että haltiamaailmassa ei esiinny mielisairauksia.


Kyynärvarsisuojat
Haltioilla on melkolailla aina päällään kyynärvarsisuojat, jos he liikkuvat kaupunkinsa tai kylänsä ulkopuolelle. Haltioilla jotka asuvat yksin tai kaksin ulkopuolella kylistä ja kaupungeista, on ne kokoajan. Myöskään kiertelevät haltiat eivät poista suojiaan. Kylä tai kaupunki tuo suurta suojaa, sillä niissä rähiköijät saavat todeta saaneensa koko paikan asukkaiden vihat niskoilleen.
Kyynärvarsisuojat ovat suureksi osaksi jousiampumisen vuoksi, sillä ampuessa jänne saattaa napsahtaa ihoon erittäin ikävästi. Seurauksena voi olla paha ja laajakin mustelma (//kirjoittajan välikommentti: SE SATTUU HELVETISTI), ja kättä on myös hankala taivuttaa. Tämä vaikeuttaa tulevien päivien jousiammuntaa, ja siksi se saattaa vaarantaa haltian hengen. Hhaltiamaailmassa pitää olla aina varuillaan, koskaan ei tiedä milloin törmää ryövärijoukkoon joka haluaa pyyhkäistä turhat tieltä pois. Elämä on pyhä ja tappaminen väärin, mutta jotkut ovat sen unohtaneet, joku unohtaaa aina.
Kyynärvarsisuojia koristellaan usein erittäin kauniisti, nahkaan mm. kirjotaan tai maalataan kultaisia tai hopeisia kuvioita. Myös erilaiset nauhoitukset ovat melko yleisiä. Ompeleillakin tehdään monenlaisia kuvioita. Yleensäkin nämä suojat ovat juuri sellaisia, mitä jokainen haluaisi edes kerran elämässään pitää yllä.


Haarniskat
Kyllä, haltiatkin voivat pukeutua haarniskaan. Se ei kuitenkaan koskaan ole metallinen, tai ylipäätään kovinkaan saman näköinen kuin ihmisten haarniskat. Nämä tuovat mieleen enemmänkin lehdet, luonnon, kauneuden. Ne on tehty nahasta, ja niitä on muokkailtu ja laitettu monin tavoin ennen valmistumista.
Haltiat pukeutuvat yleensä haarniskoihin pelkästään sotiessaan, sillä useimmiten he pitävät niitä liian painavina, sitovina ja ahdistavina. Taistellessa haarniska on kuitenkin erittäin kätevä, sillä se toruu useat nuolisateet ja pitää monet miekkojen ja kirveidenkin iskut loitolla ihosta.
Vain vuorihaltiat saattavat pukeutua haarniskoihin vapaa-ajallaan ja matkaillessaan, sekä tietysti jotkut yksilöt jotka vain ovat erilaisia kuin valtaväestö.
Kaksi ensimmäistä haarniskaa ovat miesten, ja kolmas on naisten. Naisten haarniskasta puuttuvat olkasuojat, mutta ne kuuluvat siihenkin pukuun. Haarniskoiden erilaisuus johtuu siitä, että vaikka haltioiden tasa-arvo on loistavalla tolalla sekä hyvässä että pahassa, ymmärtävät he silti että nainen ja mies on erilainen. Sekä fyysisiltä että psyykkisiltä kyvyiltään. Ja tämän ymmärryksen viisastuttamina he tekevät päätöksensä a antavat miehille ja naisille sopivat roolit.


