Tämä on roolipeliblogi, jossa on tietoa ja muistiinpanoja wolfheart^:in ja shinjusen roolipeleistä. Jouduimme luomaan blogin, koska uudistuksen jälkeen Demi.fin demilät ovat perseestä. Amen.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Haltiat - Esineet, paikat ja mahdolliset unohdukset

Haltioiden esineet:

Haltioilla ei loppujen lopuksi ole lainkaan niin paljon omaisuutta kuin ihmisillä. Heidän asuntonsakin ovat pienempiä, sillä tilaa turhalle roinalle ei tarvita. Heillä on tarpeelliset huonekalut ja astiat sun muut, muttei paljoa turhia esineitä. Kirjoja jokaisen haltian kodista löytyy varmasti useita, joillain niillä on kymmenestä kahteenkymmeneen, ja joillain satoja ympäri asuntoa. Tämä tietenkin riippuu aivan haltiasta, mutta haltiamaailman kansalaista jolla ei olisi yhtäkään kirjaa, ei löydy. Ainoita niin sanottuja turhuuksia haltioiden omistuksessa ovat korut ja pienet kauniit esineet, kuten soittorasiat, joita haltiat usein rakastavat suuresti. Tälläiset pienet esineet, kuten soittorasiat, voivat olla joko erittäin koristeltuja, tai sitten yksinkertaisia tarkasti hiottuja ja lakattuja puurasioita, joihin soittorasioihin erikoistunut seppä on tehnyt soitto-osan. Usein haltiat haluavat rasioihin tietyn sävelmän, joka muistuttaa heitä jostain tietystä ajasta tai henkilöstä. (kuvassa on yksinkertainen puinen soittorasia).


Astiat
Haltioiden astiat ovat yleensä kauniisti koristeltuja. Ne ovat joko keramiikkaa, lasia, tai metallia. Usein niihin on kaiverrettu erilaisia kuvioita ainakin reunoihin, esimerkiksi kukkia ja lintuja. Tai vaihtoehtoisesti ne maalataan , kuten esimerkiksi teekuppeien kohdalla, jotka ovat haltioilla usein erittäin kauniita.
Koristelemattomia astioita on erittäin vähän. Kuvassa olevat aterimet ovat melko normaalisti koristeltuja, mutta tuota vähemmän koristeita on vain hyvin harvoin. Enemmän saattaa löytyä.
Kuten kuvasta näkyy, ovat myös kolpakko, muki ja kupit täynnä koristeita. Sama toistuu vielä lautasissakin, mutta niistä en onnistunut löytämään hyvää kuvaa.

Kirjat
Haltiat rakastavat kirjoja. Niitä on päästä päähän, ja kirjoihin kirjataan paljon erilaista tietoa. Niihin kirjoitetaan legendoja ja tositapahtumia, tietoa eläimistä, kasveista, sienistä ja haltioista. Niihin kerrotaan totuus ja taru, ja haltia joka lukee paljon myös tietää paljon. Haltioilla kun ei ole kouluja, vaan lapset voivat osallistua yksittäisille kursseille. Kuitenkin suurimman osan opetuksesta hoitavat vanhemmat, he muunmuassa opettavat lapset lukemaan ja kirjoittamaan. Yleensä heti kun lapsi oppii lukemaan, vanhempi antaa hänelle eteen ison kasan kirjoja. Lapset jotka lukevat paljon mylös tietävät yleensä asioista enemmän kuin muut ikäisensä. Oikeastaan kaikki haltiat kuitenkin rakastuvat kirjoihin ja lukemiseen tavalla tai toisella, lukivat he enemmän tai vähemmän.
Kuvan pieniä kirjoja pitävät mukanaan matkalaiset, ja yleensä niihin on kirjattu tietoa yrteistä joilla voi hoitaa sairauksia ja muita vammoja, sekä muuta tietoa mitä matkaava haltia voi tarvita.


Haltioiden kaikki kirjat kirjoitetaan käsin, ja heistä jotkut käyttävät paljon aikaansa toisten kirjoittamien kirjojen kopioimiseen. Tämä onkin erittäin tärkeää, sillä käsin kirjoitetut kirjat haalistuvat helposti vuosien saatossa ja käyvät tällä tavoin lukukelvottomiksi. Kopioiminen siis säilyttää tietoa sukupolvelta toiselle.
Kirjoja joiden kaikki sivut ovat tyhjiä, voi ostaa melko halvalla kirjoihin ja erilaisiin kirjoitusvälineisiin (musteeseen, mustekyniin, jopa sulkakyniin) erikoistuneista kaupoista. Suurimmassa osassa näistä kirjoista on nahkakannet valmiina, mutta jotkut haltiat haluavat suunnitella kannet itse. Usein kirjoihin maalataan tai kirjotaan nimi ja alkuperäinen kirjailija jälkeenpäin, kun kopiointi on saatu valmiiksi. Usein niihin lisätään myös koristekuvioita, mutta joskus koristeet ovat niissä valmiiksi. Yleensä sivunumerot on jo kirjattu, jotta haltia tietää minkä kirjan ostaa, että teksti mahtuu.
Kun haltia kopioi kirjan hän kirjoittaa sen viimeiselle sivulle ensin kirjan alkuperäisen kirjoittajan, sitten kaikki edelliset kopioijat ja viimeiseksi itsensä. Joissain kirjoissa tmä lista tarvitsee monta sivua, sillä vanhimmat kirjat on kopioitu erittäin monta kertaa.


Lelut
Haltialapsilla on monenlaisia leluja. Niistä yleisimpiä ovat hyrrät, jojot, ja sauvallla pyöritettävät vanteet. Myös keinuhevoset ja erilaiset pienet figuurit ovat yleisiä. Yleensä melkein kaikki haltioiden lelut on tehty puusta, mutta myös erimerkiksi tinasotilaita on. Nämä tinasotilaat tosin ovat haltioita jousipyssyineen, eli hyvin eri näköisiä kuin ihmisten vastaavat. Usein haltiatytöillä on ainakin yksi nukke, kuten ihmislapsillakin. Useasti lelut ovatkin melko samanlaisia näillä kahdela lajilla.
Suurin osa haltioiden leluista on pieniä, ja ne on helppo kuljettaa mukana minne vain. Oikeastaan ainoat isot lelut ovat keinu- ja keppihevoiset, sekä nukkekodit. Tälläisiä leluja on yleensä vain kaupungeissa asuvilla haltialapsilla, sillä he asuvat yleensä koko lapsuusikänsä yhdessä asunnossa. Lisäksi he eivät pääse näkemään esimerkiksi hevosia niin usein, joten sen vuoksi puuhevoset ovat heidän mieleensä. Tälläiset lelut ovat yleisempiä kaupungeissa myös siksi, että esimerkiksi vaeltavien perheiden lapset voivat pitää mukanaan vain pienikokoisia leluja.