Vaatteet:
Haltioilla on erittäin vahva kulttuuri ja perinne vaatteiden suhteen. Naiset käyttävät usein mekkoja ja hameita, mutta ei ole heiltä väärin käyttää housujakaan. Esimerkiksi sodassa naiset pitävät naisten haarniskan kanssa nahkahousuja, eivät hametta, sillä se olisi erittäin epäkäytännöllinen. Naiset kuitenkin usein pitävät naisellisiin vaatteisiin pukeutumisesta, sillä kuten aiemminkin totesin haltiat tiedostavat eron sukupuolien välillä eivätkä koeta piilotella sitä.
Kuten kaikessa muussakin, rakastavat haltiat vaatteissakin kauneutta. Silti he kaipaavat käytännöllisyyttä, eikä moni haltia hallitsijoita lukuunottamata (jotka pukeilevat koreilevia vaatteita perinteen vuoksi) pukisi päälleen kovin monimutkaisia ja epäkäytännöllisiä vaatteita. Kyky liikkua on tärkeä, sillä muuten haltia alkaa tuntea olonsa ahdistuneeksi ja sidotuksi. Käsien ja jalkoen täytyy pystyä liikkua, juokseminen ja miekan ja jousipyssyn käytön mahdollisuus vaatteessa kuin vaatteessa on tärkeää. Jos vate ei täytä näitä kriteerejä, tai kiristää muuten vain, ei se sovi haltialle.
Tässä ensimmäisessä kuvassa on haltioille erittäin perinteisiä ja käytännöllisiä kaapuja. Niitä ei kuitenkaan enää pidetä yleisessä käytössä kuin erilaisissa juhlatilanteissa, kuten häissä tai hautajaisissa (jotka molemmat eroavat melko paljon ihmisten toimituksista). Niitä pidetään usein myös silloin, kun haltiat lähtevät purjehtimaan Valkeille Rannoille. Kuitenkaan tälle matkalle ei ole pitkiin aikoihin lähtenyt yksikään haltia.


Housut
Haltioilla housut ovat useimmiten nahkaa, tai muuten ihonmyöntäisesti kulkevaa kangasta. Joko nahkahousut ovat vain suorat ja sileät, tai sitten vaihtoehtoisesti letitetyt, punotut tai solmitut. Erilaisia letittämistapoja on, ja monenlaisia niistä käytetään. Riippuu hieman taas haltiasta ja hänen rodustaan sekä luonnollisestikin omista mieltymyksistään, millaisia housuja hän mielii käyttää. Ensimmäisen kuvan kaltaisia nahkahousuja pidetään usein haarniskan kanssa sodassa, sillä paksulti solmitut nahkanyörit suojaavat ihoa ja lihaksia. Kaikenlaiset nahkahousut ovat yleisiä myös matkalaisilla.
Toinen vaihtoehto on kankaasta ommellut yleensä erittäin maanläheisen väriset (usein vihreää tai ruskeaa) housut. Tälläisiä käytetään useimmiten omassa kodissa oloasuna tai kotikaupungissa tai -kylässä liikkuessa. Kuitenkin pidemmille matkoille useimmiten puetaan vähän vahvemmasta kankaasta ja kiinnityksistä tehdyt housut. Kangashousuissa myös erilaiset koristenarut ja -nyöritykset ovat yleisiä.


Paidat ja tunikat
Haltioiden paidat ovat nekin yleensä kauniita. Toiset ovat yksinkertaisia ja toiset koristeltuja, mutta silti kaikki näyttävät siltä että ne olisi mukava pukea päälle. Miehillä on yleisesti ottaen kahdenlaisia paitoja. Pitkiä tunikamaisia paitoja (joita on joskus kutsuttu myös mekoiksi), tai lyhyempiä paitoja joissa on useimmiten kireät hihansuut ja sen vuoksi leveät muhkeat hihat. Näiden paitojen päälle tulee useimmiten toisia vaatekerroksia, liivejä, takkeja, nahkavaatteita, haarniskoita tai toisenlaisia paitoja. Usein varsinkin matkalaiset suosivat kerrospukeutumista.
Värit ovat paidoissakin usein luonnonmukaisia. Vaaleaa beessiä tai keltaista, erilaisia vihreän tai sinisen sävyjä, rusekaa päästä päähän ja lisäksi mustaa ja valkoista. Värit ovat harvoin kirkkaita muuten kuin juhlavaatteissa, jotka nekin ovat useimmiten miltei suoraan tiettyjen kukkien värisiä. Raaka-aineina paitoihin toimivat useimmiten pellava- ja puuvillakangas, erilaiset villakankaat (haltiat tekevät vaatteita lampaan, lumivuohen ja muiden vastaavien eläinten karvasta) ja nahka. Toisinsanoen pelkästään luonnonmukaiset materiaalit, sillä haltioilla ei ole olemassa keinotekoisia materiaaleja. Väritkin ovat peräisin luonnon kasveista ja marjoista, sekä joistain eläimistä.
Erilaiset koristukset ovat yleisiä näissäkin vaatteissa, ja nitä tehdään esimerkiksi nyörittämällä, erilaisilla kivillä ja arvometalleilla. Myös kirjomalangoilla ja erilaisilla nahanpaloilla.