Huonekalut
Haltioilla on erikseen huonekalusepät, jotka rakentavat, veistävät ja muotoilevat useimmiten puusta uskomattomia huonekaluja. Joskus niitä myös maalataan, mutta usein huonekalut pidetään sen värisinä, mita ne ovat leikattaessakin. Haltiat kun rakastavat luonnollisuutta, ja usein joko vaalea tai tumma puu on heidän mieleensä, tämä on mielipideasia, joten se tietenkin riippuu aivan haltiasta.
Todella usein on huonekaluissa luontoaiheita, useimmiten vaikutteita on otettu varsinkin kasveista kuten kukista ja puista. Haltiat pitävät muutenkin kotiensa sisustamisesta, ja joskus he saattavat maalata kauniita seinämaalauksia, joskus jopa koko huoneen seinät täyteen (esm. Meldironin kodin eteisestä keittiö-olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen johtava käytävä on täynnä hänen itse maalaamiaan meriaiheisia kuvia. Meldiron kun on aaltohaltia, ja kaipaa siksi merta ja sille kuuluvia asioita, vaikka rakastaakin myös kiviä ja omaa kotiaan maalla).
Huonekalut ovat periaatteessa aivan samat kuin ihmistenkin asunnoissa, mutta esimerkiksi elektroniikkavälineitä tai niille tarvittavia huonekaluja ei haltioilla luonnollisestikaan ole. Lisäksi huonekalujen tunnelma on usein hieman erilainen, eikä esimerkiksi desing-tyylisiä virtaviivaisia kalusteita ole ollenkan.
(Kuva ei ole kollaasi, vaan valitsin vain yhden hyvin kuvastavan kuvan. Tämä johtuu siitä että  ihania kalusteita oli niin paljon että kuvia olisi tullut valtavasti).

Tällä tietyllä esineellä onkin aivan oma tarinansa, jaoka liittyy melko tiiviisti Aidaniin ja Elliin, täydentäen heidän omaa tarinaansa kauempaa kuin olemme tienneet olevan mahdollistakaan. Mikä kaukainen muisto tuleekaan Aidanin mieleen, kun hän ja Ell jälleen lähtevät matkaamaan haltiamaailmassa? Mitä Ellkin sillä hetkellä muistaa, unohdettuaan sen moneksi vuodeksi?
Sen kuulemme sitten kun tämä aika pelissä koittaa. Sitä hetkeä odotellessa voimme katsella tätä suloista kuvaa ja miettiä, kuka mahtoikaan omin käsin tehdä kaarnaveneen, ja kuka sen ensimmäistä uittoa ilmestyikään katselemaan.
Paljastinkohan jo vähän liikaa? Nojaa, tuskinpa kukaan tätä juurikaan seuraa! *silmän vinkkaus* Heart se vaan näitä lueskelee ja tietääkin mihin tämä vene liittyy...
Anteeksi, jäin selittelemään aivan omiani. Ehkä nyt vaan hiljenen ja jatkan kirjottamista!



Paikat:

Valtakunnat
Haltiamaailmassa on kolmetoista valtakuntaa. Niiden koot vaihtelevat suuresti, pienin on suunnilleen Norjan (324 000 km2) kokoinen, ja suurin on suunnilleen Intian (3,3 miljoonaa km2)  kokoinen. Kokoero valtakuntien välillä on siis melkoisen suuri, kuten sanottua. Tästä huolimatta eivät valtakunnat edes yritä alistaa toista omaan tahtoonsa, sillä hiekan (//kirjoittajan kommentti: Sä voit maata omistaaaaa, omistat sä maata vaaaaan!) omistaminen ei haltioita oli vuosituhansiin kiinnostanut. Haltiamaailmassa kun on helppo siirtyä rajan yli toiseen (ensimmäistä valtakuntaa lukuun ottamatta), joten omaa tilaa löytää kyllä, eikä sen omistaminen tai valtaaminen ole välttämätöntä. Lisäksi jokainen haltia saa kaataa puita, metsästää ja kaivaa maata missä haluaa ilman rajoituksia. Haltiat saavat myös itse päättää kenelle ovat uskollisia, syntymämaansa, vai uuden kotimaansa hallitsijalle. Valtakunnat kun harvemmin ovat sodassa keskenään, vaan yleensä sodassa ovat joko rotu ja rotu, tai rotu ja valtakunta. Jokaisella valtakunnalla on siis oma hallitsijansa, kuningas tai kuningatar, samoin kuin roduillakin.


Ensimmäinen valtakunta
Ensimmäinen valtakunta sijaitsee kaikkein pohjoisimmassa. Siellä missä tämä valtakunta sijaitsee, ei koskaan nähdä kesää. Lumi on maassa ympäri vuoden, eikä lämpötila koskaan nouse plusasteille. Korkeimmillaan on ensimmäisessä valtakunnassa mitattu miinus viisi astetta ja kylmimmillään noin miinus viisikymmentä astetta.
 Jäätä on paksu kerros ja lunta saattaa sataa monia metrejä. Lumisateet lakkaavat harvoin, usein kokoajan sataa edes muutamia hiutaleita. Lumen suuren määrän takia ihmisten olisi vaikea liikkua ensimmäisessä, mutta haltioilla on kyky kävellä lumen päällä uppoamatta. Tästä onkin heille valtavasti hyötyä maassa jossa lumi ei koskaan sula. Syytä tähän ilmiöön ei oikeastaan tiedetä, sillä haltia ei kuitenkaan ole painoltaan niin kevyt, etteikö sen vuoksi uppoaisi lumeen. Luultavasti tähän liittyy jonkinlainen muinainen taikavaikutus. Myös lumihaltioiden ratsut, lumiratsut, pysyvät lumen päällä sinne uppoamatta. Haltiat pitävät päällään kevyitä, mutta erittäin lämpimiä vaatteita.
Tundraa on erittäin paljon, suuria ja tyhjiä lumikenttiä, joilla haltiatkin helposti tulevat lumisokeiksi. Tämän vuoksi he pitävät kasvoillaan takaraivon taakse solmittuja lumiketun tummasta nahasta tehtyjä nahkasuikaleita, joihin on silmien kohdalle tehty ohuet viillot.
Ensimmäisessä valtakunnassa ei ole oikeastaan vuoria, mutta joissain kohtaa jäätikköä maa laskee ja vesi tulee esille. Nämä jääjyrkänteet saattavat olla erittäin korkeita, ja niistä putoaminen koituisi kuolemaksi. Myös tuntureita ja vuonoja esiintyy, mutta ei tosiaan mitään varsinaisia vuoria. Muutama jäätikköjärvi on, mutta suurin osa näkyvästä vedestä on joko merivettä tai puroja/jokia, jotka liikkeen vuoksi ovat koko vuoden paljaina.
Ensimmäisen valtakunnan linnassa elävät sekä ensimmäisen valtakunnan kuningas, että lumihaltioiden rodun hallitsija. Linna on rakennettu kokonaan valkoisesta haltiamarmorista, ja se loistaakin lumen ja kallioiden keskeltä kuin olisi itse jäästä rakennettu. Tässä linnassa sijaitsee yksi kolmesta haltiamaailman suurkirjastoista.


Toinen valtakunta
On hieman ensimmäistä etelämpänä, alaoikealla siihen katsottuna. Miltei kaikki valtakunnat sijaitsevat rannikolla, ja ne on numeroitu pohjoisesta etelään.
Toisessa valtakunnassa suurin osa vuodesta on talvea. Sen pohjoisosat ovat jään peitossa kuten ensimmäinen valtakunta kokonaisuudessaan. Toisen valtakunnan eteläisimmät osat kuitenkin sulavat kuukaudeksi keskikesällä, mutta sen keskiosat ovat suurimmaksi osaksi lumen peitossa.
Toisessa valtakunnassa ei juurikaan ole tyhjiä lumikenttiä, mutta siellä on paljon erittäin suuria kuusi- ja mäntymetsiä. Nämä metsät koskettavat toisiaan, eli oikeastaan ne ovat vain yksi suuri metsä.
Näiden mäntyjen latvoissa asuu pohjoisin tuulihaltioiden heimo, tunturipöllön klaani. Heillä on kaupunki kuten muillakin tuulihaltioilla, mutta se on kaikista tuulihaltioiden kaupungeista pienin. Tuulihaltioiden rawsoronit ovat sopeutuneet kylmemmille seuduille ja niillä on paksumpi alusturkki. Niissä on myös enemmän leijonamaisia piirteitä kun eteläisemmilla lentoratsuilla.
Tässä valtakunnassa on myös vuoria toisin kuin ensimmäisessä valtakunnassa, ja niiden alarinteet ovat useimmiten aivan puiden peitossa. Niiden koko pienenee ylöspäin, ja ne ovat suunnilleen ihmisten maailman kokoisia ylärinteillä. Toisessa valtakunnassa on myös paljon jääkylmiä, peilipintaisia ja tasaisen tyyniä järviä. Jos joku haltia etelästä sattuu matkaamaan pohjoiseen, käy hän miltei poikkeuksetta katsomassa näitä järviä. Rohkeimmat uskaltautuvat uimaan kylmyydestä huolimatta, ja toisen valtakunnan Jääjärvessä uimisen kerrotaan tuottavan onnea.
Toisessa valtakunnassa monet talot ja huonekalut ovat usein hieman, kuten ihmiset sanoisivat, aasialaisvaikutteisia. Tämä näkyy esimerkiksi pääkaupungin ja toisen valtakunnan hallitsijan linnassa.


Kolmas valtakunta
Valtakunta numero kolme on metsien ja pienten vuorien maa. Siellä ei ole kaikkein korkeimpia vuoria, mutta matalampia metsien peittämiä kumpuja se on täynnä. Tiet kulkevat poikki metsien, ollen ainoita hiekkakohtia sammalmetsissä. Nämä paikat ovat metsäläisten lempipaikkoja, sillä puut eivät ole yhtä suuria kuin muualla, mutta sammalta ja puita, kantoja, sieniä ja marjoja riittää.
Myös peltoa riittää, kun ollaan alueella joka sijaitsee lähellä pääkaupunkia. Kolmannessa valtakunnassa on oikeastaan vain yksi iso pelto, ja loput ovat sitten pieniä yhden talouden peltoja. Tämän vuoksi loppujen lopuksi metsää on paljon peltoa enemmän.
Koska puut eivät ole kooltaan kovinkaan suuria, pelkästään sen kokoisia kuin ihmisten maailman suurimmat tammet ja männyt, eivät metsähaltiat viihdy näissä metsissä niin suuresti. Lisäksi kolmannessa valtakunnassa on paljon rämeikköjä, joten suohaltiat pitävät näistä seuduista. Kaiken lisäksi ovat nämä suot kaukana teistä syvällä metsissä, minkä vuoksi rauhaa kaipaavat suohaltiat pitävät niistä vain entistä enemmän. Ratsumies voi ylittää kolmannen valtakunnan melko helposti, sillä siellä ei ole kovin monia teitä. Läpi ratsastaminen on siis helppoa, leiriytyminenkin onnistuu tien viereen.
Kolmannessa valtakunnassa lumi sataa maahan suunnilleen vähän yli puoleksi vuodeksi. Pääasiassa valtakunta on vain erittäin... kostea. Puut suojaavat soita lumelta, joten suohaltiat saavat olla melko rauhassa lumikerrokselta. Kylmä kuitenkin on, mutta soiden höyryt lämmittävät.


Neljäs valtakunta
On edelleen metsien maata. Puut kasvavat melko paljon kolmanteen valtakuntaan verraten, ja yltävät jo erittäin korkealle. Tämä onkin ensimmäinen valtakunta, jossa puuhaltiat todella viihtyvät, ja jossa heitä on hyvin paljon. Sillä vaikka metsähaltioita onkin yleisimpänä haltiarotuna jokaisessa valtakunnassa enemmän tai vähemmän, eivät he yleensä viihdy vuorilla tai paikoissa, jossa ei ole tarpeeksi paljon ja tarpeeksi suuria puita. Metsöhaltiat haluavat puiden olevan niin isoja, että he voivat rakentaa kotinsa niiden oksille tai sisälle. Joskus heidän kotinsa ovat myös niiden juurissa, sillä isoimmat puut antavat siihen hyvän mahdollisuuden. Puiden ja niiden henkien läheisyys on kuitenkin metsähaltioille kaikkein tärkeintä. Neljännessä metsät alkavat jo olla sekametsiä, eli niissä on sekä havu- että lehtipuita.
Neljännessä valtakunnassa on myös vuoria, ja osa kolmannen vuorijonoista yltääkin neljänteen asti. Kuitenkin puiden peittämien vuorien lisäksi on neljännessä myös kokonaan peruskalliosta koostuvia jyrkännemäisiä vuoria. Tästä ominaisuudesta on saanut nimensä melko pieni yksinäinen vuori nimeltä Jyrkkävuori, jota vain harva haltia uskaltautuu kiipeämään. Tämä paikka on neljännessä asuvien vuorihaltioiden lasten aikuistumisriitti, he joko pääsevät huipulle tai kuolevat yrittäessään. Samantapaiset aikuistumisriitit ovat muilla roduilla paljon helläkätisempiä.
Lumi on maassa suunnilleen kolmen kuukauden ajan joka vuosi, eli ilmasto on melko samanlainen kuin Suomessa. Tietenkin erilaisten olosuhteiden vuoksi - Suomessa ei ole vuoria - myös eroja löytyy.
Neljännessä valtakunnassa sijaitsee myös toiseksi pohjoisin tuulihaltioiden kaupunki. Kuten aiemmin sanoin, myös metsä- ja tuulihaltiat viihtyvät tällä alueella. Soita on yksi, mutta se ei ole kovin suuri, ja sen vuoksi myöskään suohaltioita ei paljoa näy. Kaikkialla missä on vuoria, on vuorihaltioita. Niin täälläkin. Ja koska neljännessä on vettä, on siellä myös aaltohaltioita.