Tässä on hyvät esimerkit haltioiden perusvaatteista. Ylempänä on miesten vaatteet. Aluspaidat ovat melko lyhyitä ja niissä on puhvihihat. Näissä kahdessa paidassa näkyy miten paidat voivat erota. Valkoisessa on pieni röyhelökaulus ja napitus, ja mustassa taas nyöritys. Musta ja valkoinen ovat kerroksen ensimmäisen paidan yleinen väri.
Kuvassa näkyvä liivimalli on yksi yleisimmistä, mutta niitä on erilaisiakin. Juhlissa ne ovat yleensä koristellummat, ja värit erottavat haltioiden rodut toisistaan. Rotu ei merkitse haltioille juuri mitään, eikä heillä ole erottelua joka määräisi erilaisen kohtelun eri rotuisille haltioille. Värierottelu on vain perinne.

Alempana on kaksi haltianaisten paitaa, joiden kanssa voi pukea ihonmyötäiset yksinkertaiset housut tai hameen, joka useimmiten tälläisten paitojen kanssa ovat melko lyhyitä (tosin eivät millään tapaa vertailtavissa ihmisten minihameiden kanssa), alle polven.
Naisten paitoja koristellaan usein kauniisti erilaisilla kuoseilla ja koristuksilla. Kuvan tapaiset hihat ovat naisten kesävaatteissa erittäin yleisiä. Myös kaula-aukko on usein melko syvään uurrettu, muttei silti missään tapauksessa liian paljastava. Naiset ovat haltiamaailmassa erittäin tarkkoja kunniastaan, ja he pukeutuvatkin tätä asiaa ajatellen. Erittäin paljastavasti pukeutuvaa haltiaa aletaan helposti hieman vältellä, vaikkei itse alastomuus olekaan haltioille mitenkään ihmeellinen asia.

Tässä on kolme erimerkkiä haltioiden koristeellisimmista vaatteista. Kuten kuvasta näkyy, ovat ne kuitenkin selkeästi hyvän maun rajoissa tehdyt, ja saavat kantajansa näyttämään kunniakkaalta ja arvostettavalta. Ne siis aiheuttavat näkijässään aivan erilaisen reaktion kuin esimerkiksi erittäin kimaltavat vaatteet ihmisten päällä, joita ihmiskansa pitää yleensä erittäin vastenmielisenä.
Kuvassa viimeisenä oleva musta paita toimii seitsemännen valtakunnan sotilaiden juhla-asuna (ja itseasiassa monen muunkin valtakunnan, sillä haltioissa ei ole samanlaista erottelua vaatteiden kautta kuin ihmismaailmassa), jos he esimerkiksi esiintyvät. Ja usein he esiintyvätkin juhlissa missä joidenkin haltioiden on tapana pitää esityksiä, esimerkiksi kevät- kesä- syys- ja talvijuhlissa.

Tässä on kolme esimerkkiä haltioiden varustuksista (//Kirjoittajan kommentti: Huomaatteko että keskimmäinen on tsh:n Faramir! Jee!). Nahkaa käytetään paljon ja koristukset ovat yleisiä. Kuitenkin kuten sanottua käytännöllisyyskin on tärkeää, kuten näistä kolmesta kuvastakin näkyy. Tälläisiä pukuja pitävät usein matkailevat ja yksin, kaksin tai pienikokoisessa toimivat haltiat. Vain ensimmäinen näistä puvuista on vain tietyn porukan alaisilla. Se on kolmesta puvusta haltioille yleisesti ottaen epämieluisin.

Mekot
Haltianaiset pitävät keskimäärin useimmiten päällään mekkoja tai paitaa sekä hametta.
Näistä puvuista suurin osa yltää maahan asti, mutta he pitävät myös juuri ja juuri polven alle yltäviä, sekä vähän polven ylle jääviä mekkoja ja hameita. Useimmiten tälläisten vaatteiden helmat ovat hyvin yksinkertaisia, mutta joissain niistä saattaa olla myös pitsiä, erilaisia koristeita ja jonkinlaisia hörhelöitä. Kuitenkin suurin osa koristeista on yleensä vyöttäröllä ja kaula-aukon ympärillä.
Kaula-aukko itsessään voi olla neliömäinen tai pyöreä, mutta kolmionmallisia näkyy erittäin harvoin, jos ollenkaan. Suurin osa mekoista teetetään haltialle itselleen, ja yleensä haltianainen haluaa olla tarkasti mukana puvun suunnittelussa. Suurin osa haltiamaailman ompelijoista ovat naisia, mutta myös jotkut miehet näkevät alan itselleen sopivimmaksi. Nämä ovat yleensä niitä miehiä, joita ei kiinnosta sotiminen ja taistelulajit sen enempää kuin eläintenkään tappaminen, eli kalastus ja metsästys. Yleensä heillä on tietynlainen rakkaus kankaita ja niiden materiaaleja kohtaan, aivan kuten kivien myyjillä on suuri rakkaus kiviin ja niiden alkulähteisiin. Useimmiten haltiat eivät joudu tekemään töitä mitä he eivät rakasta tai halua tehdä, sillä haltiamaailmassa miltei aina löytyy jotain auttava käsi.
Haltioiden mekot ovat useimmiten värikkäämpiä kuin miesten vaatteet, sillä ne ovat sen verran epäkäytännöllisiä, ettei niitä käytetä muualla kuin arkikäyttöön. Tämän vuoksi suojaväriä ei tarvita, vaan värit voivat olla kirkkaampia ja kauniimpia.
Matkaillessaan haltianaiset käyttävät samanlaisia vaatteita kuin miehet, sillä ne ovat paljon käytännöllisempiä ja niissä on helpompi liikkua.Kuitenkin naiset pitävät yleensä huolen siitä, että jokaisessa mekossa voi jousiampua ja miekkailla. Vaikka puihin kiipeäminen, uiminen, ratsastaminen ja juokseminen vaikeutuisikin, pitää aina kyetä käyttämään aseita.

 Tässä on kolme melko hyvää esimerkkiä haltioiden mekoista. Ensimmäinen on usein juhlissa ja muissa tilaisuuksissa käytetty mekko. Helma on pitkä ja siinä on jonkinlaista laahustakin, edusta on kauniisti koristeltu, aina kaula-aukosta helmaan asti. Hihaansuut ovat erittäin  leveät ja pitkät, ja ne on muotoiltu hyvin kauniisti.
Keskimmäinen mekko on melko arkikäyttöinen, joskin useimmiten arkimekkojen hihansuut ovat hiukan kapeammat. Väri on kaunis ja syvä, mutta koristuksia on siitä eroavasti melko vähän.
Viimeinen mekko on kevän ja kesän juhlien aikana käytettävä mekko. Kun haltianaiset tanssivat se päällään he näyttävät perhosilta, jotka lentelevät niityillä kukkien ja ruohonkorsien seassa kesäaikaan. Kun he vaihtavat paria, lentää perhonen kukasta ja ruohonkorresta toiseen. Haltioiden tansseissa hyvin usein tanssijat edustavat jotakin. Kevään juhlissa on montayhteistanssia, jossa miehet edustavat juuri kukkia ja naiset perhosia. Nämä tanssit ovat yleensä hyvin kauniita.