Viides valtakunta
Haltiamaailmassa on kaksi valtakuntaa, joissa on todella paljon vuorihaltioita. Toinen näistä paikoista on viides valtakunta, joka onkin miltei kokonaan vuoriston peitossa. Siellä on myös muutama vuoristopuro, -lähde ja -järvi. Puita on vain alarinteillä. Ylhäällä kallio on paljasta satunnaisia ruoholäiskiä ja sammalta lukuun ottamatta. Näillä paljailla alueilla vuorihaltiat louhivat kotinsa kiveen, tai rakentavat ne kivitiilistä korkealla oleviin mataliin laaksoihin. Alarinteilläkään puut eivät kasva kovin suuriksi, matalimpia kohtia lukuun ottamatta. Näillä alueilla asuu joitain metsähaltioita, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen paljoa. Metsähaltiat eivät juurikaan viihdy vuorihaltioiden seurassa, sillä heidän ajatustapansa ovat kamalan erilaiset. Oikeastaan ainoat haltiat jotka perinteisen vuorihaltian kanssa tulevat toimeen, ovat suohaltioita. Eivät siksi että he olisivat niin julmia ja väkivaltaisia, vaan siksi että he ovat enimmikseen melko flegmaattisia.
Viidennen valtakunnan ilmasto on suunnilleen samalainen kuin neljännen. Kesä vain on lämpimämpi ja lunta sataa hieman vähemmän, maassa se kuitenkin on suunnilleen saman ajan. Tietenkin erona ovat vuoret, joiden korkeimmilla huipuilla lunta on kokoajan. Näin ylhäälle vuorihaltiat harvemmin rakentavat kotejaan. Viidennen valtakunnan kuninkaan linna on rakennettu pienen yksinäisen vuoren huipulle, se sijaitsee eteläisessä sisämaassa, joten olosuhteet ovat hieman lempeämmät kuin toisilla vuorilla. Lisäksi se ei tietenkään ole niin korkea kuin toiset vuoret. Linna on erittäin kaunis, ja se onkin tunnettu monista vuoristopuroista, joiden reittejä vuorihaltiat ovat ohjailleet.
Alimmassa kuvassa on paikka joka tunnetaan Yksinäisen Puun Lahtena. Paikka on hyvin kaunis, ja viidennessä valtakunnassa asuvat haltiat tapaavat tulla juusi sille kohdalle mietiskelemään, mistä kyseinen kuva on otettu. Siinä on luonnon muokkaama pyöreänmallinen kivi, jolle mietiskelijä voi istua katselemaan maisemaa.


Kuudes valtakunta
Haltiamaailman kuudes valtakunta, metsien ja metsähaltioiden luvattu maa. Koko kuudes valtakunta on puiden peittämä, metsät yltävät viidenteen ja seitsemänteen asti, mutta niiden keskus on kuudennessa. Puut suurenevat kun mennään keskelle kuudetta valtakuntaa. Ja siellä, suurimpien puiden keskellä, kuudennen ainoan vuoren lähellä, sijaitsee kuudennen valtakunnan kuningattaren ja metsähaltioiden kuninkaan linna, jossa he molemmat siis puolisoineen asuvat. Kuudennen valtakunnan metsät ovat todellakin ikivanhoja, ja siellä asuvat metsähaltiat rakastavat asuinseutujaan suuresti.
Puita on sekä lehti- että havupuita, mutta suurin osa niistä on kuitenkin lehtipuita, kuten tammia, leppiä, pihlajia ja haapoja. Myös koivuja esiintyy, mutta melko vähän, ja suurin osa niistä on rauduskoivuja. Sitäkin vähemmän on malinornë-puita, jotka muutenkin ovat erittäin harvinaisia.
Kuudennessa ei ole paljoa muita, kuin  metsähaltioita, mutta esimerkiksi suo- ja vuorihaltioita siellä tavataan jonkin verran, sillä heillä on muutama oma yhteisö. Vuorihaltioilla kaksi kuudennen ainoan vuoren eri puolilla, ja suohaltioilla yksi kuudennen valtakunnan suurimmalla suolla. Tietenkin siellä saattaa aivan hyvin olla muitakin haltiarotuja, muttei niin paljoa että heistä erikseen tiedettäisiin.
Ilmasto kuudennessa valtakunnassa on melko leuto ja lämmin, ja kesä onkin suurimman osan vuodesta. Lumi sataa vain vähän yli kahdeksi kuukaudeksi, ja kaikkiin osiin metsiä se ei yllä, sillä suurimmat puut suojaavat latvustollaan maata. Näiden asioiden vuoksi metsähaltiat rakastavat kuudetta valtakuntaa - siis sen lisäksi että siellä on paljon puita - sillä he voivat olla melkein koko vuoden ilman kenkiä. Ja kuten aiemminkin olen mahdollisille lukijoille kertonut, rakastavat varsinkin metsähaltiat ilman kenkiä olemista. Se helpottaa heidän mielestään kävelemistä ja puihin kiipeilyä
Kuudes valtakunta on Ellin kotimaa, ja hän ikävöikin koko ajan asuinsijojaan ja heimoaan, sekä perhettään ja muita sukulaisiaan. Haltioille kun synnyinmaa on yleensä tärkeä, ja se merkitsee paljon. Ellin kotimetsä on yksi hänelle tärkeimmistä asioista.