Viitat
Haltioilla on erittäin usein, lähes aina, päällään viitta, jos he liikkuvat kotinsa tai oman pihansa ulkopuolella. Viitta on luontainen osa haltian asustusta. Jokaisella matkaavalla haltialla on päällään viitta, joka useimmiten on paksua villakangasta. Talvi- ja kesäviitat ovat luonnollisesti erikseen, sillä vaatteiden vaatimukset ovat vuodenaikaan nähden erilaiset. Talviviitassa saattaa olla turkisyksityiskohtia, ja sen kangas on tietenkin paksumpaa kuin kesäviitoissa, joiden kankaat saattavat olla hyvinkin ohuita, jopa suorastaan läpinäkyviä.
Viittoja on monen pituisia. Pisimmät yltävät reilusti nilkkojen yli ja saattavat laahata maata pitkänkin matkan päässä. Normaalisti pisimmät viitat ovat nilkkoihin asti, sitä lyhyemmät pohkeisiin, seuraavat takareisien alaosaan ja lyhyimmät alaselkään. Yleensä talviviitat ovat kesäviittoja pidempiä. Matkaviitat ovat useimmiten takareisiin asti, ja pisimmät viitat ovat melkein aina vain juhliin ja hallitsijoille tarkoitettuja.
Viitat saattavat erota myös rodun mukaan. Kuvassa viitta jossa on turkista, on erittöin yleinen lumihaltioilla. Ruskea viitta taas (//Kirjoittajan kommentti: Jedi-viitta! :D) on luolahaltioiden bravuuri, ja yleensä heillä kaikilla on samanmoinen päällään. Sekä naisilla että miehillä. Tällä rodulla kun muutenkin on erittäin yksinkertaiset vaatteet.

Kengät
Usein haltiat kävelevät ilman kenkiä, sillä se on heille paljon kenkienkäyttöä luontaisempaa. Heidän mielestään liikkuminen ja esimerkiksi puihin kiipeily (mikä on suurimmalle osalle haltioista, ja etenkin metsähaltioille hyvin tärkeää) on silloin paljon helpompaa, ja he tuntevat olonsa paljon varmemmaksi. Jos haltiat kesäisin kuitenkin syystä tai toisesta käyttävät kenkiä, ovat ne usein tossumaiset ja ihonmyötäiset, mahdollisimman hengittävät ja mukavat. Kengät joiden läpi maan tuntee helposti, aivan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Juuri tämän ominaisuuden vuoksi haltiat tuntevat tälläisissä kengissä askelensa samalla tavalla vakaiksi ja mukaviksi, kuin ilman kenkiä.
Talvisin haltioiden jalat palelevat ulkona talvisin aivan kuten ihmistenkin. Sen vuoksi ohuet kengät tai paljaat jalat eivät vain riitä. Tämä on syy siihen että alueilla jossa on kylmä talvi, tai ikijää, haltiat käyttävät yleensä sisältä vuorattuja kenkiä tai saappaita (saappaat ovat yleisempiä). Vuoras on joko paksua villakangasta tai turkista. Ulkoa kengät ovat lähes aina nahka- tai mokkakangasta. Talvikengissä on melko harvoin kiinnikettä, vaan ne voi vetää nopeasti jalkaan. Kuitenkin joissain on myös nyöritys.
Matkaavilla haltioilla on kengät ainakin mukanaan, jolleivat he pidä niitä kokoajan jalassaan. Sodassa haltioilla on aina paksusta nahasta tehdyt kengät, jotka täydentävät housut ja haarniskan. Kengätkin suojaavat iskuilta, jotta liikkuminen pysyisi helppona ilman vammoja.
Kylmillä alueilla missä ei koskaan ole nähty kesää, ja missä suurin osa haltioista on lumihaltioita, käytetään aina kokonaan turkiksesta tehtyjä saappaita. (Kuvassa ylärivin neljäs).



Pussit, reput ja laukut
Haltiat tietenkin kuljettavat tavaraa mukanaan ja paikasta toiseen siinä missä ihmisetkin. Lähes kaikki heidän pussinsa, reppunsa ja laukkunsa on tehty nahka- tai mokkakankaasta, vain harva on tehty pellavasta tai puuvillasta,sillä nahasta hyvin tehty kuljetuslaukku kestää pidempään. Usein niitäkin on koristeltu monin tavoin. Värit ovat aina muststa ruskeaan ja sitä kautta vihreään asti, nahan väri pyritään pitämään melko samana, kuin mitä se on ennen käsittelemistä.
Vöille laitetaan usein erilaisia koteloita ja pusseja, haltioilla on myös reppuja. Heillä on myös erilaisia olkalaukkuja, joita pidetään usein kun mennään vaikka torille. Yleensä ruokaostoksille otetaan kori, jossa on kätevä kuljettaa ostokset. Kaikki ruoka kun on tuoretta, ja esimerkiksi kananmunat menisivät laukussa rikki. Kala ja liha taas kääritään omatuomiin kankaisiin, ja jos niitä ei ole, sotkisivat nekin joka paikan laukussa. Näiden seikkojen vuoksi on kori paljon kätevämpi kuljetusväline, hedelmät ja vihanneksetkin pysyvät paremmin kolhiintumattomina.
Matkaavilla haltioilla on useimmiten satulalaukkujen lisäksi reppu tai iso laukku, ja vyöllä koteloita ja pusseja joissa pidetään esimerkiksi yrttejä ja muita pieniä ja tärkeitä asioita.


Yläpuolella näkyy pari melko tavallista haltia-asua.

Tässä on normaali seitsemännen valtakunnan kuningattaren asu. Hän pukeutuu lähes aina valkoiseen, kun tulee ihmisten ilmoille. Erilaisissa juhlatilaisuuksissa hän pukeutuu aina valkoiseen.
Seitsemännessä valtakunnassa (ja joissakin muissakin) valkoinen vain on vakiutunut hallitsijoiden väriksi. Se ei kiellä muitakin haltioita käyttämästä valkoista, mutta juhlissa kokovalkoiseen pukeutuu vain hallitsija.
Tässä siis kuningattaren juhlamekko, ja kylmällä ilmalla käyttämä viitta. Molemmat on tehty hienosta kankaasta ja koristeltu erittäin kauniisti.



Korut:

Haltiat rakastavat suuresti koruja, mikä usein johtuu siitä että he rakastavat kauniita esineitä, ja korut jos jotkut niitä ovat. Jokaisella haltialla on vähintään yhdet korvareiät, ja monella saattaa olla suurikin korukokoelma. Yleensä jokaisella haltialla on ainakin yksi koru, jota hän pitää kokoajan päällään. Tämä on yleensä olla puolison, perheenjäsenen tai mestarin antama koru, joka muistuttaa tästä haltiasta, saattaa sisältää erilaisia voimia, ja ohjaa haltiaa elämänsä tiellä.
Korut ovat hyvin kauniita, kuka tahansa ihmisnainen haukkoisi henkeään niitä katsellessaan. Kiviä käytetään päästä päähän, sekä arvokiviä että kiviä joita voi löytää mistä tahansa. Haltiat saavat kuitenkin hiomalla näistäkin kivistä uskomattoman kauniita. Ja niinhän se on, että mikään esine jonka haltiain kädet luovat, ei voi olla ruma. Koruissa on melkein aina myös metallia. Hopeaa, kultaa, pronssia, valkokultaa, kuparia... hyvin usein halvemmissa koruissa metalli on vähintään kuparin väristä. Myös helmet, nahka, luut ja puu ovat käytössä. Metallista muotoillaan kauniita kuvioita, jotka useimmiten ovat kaarevia. Muutenkin haltioiden korut ovat useimmiten ympyränmallisia ja erittäin pehmeänmuotoisia muutenkin. Korut ovat haltioiden mielestä täydellinen lahja, ja he antavat toisilleen mielellään joko ostaessa erittäin tarkoin valittuja, tai itse suunniteltuja ja jopa tehtyjä koruja. Haltiat arvostavatkin tälläisiä lahjoja suuresti.
Haltiamaailmassa koruja käyttävät yhtälailla miehet ja naiset. Kaikilla on korvakorut, ja molemmilla saattaa olla myös kasvojen lävistyksiä. Molemmilla voi olla paljon kaula- käsi- ja korvakoruja, sekä sormuksia. Miestä jolla on paljon koruja, ei siis katsota mitenkään erikoisesti.