Seitsemäs valtakunta
Kuudennen valtakunnan metsät yltävät seitsemänteen, mutta puut eivät ole niin suuria kuin kuudennen suurimmat. Lisäksi tammet ja pyökit alkavat olla yleisimpiä puita. Metsiä on myös vähemmän, ja niittyjä enemmän. Niityt ovatkin parhaillaan lähes loppumattomia, ja vain muutama puro saattaa kimeltää niitä leikaten, sekä kauniit ja värikkäät kukkarykelmät niitä koristaa. Nämä paikat ovatkin erittäin kauniita, ja joskus rakastavaiset tapaavat tehdä retkiä niiden luo eväät mukanaan, ja viettää siellä kesäisin koko pitkän päivän kolmen auringon paistaessa. Kesä kestääkin seitsemännessä valtakunnassa lähes koko vuoden, ja lunta sataa korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi. Talvi ei useimmiten ole kovinkaan kylmä, mutta meren läheisyydessä, missä seitsemännen pääkaupunki sijaitsee, tuulee napakasti ja kylmästi. Kesällä tuuli on vain raikasta meri-ilmaa.
Seitsemännen valtakunnan linna sijaitsee sen pääkaupungissa, ja se on linnoista ehkä ihmisten silmään perinteisin kiviseinineen ja torneineen. Linna on suuri, ja siellä on helppo eksyä jos ei tiedä minne menee. Linna on myös maatasolla levein, mutta sen tornit eivät ole niin korkeita kuin monessa muussa linnassa. Seitsemännen linnassa sijaitsee yksi haltiamaailman kolmesta suuresta kirjastosta, tämä on niistä kolmesta kaikkein suurin. Seitsemännen valtakunnan kirjastossa on valehtelematta  kaikki haltioiden koskaan kirjoittamat, ja ehjänä säilyneet kirjat ja pergamenttikääröt. Vain ne puuttuvat jotka ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Haltiat kopioivat kirjoja sen verran ahkerasti, että erittäin harva kirja tai pergamentti on kadonnut kokonaan.
Seitsemännessä valtakunnassa sijaitsee myös yksi koko haltiamaailman pelätyimmistä paikoista. Se on metsäalue, jota kutsutaan Hämymetsäksi. Metsän alueella käytiin kauan sitten yksi koko haltioiden historian verisimmistä taisteluista. Metsän maa on imenyt itseensä niin monen haltian veret, että koko metsä on kieroutunut ja paha, janoten sisäänsä vain lisää haltioiden verta ja lihaa. Tämän vuoksi se imee sisuksiinsa kaikki metsässä kuolleet haltiat, ja myös osan niistä jotka elossa jäävät metsään nukkumaan. Metsän läpi kävelevä ei saa jäädä metsään nukkumaan, vaan hänen täytyy yöpyä aukeilla.
Seitsemäs valtakunta on Aidanin ja Ellin tämänhetkinen kotivaltakunta.


Kahdeksas valtakunta
Tämä osa haltiamaailmaa on vuorihaltioiden toinen koti. Oikeastaan vielä viidettä valtakuntaa tärkeämpi, sillä kahdeksas on isompi ja siellä asuu vuorihaltioiden rodun kuningas, joka samalla johtaa kahdeksatta valtakuntaa. Hän on vuorihaltioiden kunnioitetuin johtaja. Kuten varmasti vuorihaltioiden rodusta kykenee arvaamaan, on tämä maa täynnä vuoria. Suuria vuoria, jotka tuntuvat yltävän ennennäkemättömiin korkeuksiin. Ja tässä valtakunnassa haltiat mielellään asuvat myös niin korkealla kuin hengittämisen puolesta voivat. Vaikka heidän keuhkonsa ovatkin tottuneet paljon ohuempaan ilmanalaan kuin muiden, ja haltiat kestävät paljon vaikeampia olosuhteita kuin ihmiset, eivät hekään aivan kaikkeen kykene.
Kahdeksannessa valtakunnassa ei ole liikoja metsiä, mutta jonkin verran niitäkin. Kuitenkin melkolailla kaikki metsät ovat seitsemännen valtakunnan puolella kahdeksatta valtakuntaa. Puut ovat melko pieniä, tai ainakin matalia (haltioiden mittakaavassa) oksat kuitenkin alkavat jo matalalta, joten puut ovat erittäin suojaavia ja niiden sekaan on helppo piiloutua. Metsät ovat myös täynnä pensaita, mitä luultavimmin enimmäkseen piikkipensasta. Metsän pohja on yleensä melko kuiva maapohja, joka kuumimpina päivinä pöllyää kun siinä kävelee. Kahdeksannessa valtakunnassa harvoin sataa lunta sen pohjoisosia ja korkeimpia vuortenhuippuja lukuun ottamatta. Eteläisissä osissa lunta sataa erittäin harvoin, mutta joskus erittäin kylminä vuosina tälläistäkin on nähty. Viimeisimmästä lumisateesta näillä seuduilla on aikaa satoja vuosia.
Jälleen on tässäkin valtakunnassa yksi haltiamaailman paikoista kaunein, paikka tunnetaan nimellä Tulikukkalaakso. Se on täynnä punaisia, keltaisia, ja oranssinsävyisiä kukkia, jotka ovat nimeltään tulikukkia (//kirjottajan kommentti: Yllätys!). Tulikukat tuoksuvat uskomattoman hyvältä, ja juuri niiden tuoksu turruttaa hetkellisesti minkä tahansa kivun, ja syötynä nukuttaa. Sen vuoksi sitä käytetään puudutus- ja nukutusaineina haltiamaailmassa, kun ommellaan tai muuten laitetaan haavoja, joiden tuottama kipu itsessään ei riitä pyörryttämään potilasta. Tulikukkia kasvaa vain tässä yhdessä laaksossa, syytä ilmiöön ei tiedetä. Kasvin istuttamista muualle on yritetty, mutta se vain ei menesty kuin Tulikukkien laaksossa.


Yhdeksäs valtakunta
Tämä valtakunta on kokonaan korkeiden vuorien ympäröimä, joten sinne on melko hankala liikkua muista valtakunnista. Kahdeksannesta yhdeksänteen, ja yhdeksännestä kymmenenteen kulkee kuitenkin pitkät ja pilkkopimeät tunnelistot vuorien läpi. Niiden kerrotaan olevan hiisien rakentamia ja kirottuja, joten vain harva uskaltaa niitä käyttää. Vuorien yli kiipeäminen taas on hyvin pitkä ja raskas matka.
Moni tunneleihin uskaltautunut ei ole koskaan palannut, loput eivät matkastaan kerro. Muutenkin niin moni haltia (joitain vuorihaltioita ja luolahaltioiden rotua lukuun ottamatta) vihaa suljettuja tiloja, joissa päällä lepää tuhansia ja taas tuhansia kiloja puhdasta kiveä, etteivät he yksinkertaisesti uskalla mennä tunneleihin kun ahdistus käy liian suureksi. Voikin olla, että vuorten sisällä haltioiden oma ahdistus on ajanut heidät kuolemaan tai jättänyt heille niin kovat traumat, etteivät he kykene siitä puhumaan. Kirous saattaakin todellisuudessa olla kiertoilmaisu tälle pelolle ja paniikille, jonka uhreiksi haltiat tunneleissa joutuvat.
Yhdeksäs valtakunta on ainoa paikka, jossa kasvaa paljon malinornë-puita. Ne ovat uskomattoman kauniita kasveja, joiden runko on harmaa ja sileä, ja lehdet kullankeltaisia. Koko kesän kukkii puissa kultaiset kukat, eivätkä lehdet putoa talvellakaan (joka tosin yhdeksännessä ei ole kylmä, vaan lämpötila pysyy koko ajan plussan puolella). Nämä puut ovat täällä asuvien haltioiden rakkain asia, ja se esiintyy esimerkiksi heidän kuninkaansa lipussa. Myös linnan kuninkaansalissa on suuri seinämaalaus joka esittää malinornë-puita niiden kauneimmassa kukinnassa. Puita ei juuri kasva muualla, sillä yhdeksännessä niillä on paras kasvualust, ja valtavat maata reunustavat vuoret estävät siemeniä leviämästä muihin valtakuntiin asti.
Yhdeksännen valtakunnan linna onkin yksi kauneimpana linnana tunnettu. Keskeltä sitä virtaa joki, joka muodostuu vesiputoukseksi keskellä rakennusta ja siten melko isoksi lammeksi linnan piha-alueelle. Tämä linna ylipäätään on rakennettu monina eri rakennuksina, ei yhtenä suurena paikkana jossa eri pisteet sijaitsevat yhdessä päärakennuksessa.


Kymmenes valtakunta
Kutsumanimeltään tiimalasivaltakunta, on jälleen paikka jossa on erittäin paljon puita ja metsää, vaikka puita haltiamaailmassa on oikeastaan kaikkialla. Kymmenennen puut ovat rungoltaan paksuja, mutteivat niin korkeita kuin korkeimmat puut muualla. Alimmat oksat ovat usein melko korkealla.  Havupuita on yhä harvemmassa, eikä luntakaan enää kymmenennessä sada. Pääsääntöisesti ilmasto on melko lämmin. Kymmenennen linnakin sijaitsee metsän keskellä melko korkealla kukkulalla, ja jos sitä katsoo taivaalta käsin, näyttää kuin linna olisi vihreän lehtimeren keskellä. Puiden latvustot nimittäin ovat usein erittäin tuuheita, vaikka rungot sijaitsevatkin kauempana toisistaan, eivätkä metsät siis ole niin tiheitä kuin joissain muissa valtakunnissa. Metsien pohja on melko kosteaa maapohjaa, tai kuivaa sammalmätästä. Kaikkein harvimmissa metsissä saattaa maa olla myös ruohon peittämää. Kiviä näissä metsissä on melko paljon, ja ne ovat usein täysin eri sammal- ja jäkälälajien peittämiä, kuten myös puiden oksat ja juuret. Naavaa esiintyy kymmenennessä enemmän kuin missään muussa valtakunnassa. Tässä valtakunnassa on yksi vuori, joka yltää sen alueelle yhdeksännestä valtakunnasta. Se ei ole kuitenkaan kovin korkea.
Myös niittyjä kymmenennessä on, ja ne ovat täynnä vihreää heinää joka loppukesään mennessä muuttuu keltaiseksi. Kymmenennen haltiat tekevät leipää näiden heinien siemienistä, mutteivat kuitenkaan sen erityisemmin kasvata niitä. Heinä saa kasvaa luonnonmukaisesti, ja haltiat vain korjaavat sadosta sen verran kuin tarvitsevat itselleen ja perheelleen. Kymmenennessä valtakunnassa haltiat metsästävät vähemmän kuin muissa valtakunnissa.

Yhdestoista valtakunta
Maa, jossa on paljon erilaisia yrttejä ja kasveja, joita voi käyttää sairauksien ja vammojen hoitoon. Tämän vuoksi historian parhaat parantajat ovat lähes poikkeuksetta kotoisin yhdennestätoista valtakunnasta. Niittyjä ja heinäpeltoja on paljon, mutta tässä valtakunnassa on myös metsää ja vuoria. Joskaan vuoria ei ole kovinkaan paljoa, oikeastaan vain yksi jono joka tulee yhdenteentoista valtakuntaan kolmannestatoista valtakunnasta.
Puut ovat korkeita ja suuria, ja tässä valtakunnassa sijaitseekin tuulihaltioiden suurin kaupunki. Rodun kuningas asuu kyseisessä kaupungissa, ja on erittäin arvostettu haltia muidenkin yhdennentoista valtakunnan haltioiden mielissä, jotka hänen olemassaolostaan tietävät. Tuulihaltioiden kuningas onkin hyvin viisas, ja jos hän päättää jotakuta neuvoa, täytyy hänen neuvoaan ehdottomasti kuunnella. Harvoin tämä kuningas nimittäin on väärässä. Yhdennessätoista on myös metsä- ja vuorihaltioita, sekä joitain suohaltioita. Rannikolta löytyy melko paljon aaltohaltioita.
Valtakunnan kuninkaan linna sijaitsee keskimaassa keskellä suuren suurta niittyä, ja se on kuin suoraan tarinoista joita ihmiset kymmeniä vuosia sitten kertoivat toisilleen iltasatuina. Linna on erittäin kaunis, se on valkoista kiveä, ja sen katot ovat sinistä tiiltä. Linnassa on yksi muita korkeampi torni, jossa kaikki valtakunnan kuninkaalliset asuvat, kuningas kaikkein ylimpänä - tietenkin. Tällä hetkellä tornissa asuu kuninkaan lisäksi hänen puolisonsa, äitinsä ja sisarensa. Lapsia kuningaspari ei nimittäin ole vielä saanut, osittain nuoresta iästään johtuen.Voi olla, että valtakunnan kansalaiset saavat iloitsemisen ja juhlimisen aihetta kuitenkin haltioiden mittakaavassa melko pian.
Yhdennentoista niityillä kasvaa ruohon seaksi erilaisia heiniä ja yrttejä, joita voi käyttää aina parantamisesta ruuan maustamiseen. Kun niityiltä siirrytään metsiin, on yrttejä ja kasveja entistäkin monipuolisemmin. Tämän vuoksi yhdestoista valtakunta tosiaan on parantajan paratiisi.