Korvakorut
Kuten sanottua, jokaisella haltialla on ainakin yhdet korvareijät. Useimmiten heillä on kultaisia, valkokultaisia tai hopeaisia renkaita. Niitä ei näy kuvissa, sillä eiköhän jokainen tiedä miltä pyöreänmallinen korvarengas näyttää. Nämä renkaat ovatkin hauskoja, sillä ne ovat omiaan näyttämään haltian mielialoja. Moni haltia väräyttelee korviaan ollessaan jollain tapaa kiihtynyt, esimerkiksi vihainen, utelias, innostunut tai seksuaalisten halujen vallassa. Tällöin renkaat kilahtavat yhteen, ja haltioiden tarkat korvat kuulevat kilahdukset helpoksi. Näin he huomaavat toisen kiihtyneisyyden, vaikkeivat sattuisikaan juuri näkemään toisen korvia sillä hetkellä. Haltioita ei yleensä juurikaan haittaa tunteiden paljastuminen, ja juuri sen vuoksi he myös usein pitävät monia renkaita korvissaan.
Juhlissa haltiat pitävät usein muitakin korvakoruja kuin renkaita, ja joskus arjessakin. Usein kuitenkin korvissa on edes yhdet renkaat, vaikka muitakin koruja olisi korvissa. Renkaat ovat perinteiset korut ja usein kovasti haltioiden mieleen.



Käsikorut ja sormukset
Haltiat pitävät myöas käsikoruista. Niissä on usein tiettyjä kiviä, joilla on tietynlaisia voimia. Koristukset ovat useimmiten erittäin kauniita ja monimutkaisiakin. Korujen tekijät rakastavat näiden monimutkaisten kiekuroiden muokkaamista.
Vuodenaikajuhlissa haltioiden rodut erotellaan käsikorulla, joka on kiinni ranteessa ja jatkuu siitä keskisormeen asti. Metsähaltioilla kämmenselällä on lehtikuvio, aaltohaltioilla kala, vuorihaltioilla vuori, lumihaltioilla lumihiutale, tuulihaltioilla sulka ja suohaltioilla räs suokasvi. Koru laitetaan vasempaan käteen ja pidetään siinä koko juhlaviikon ajan paitsi öisin, jos menee kotiin nukkumaan. Iso osa haltioista nukkuu öisin juhlapaikoilla, tai valvovat koko yön muiden kanssa juhlien. Usein he nukkuvat vasta silloin kun väsymys käy ylivoimaiseksi, yksikään haltia ei kuitenkaan voi valvoa kokonaista viikkoa.
Käsikoruissa käytetään monipuolisesti kiviä ja metalleja kuten muissakin koruissa.
Sormukset ovat yleensä kauniita ja paljon koristeltuja. Niissä näkyy hyvin usein erilaiset luontoaiheet, varsinkin tähdet ja kukat.

Rintaneulat
Haltioilla on myös monenlaisia rintaneuloja, joissa toistuu edellä mainitut metallit ja kivet. Usein rintaneulat ovat suvussa periytyviä aarteita, joita ei oikeastaan käytetä, vaan säilytetään tallessa ja otetaan silloin tällöin esiin ihasteltavaksi. Tälläisiä aarteita pidetään yleensä vain sukujen juhlissa, ei yleisinä juhlapäivinä tai omssa arjessa. Tämäkin tietenkin vaihtelee eri sukujen ja eri haltioiden kohdalla, sillä joidenkuiden perinteet ovat erilaisia kuin toisten.
Rintaneuloissa on hyvin usein erilaisia luontoaiheita, ja ne tehdään lintujen, sulkien, lehtien, hyönteisten tai kukkien muotoon. Myös tähdet ja puut ovat yleisiä kuvia koruissa. Kuitenkin näissäkin koruissa on luonnollisestikkin myös abstrakteja kuvioita jotka on tehty vain erittäin kauniisiin muotoihin ja kuvioihin. Kaikki korut vaihtelevat tekijän mukaan.


Diadeemit
Haltiat rakastavat myös hiuskoruja, ja diadeemit eli otsarivat ovat heillä yleisiä. Monet haltiat käyttävät näitä koruja arkikäytössään, mutta juhlissa ne ovat jo erittäin yleisiä. Esimerkiksi kevät- ja kesäjuhlissa lähes jokaisella naisella on päässään diadeemi, jonka kivet sopivat neidon mekon väriin, joka on todella usein valittu hänen silmiensä värin mukaan lukuun ottamatta niitä haltioita, joiden silmät ovat mustat, ruskeat tai harmaat. Näiden juhlien mekot kun ovat aina värikkäitä.
Useimmat korusepät pitävät kovasti diadeemien tekemisestä, ja niiden yksityiskohtien rakentaminen on heille rakasta tekemistä. Tämä voi johtua siitäkin, että korvakorujen ja kaulakorujen lisäksi diadeemit ovat haltioilla kaikkein yleisimpiä. Kuningattarella on lähes aina päässään diadeemimainen kruunu, joka on kevyt kantaa ja erittäin kaunis hänen päällään.
Jotkut otsarivat yltävät pään yli aina niskaan asti, ja sisältävät paljon erilaisia kiviä ja koristuksia. Jotkut ovat vain pään ympäri, jotkut pelkästään korvien taakse yltäviä. Diadeemeja käyttävät niin miehet kuin naisetkin, mutta naisilla ne ovat yleisempiä.

Hiuskammat ja -neulat
Usein haltianaiset pitävät hiustensa laittamisesta, ja jos he nostavat niitä ylös laittavat he usein koristukseksi hiuskampoja- tai neuloja. Näitä koristuksia eivät miehet käytä juuri ollenkaan, paitsi erittäin pienikokoisina ja tietynlaisissa kampauksissa. Yleensä miesten koruissa on tummia kiviä, eivätkä ne ole aivan niin koristeellisia kuin naisten.
Hiuskoristeet ovat yhtiä haltioiden arvokkaimmista koruista, eli maksavat eniten. Yleensä haltioille rahan ansaitseminen on kuitenkin melko helppoa, minkä vuoksi he voivat ostaa korujakin yleensä helposti.


Kaulakorut
Haltiat rakastavat kaulakoruja siinä missä muitakin koruja. Yleensä niitä on kahdenlaisia, ketjussa roikkuvia, jotka saattavat yltää vain solisluiden yläpuolelle, tai pitkälle rintakehän ylle. Lisäksi on koruja jotka kiertävät kaulaa (ensimmäisessä kuvassa alarivin keskimmäinen). Kiviä on monenlaisia, ja niitä käytetäänkin monin tavoin. Kaulakorut ovat usein melko monimutkaisia, ja niihin on panostettu paljon. Hiuskoristusten ohella ovat kaulakorut usein yhtiä kalleimmista koruista.
Näissäkin koruissa ovat erilaiset luontoaiheet erittäin yleisiä. Useimmiten korusta jonka pääaiheena ei edes ole mitään luontoon liittyvää








Naamiot:

Haltioilla on monenlaisia naamioita ja naamareita, joilla on erilaisia käyttötarkoituksia. Ne saattavat olla pelkästään asusteita, kuten kaksi ylempää naamiota voisi olla, tai esimerkiksi tanssiaisten teemaan kuuluva puvun osa (tähän sopisivat myös kaksi ylempää). Kuitenkin naamioillakin voi olla paljolti inhottavampia ja julmempia käyttötarkoituksia, silloin kun haltia ei halua tulla tunnistetuksi.
Myös haltioiden joukossa liikkuu kuninkaiden ja kuningattarien salamurhaajia, jotka heidän käskystään tappavat ne jotka tuottavat ongelmia tai ovat tiellä. Kun nämä salamurhaajat alkavat likaiseen työhönsä, heillä on melkein aina kasvoillaan kokovailkoinen koko kasvot peittävä naamio (alarivin keskimmäinen), jottei surmattava tai mahdollinen silminnäkijä heitä tunnistaisi. Alarivillä viimeisenä on taas naamio, jota myydään yleensä koristelemattomana. On haltialasten suurta hupia koristella naamionsa itse, ja monet aikuisetkin pitävät tästä käsityön lajista.
Alarivin ensimmäisenä on nahkainen naamio, jonka kaltaisia myydään paljon. Tällä tietyllä naamiolla tuleekin olemaan oma osansa pelissä...

-Lle naa vanima-