Kahdestoista valtakunta
On kaikista valtakunnista pienin, ja tasaisen suorakulmion muotoinen. Tämä osa maata kuului aiemmin kolmanteentoista valtakuntaan, mutta eräässä vaiheessa (tästä ei ole kauaa, nykyinen kuningas on vasta maansa toinen hallitsija, hänen isänsä oli ensimmäinen) toisinajattelijoiden ryhmittymä vaati itselleen omaa aluetta, näin he saivat kahdennentoista valtakuntansa. Tämä pikkuinen maa on täynnä metsiä ja kukkia. Metsien kuivat turvepohjat ovat kokonaan eri väristen kukkien peitossa, jotka koristavat maata erikokoisina läntteinä, heinien ja ruohon rinnalla. Yleisin heinä kahdennessatoista on helmiheinä, jossa roikkuu pieniä, vaaleita, pyöreänmuotoisia siemeniä. Valtakunnan lipussa on puu, kukka, ja kaksi helmiheinää. Puu kuvaa paikkaa missä valtakunnan linna sijaitsee, ja kukka ja heinät sen olosuhteita. Sillä kuten sanottua, kahdennentoista valtakunnan linna sijaitsee valtavan puun sisällä. Koska valtakunta on pieni, ei se kaipaa myöskään suurta tai pröystäilevää linnaa. Pienelle sadunomaiselle kukkien täyttämälle valtakunnalle kelpaa aivan hyvin pieni ja maanläheinen hallintokeskus.
Kahdennentoista valtakunnan kuningas on kaikista tämän hetkisistä hallitsijoista nuorin. Ihmisten iässä hän on suunnilleen juuri kolmetoista vuotta täyttänyt. Hän tuli kuninkaaksi valtakunnan luojan, isänsä, kuoleman jälkeen vain yhdentoista vuoden iässä. Iästään huolimatta hän on kuitenkin ollut hyvä hallitsija pienelle maalleen, ja kansa rakastaakoin häntä suuresti.
Kahdennessatoista valtakunnasssa asuu lähinnä pelkästään metsähaltioita. Muita rotuja ei esiinny ainakaan mainittavan paljoa. Tämä kukkien maa onkin hieman kevytmielisemmille ja hilpeämmille metsähaltioille juuri sopiva koti, jota he kaikki suuresti rakastavat. Kahdennentoista asukkaat ovat erittäin uskollisia kansalaisia, ja he tekisivät mitä tahansa maansa puolesta. Tämä pieni valtakunta on rauhanomainen, eikä se lyhyen historiansa aikana ole sotinut kertaakaan. Kuitenkin on kahdestoista valtakunta täynnä tarvittaessa sitkeitä taistelijoita, jotka pahan paikan tullen antaisivat vaikka henkensä silmääkään räpäyttämättä maansa ja omien rakkaidensa puolesta.


 Kolmastoista valtakunta
On kaikista valtakunnasta suurin. Kahdestoista valtakunta menee pinta-alaltaan siihen noin kahdeksan kertaa. Suuren kokonsa vuoksi kolmanteentoista valtakuntaan kuuluu niin vuoria, jokia, järviä, metsää, kuin niittyjä ja aroakin. Se on siis erittäin laaja valtakunta, jossa asuu lähes kaikkia haltiarotuja lumihaltioita lukuun ottamatta. Metsissä puita on tiheään, mutta ne eivät ole niin suuria kuin joissain muissa valtakunnissa. Niityillä kasvit ovat lämpimässä ilmanalassa viihtyviä, ja usein värit ovatkin lämpimiä, oranssin, keltaisen, ja keltavihreän sävyjä. Tässä valtakunnassa ilmasto onkin kaikkein lämpimin (kahdennessatoista ilmasto on sama, yhdennessätoista lähes sama), lunta ei ole satanut sitten suurten jääkausien ajan. Kesäisin lämpötila saattaa lähennellä jopa kolmeakymmentä astetta siellä, missä puut eivät ole varjostamassa maata. Ilmasto ei kuitenkaan ole kuiva, vaan metsissä on melko kosteaa. Tämän vuoksi soita esiintyy jonkin verran.
Kolmannentoista hallitsijan linna on kaunis harmaasta kivestä rakennettu, punatiiliset katot omaava rakennus, jonka vierestä soljuu joki. Linnassa ja sen vieressä sijaitsevassa kaupungissa asuu paljon kolmannentoista valtakunnan asukkaita. Kolmannentoista pääkaupungin vieressä on haltiamaailmass kasvavia kuusia, jotka viihtyvät lämpimillä alueilla. Ne muistuttavat etäisesti lehtikuusia, sillä niiden neulaset ovat pehmeitä ja taipuvaisia. Kun neulasia murskataan, keitetään, ja siivilöidään sitten pois, on tuloksena liemi jolla voi puhdistaa kaikenlaisia haavoja helposti ja tehokkaasti.


Muut asuinpaikat
Haltioita asuu muuallakin, kuin valtakuntien sisäpuolella. He eivät ole kotoisin alueelta, vaan heimoista. Nämä haltiat ovat uskollisia omalle heimolleen, eivätkä he välttämättä edes tiedä toisten haltioiden olemassaolosta, heidän tavoistaan tai yhteisiksi sovituista pelisäännöistä. Jotkut tietävät, jotkut eivät. Haltioiden maailma on paljon paljon suurempi kuin ihmisten planeetta, joten sinne myös mahtuu paljon enemmän. Toisella puolella planeettaa asuvat haltiat eivät vain voi tietää toisen puolen haltioista. Matka nimittäin on niin pitkä, ettei kukaan ole ainakaan kymmeniin tuhansiin vuosiin sitä taittanut. Haltioiden maailma on suunnilleen viisitoista kertaa suurempi kuin Tellus.


Avomeri
Avomerellä asuu paljon aaltohaltioita (alaryhmästä merihaltiat), jotka eivät koskaan -tai ainakaan useimmiten - astu maalle, vaikka sitä näkisivätkin. He elävät ottaen elinkeinonsa merestä, tai omilta lautoillaan kasvattamaltaan karjalta ja kasveista. Suurin osa kuitenkin tulee merestä, he esimerkiksi syövät kalaa ja levää. Harva näistä haltioista on koskaan kävellyt tasaisella kamaralla, suurin osa ei koskaan edes ole nähnyt mannerta, vaan pelkästään ylksittäisiä saaria tai hietoja meren keskellä. Kuvassa näkyvä saari tunnetaan Yksinäisen Puun Saarena, ja se on tarkoitukseltaan sukua Yksinäisen Puun Lahdelle. Yksinäisen Puun Saarelle astumisen kerrotaan antavan terveen elämän, ja puun hedelmillä voi parantaa minkä tahansa sairauden. Jos saarella käy Keskikesän Aattona auringon laskiessa taivaanrannan taakse, sanotaan puun takaa tulevien säteiden valossa avomielisen näkevän ennenäkyjä rakkaimpansa tulevasta.


Tunnelit ja luolastot
Nämä paikat ovat luolahaltioiden koti. Suurimmat luolastot ovat yhdeksännen valtakunnan alapuolella, mutta ne jatkuvat suuria matkoja kahdeksanteen ja kymmenenteen, samoin kun valtakuntien ulkopuolelle kohti sisämaata, ja jopa meren alle. Osa luolista on täysin luonnon rakentamia, joitain luolahaltiat ovat laajentaneet ja louhinneet niitä tasaisemmiksi. Myös portaita ja erilaisia portteja on tehty paljon.
Suurin osa näistä tunneleista on täysin pimeitä, mutta jotkut on valaistu seinään kiinnitetyillä soihduilla, joiden palamisesta tietyt haltiat pitävät huolta. Näillä haltioilla on samanlaisia kykyjä kuin Ellillä, ja vain tunneleiden läpi kävelemällä ja laulamalla he pitävät soihdut palamassa. Muissa tunneleissa pitävät haltiat mukanaan omia soihtuja, joita oikeastaan kaikki luolahaltiat pitävät aina mukanaan. Näissä tunneleissa on valo kaikkein tärkeintä, sillä jos valo katoaa, eksyy olentokin, eikä välttämättä enää ikinä löydä pois tunneleiden loputtomasta sokkelosta.
Tällä tavoin on joitain haltioita kuollut, kun he eivät ole muistaneet ottaa tarpeeksi soihtuja mukaansa. Toisaalta on myös paikkoja, missä soihtuja ei saa käyttää. Näitä sanotaan Pyhiksi Luoliksi, ja siellä valoa näyttävä saa kuolemantuomion. Pyhiin Luoliin uskaltautuva pysyy reitillään seuraamalla luolan seiniin hakattuja pieniä kuoppia.


Muut paikat
Tarinassamme on tietenkin myös yksittäisiä paikkoja, jotka ovat erityisen tärkeitä. Esittelen niistä nyt muutaman tärkeimmän. Nämä paikat ovat niitä, missä hahmot viettävät erityisesti aikaansa, tai joista puhutaan paljon. Nämäkin tietysti vaihtelevat paljon tarinan edetessä, joten tämä kohta saattaa päivittyä aina silloin tällöin. Tällä hetkellä tärkeimmät kohdat tulevat ensimmäisinä.


Suuri Kirjasto
Seitsemännen valtakunnan kirjasto on suurin kaikista kolmesta Suuresta Kirjastosta. Siellä on lähes kaikki koskaan ilemstyneet kirjat ja pergamentit, joistain monia kappaleitakin, sillä haltiat kopioivat kirjoja aina ehtiessään. Kirjasto on linnan koko kerros, ja sitä on suurennettu erilaisin taikakeinoin. Tästä johtuen kirjastossa kävellessä se tuntuu miltei loputtomalta, ja sinne on melko helppo eksyäkin, jos paikkaa ei kunnolla tunne, tai tiedä ilmansuuntia. Onneksi siellä täällä kirjaston hyllyihin on merkattu ilmansuunnat, niin että eksynytkin vierailija saattaa löytää takaisin pääoville omin avuin. Yleensä Kirjastonvartija on myös valmiina auttamaan eksyneitä, vaikkakin hän useimmiten tekee sen melko hiljaisesti.
Suurin osa hyllyistä on numeroituja, mutta siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Tämä johtuu siitä ettei kirjaston kirjoja ole järjesteltu millään tapaa, vaan kirjat ja pergamentit ovat siellä minne viimeisin käyttäjä on ne sattunut laskemaan. Kaikissa hyllyissä on kiinni jokopyörällisiä  tikkaita, tai porrastikkaita (näkyy kuvassa), jotta kuka tahansa pääsee myös ylimmille hyllyille.Portaiden avulla niitä on helppo liikuttaa monia metrejä pitkiä hyllyjä pitkin. Hyllyköt saattavat nimittäin olla jopa melkein viisi metriä korkeita ja kymmenen metriä pitkiä. Jotkut eivät halua kiivetä korkeimmille hyllyille huimauksen vuoksi, haltiatkin saattavat pelätä korkeita paikkoja.
Kukaan muu kuin Kirjastonvartija ei tiedä mitä kaikkea kirjasto itseasiassa edes sisältää. Hän nimittäin on ainoa henkilö joka on lukenut kaikki siellä olevat kirjat. Kirjastonvartijan oppitytön Beckyn pitäisi saada sama urakka tehtyä. Tämä onkin varsinainen tehtävä, sillä kirjasto perustettiin satoja tuhansia vuosia sitten. Haltiat ovat taitaneet kirjoittamisen ja lukemisen taidon kauan kauan ennen ihmisiä. Itseasiassa juuri haltiat opettivat tämän ihmisillekin.
Toisin kuin ihmisten historiassa on kerrottu, ovat haltiat todellisuudessa opettaneet ihmisille paljon enemmän kuin he myöntäisivätkään. Todella moni taito on ollut haltioiden käsissä ennen ihmisiä. Haltioiden ihmisille opettamia taitoja lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi ovat mm. Tulen sytyttäminen ja hyödyntäminen, miekkojen ja muiden välineiden takominen ja käyttäminen, sekä paremmat ja helpommat metsästystavat.


Ellin ja Aidanin koti
Ell ja Aidan asuvat melko lähellä keskustaa aika pienessä kolmihuoneisessa asunnossa. Asunto on korkea, sillä alakerrassa sijaitsi joskus vuosia sitten talli, minkä vuoksi alakerran katto nostettiin normaalia asumusta korkeammalle. Tästä johtuen Ellin ja Aidanin kodin ikkunoista näkee muiden kattojen yli, ja makuuhuoneen ikkunasyvennyksestä jopa aina merelle asti. Merenranta, ja esimerkiksi sen vieressä sijaitseva tori ovat tärkeä osa keskustaa, joten Aidanin ja Ellin kotoa on meren luo suunnilleen kilometri matkaa, korkeintaan viisitoista minuuttia kävellen.
Ell on sisustanut asunnon itse kokoajan Aidania ajatellen. Se on lämpimänsävyinen ja kaunis asunto,jonka sisustus on suurelta osin juuri haltioiden suosima. Sisustuksessa on kätytetty paljon puuta, ja juurikin puun tummempia, mukavan lämpimiä, sävyjä.
Pohjapiirustuksessa lila kohta tarkoittaa toisia asuntoja, ja vihreä kohta pihaa. Se kohta missä on Igorin katos on sisäpihaa, jolla paikan asukkaat saavat pitää lemmikkejään ja tehdä suunnilleen mitä haluavat, kunhan eivät häiriköi naapureita. Tämän vuoksi esimerkiksi Ell saa vapaasti pitää nuorten haltioiden tuntejaan kotinsa sisäpihassa, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista.



Meldironin koti
Meldironin, Aidanin ja Ellin ystävän, koti sijaitsee miltei kaupungin keskustassa. Hän asuu oman kauppansa yläkerrassa. Meldiron on sisustanut asuntonsa itse, ja siitä näkee selvästi hänen juurensa. Käytävällä johon pääsee suoraan portaikosta, joka vie kaupasta asuntoon, on mies maalannut itse koko seinän meriaiheiseksi. Siinä on kaloja, levää, muita meren otuksia ja kaikkea meren ja veden kauniita puolia. Vaikka Meldiron sielultaan rakastaakin kiviä ja hiekkaa, on myös meri hänen rakkauttaan. Tämä ristiriita tekee Meldironista erikoisen hallian, sillä useimmiten haltiat voivat sielussaan rakastaa vain yhtä juurta kerrallaan.
Kuvan pohjapiirustuksessa lila alue on naapurien asuntoja, vihreä ulkoilmaa. Valkoinen kohta asunnon edessä on Meldironin kauppa. Asunnon vieressä oleva peilikäytävä, on käytävä täynnä peilejä. Se on lattiasta kattoon ja seinät täynnä eri kokoisia peilien palasia, jotka on upotettu laastiin. Myös paikan katosta riippuu peilejä, jotka liikkuessaan saavat koko käytävän kimaltamaan.


~Lle naa vanima~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti